Ajattelin kirjoittaa hieman erilaisesta aiheesta, otsikostakin voitte varmasti päätellä, että luvassa ei ole ruokareseptiä saatika kaupunkiesittelyä matkan varrelta. Tähän tekstiin kokoan omia ajatuksiani terveellisistä elämäntavoista. Olen totaalisesti innostunut tästä aiheesta viimeisen vuoden aikana ja pyrin koko ajan muuttamaan tapojani ja tottumuksiani mielestäni parempaan suuntaan.
Olen pienestä pitäen harrastanut ratsastusta ja jo ala-asteella vietin vapaa-aikani mieluiten tallilla - jos mahdollista niin jäimme sinne esimerkiksi viikonloppuisin ja lomilla kavereiden kanssa yöksikin. Siellä oppi tekemään fyysistä työtä (vaikkei se tuntunutkaan työltä) ja samalla sai puuhastella suurimman osan ajasta ulkoilmassa - mikä parasta, rakkaiden kavioeläinten kanssa! Tämä harrastus oli osa elämääni viidentoistavuoden ajan ja päivittäisenä osana se oli melkein kymmenen vuotta. Luovuin viimeisimmästä hevosestani Mikaelista vuoden 2014 maaliskuussa ja uutta en ostanut tilalle. Ajattelin, että nyt on aika jollekin uudelle. Aiemmin kaikki rahani menivät sitä mukaa hevosen ylläpitokustannuksiin, kun ne tililleni sain. Myös suuri osa vapaa-ajastani kului tallilla; töistä kotiin kolmen ja neljän välillä, tallille viimeistään viideltä ja siellä aikaa kului päivästä riippuen 1-3 tuntia. Illalla kotiin ja rättiväsyneenä nukkumaan.
 |
| Minä ja Mikael kesällä 2013 |
Minulla ei ollut arkipäivien ruokailujen kanssa mitään järkevää rytmiä. Saatoin syödä töissä lounaalla tupla-annoksen, töiden jälkeen haukata nopeasti jotain (tai sitten en mitään) ja illalla ahmia esimerkiksi valtavat määrät leipää, karamellia ja muuta hiilihydraattipitoista. Vaikka harrastukseni oli terveellinen, sain monipuolista liikuntaa ja pysyin sitä kautta kunnossa ilman salitreeniä tai juoksulenkkejä, eivät elämäntapani kuitenkaan olleet kokonaisvaltaisesti kunnossa. Tuohon aikaa myös tupakoin jatkuvasti - sitä kesti kymmenen vuotta. Onneksi olen viimeisen vuoden aikana onnistunut pääsemään koukusta eroon, vaikka välillä tulee sauhuuteltua kavereilta muutamia. Luotan kuitenkin siihen, että ensi vuonna tähän aikaan voin sanoa, päässeeni tupakasta täysin eroon.
 |
| Kotitreenin jälkeen, #redface |
Mikä sitten on tämän viimeisen vuoden aikana muuttunut tupakasta (lähes kokonaan) luopumisen lisäksi? Olen aloittanut ottanut viikko-ohjelmaani tallireippailun tilalle kokeiluun kaikenlaista: välillä käyn uimassa, pelaan sulkapalloa tai juoksen. Mikä milloinkin tuntuu sopivan aikatauluun, olotilaan ja totta puhuen säähän (ihan kuin tallivuosina olisin voinut päättää, että enpä taida jaksaa mennä kun vettä sataa ja joutuu olemaan ulkona :D). Olen myös mieheni innoittamana alkanut käydä kuntosalilla, hän kun sitä on harrastanut aiemmin ja minulla taas ei ole ollut moiseen aikaa eikä liioin kiinnostustakaan. Olen kuitenkin ihan hurahtanut lihasten rääkkäämiseen ja väsyttämiseen - onnistuuhan sen ilman hevostakin! Lisäksi olen ahkeroinut kotona ja yllätyksekseni kotitreenit ovat pysyneet ohjelmassani vaikka aiemmin ne olivat vain hetken kestäviä "vouhotuksia".
 |
| Reippailijat - ehtii kesken lenkin selfien ottamaan, ei voi olla kovin intensiivinen treeni :D |
Jokainen varmaankin yksilöllisesti kaipaa ja tarvitsee liikuntaa. Oman istumatyöni vuoksi olen sitä mieltä että minulle sopisi parhaiten päivittäinen liikunta jollain tapaa - jos en rääkkää itseäni salilla tai juoksulenkillä niin teen sitten vaikkapa lumitöitä tai siivoan - mitä vaan piihastelua missä lihakset liikkuvat ja veri lähtee kiertämään kropassa. Luen kauhulla näitä artikkeleita siitä, miten istumatyö tappaa. Onneksi meillä on töissä sähkösäätöiset pöydät, vielä kun muistaisi useammin nostaa sen ylös!
 |
| Kolilla kiipeilemässä. Tässä perinteinen pariselfie: Mikko näyttää hyvältä ja minä irvistän kun en osaa olla normaalisti. |
Olen myös alkanut syödä huomattavasti terveellisemmin ja säännöllisemmin. Aloitin Fustran (suosittelen tutustumaan tähän liikuntamuotoon, varsinkin jos sinulla on selkäongelmia) ja sitä kautta olen saanut henkilökohtaisen ruokaohjelma jota olen pyrkinyt nyt noudattamaan Thaimaan lomamme jälkeen. Alle viikko ollaan siitä hetkestä eletty, joten suurempia muutoksia ei ole tapahtunut, mutta uskon että ammattilaisen tekemien ohjeiden noudattaminen ei voi ainakaan hallaa aiheuttaa. Oma ohjelmani koostuu seuraavasti: noin 40% proteiinia, noin 40% hiilihydraatteja ja noin 20% rasvaa. Tarkoituksena on siis saada painoa tippumaan ja rasvaprosenttia pienemmäksi. Mitään lihaskimppua en itsestäni haaveile, vaan tarveellistä, hyvinvoivaa vartaloa ja samalla terveellisiä elämäntapoja. Tällaiselle henkilölle, joka tykkää syödä ja rakastaa ruokaa, tuo kolmen tunnin välein syöminen sopii kyllä mainiosti!
Pyrin siis koko ajan kohti parempaa elämänlaatua: haluan paremman ryhdin, vahvemman keskivartalon, kiinteämmän ja kevyemmän kropan, terveen elämän, vähemmän migreenikohtauksia, enemmän energiaa päivän touhuihin ja kaikkea sellaista. Tällaisten asioiden tavoittelu on suotavaa kenelle tahansa, mutta mikään ei tapahdu hetkessä eikä kukaan voi pakottaa ketään tavoittelemaan näitä asioita - sen täytyy lähteä itsestä! Onneksi minulle on syttynyt kipinä tähän ja toivon vaan sen kasvavan vuosien varrella.
Toivottavasti tämä teksti herätti kipinän jollekin alkaa tavoittelemaan parempaa elämänlaatua. Mukavaa alkavaa viikonloppua (no okei, se alkaa vasta huomenna, mutta voi jo fiilistellä että on melkein selvittänyt ensimmäisen viikon loman jälkeen suunnilleen kunnialla töissä)!
-Tiina
PS. Aloitan Kayla Itsinesin BBG 1.0 ensiviikolla - minulla on tällä viikolla ollut "ilmaisviikko" ohjelmistossani ja treenit ovat olleet sen verran raskaita, että taidan suosiolla aloittaa neljä viikkoa kestävästä Pre-Training osiosta ;D Minulla on myös seuraavat kolme viikkoa Fustraa kahdesti viikossa, joten kiirettä pitää kuntoilun saralla. Jos saan kerättyä rohkeutta, laitan ennen ja jälkeen kuvat tehtyäni koko ohjelman (4+12 viikkoa) loppuun - siihen on vielä rutkasti aikaa, karistettavia kiloja ja itsetunnon kohotusta!
