#82 Lyngenfjord puolin ja toisin - patikointia ja luksusmajoitusta

Huomio lukijoille: blogissani on ollut ongelmia kommentoinnin kanssa. Olen selvittänyt ja testannut asiaa ja toistaiseksi tilanne on seuraava asetusmuutosten jälkeen: iPadilla kommentointi onnistuu ja puhelimella kommentointi onnistuu kun kommentoidessa vaihtaa mobiiliversiosta internet versioon. Tietokoneella kommentoinnista en tiedä onko selain kohtaisia eroja mutta jos yrität jättää kommenttia ja se ei onnistu (ihan millä tahansa laitteella/selaimella) niin laitatko ystävällisesti sähköpostia minulle tiinaev89@gmail.com niin koitan selvittää asiaa. 

Kiitos ja mukavia lukuhetkiä <3

Ajankohta: syyskuu 2017

Häämatkamme alkoi Kevon reitin vaelluksella (siitä luvassa seuraavassa postauksessa), jonka jälkeen suuntasimme Levin kautta koukaten Norjan puolelle. Etukäteen emme kovin paljon reittiä suunnitelleet, mutta siinä ajomatkan aikana oli aikaa maisemien ihailun lisäksi googlettaa jotta minnekä sitä mentäisiin. Lyngenfjord eli suomalaisittain Yykeänvuono aukeaa road trip kansan eteen ensimmäisenä kun ajellaan Kilpisjärven suunnalta Norjan puolelle. Vuonon länsipuolella on Lyngenin niemimaa, jossa sijaitsevat Lyngenin alpit, Lyngsalpene, Lyngen Alps; Tromssan läänin korkein vuoristo. Kilpisjärven rajanylityspaikalta nämä maisemat ovat vain kivenheiton päässä: esimerkiksi Furuflatenin pieneen kylään matkaa rajan tuntumasta on reilu 100 km ja siitäpä pääseekin päiväpatikoimaan sujuvasti suuntaan ja toiseen. Reittejä voit katsoa esim tästä esitteestä. Matkamme aikana tuo samainen esite oli ladattuna puhelimeeni englannin kielisenä ja löysin sen vasta jälkeenpäin googlettaessani suomenkielisenä. Me valitsimme Blåvatnet järvelle patikoinnin ensimmäisen päivän ohjelmaksi ja mietimme myös toiseksi päiväksi vaihtoehtoa, mutta päädyimme lopulta starttaamaan auton ja ajelemaan Senjan saarelle joka oli meillä must see -listan kärki päässä tällä reissulla.

Blåvatnet - ihmeellinen sininen järvi

Ajelimme siis utuisena lauantaina Suomesta Leviltä Blåvatnetin patikointireitin parkkialueelle saakka; olimme varautuneet yöpymään teltassa ja määränpäästä löytyikin oikein asiallinen WC-tila sekä kirkasvetinen puro jossa kävi virtaus. Pystytimme teltan ja kokkailimme retkikeittimellä iltapalaksi pitsaa - luksusta! Alueella oli myös tulentekopaikka (tulenteko oli sallittua syyskuun puolesta välistä lähtien) ja muutama ruokailupöytä penkkeineen. Seuraavana päivänä aamiaisen syötyämme pakkasimme tavarat takaisin autoon ja suuntasimme parkkipaikalta lähtevälle patikkapolulle. Tämä ei ollut minulle kaikkein mieleisimpää maastoa kulkea, sillä kävelimme käytännössä kivi pellossa noin puolet matkasta ja juuri kun kuvittelimme päässeemme järvelle saakka, muuttuivat kivet valtaviksi järkäleiksi - eipä siinä auttanut kun taiteilla itsensä kiveltä toiselle ja toivoa ettei liukastu märillä ja paikoin niljakkailla kivillä. Päivä oli muutenkin pilvinen ja kostea. Perille kuitenkin päästiin ja voi sitä onnen tunnetta, järvi oli niin kaunis! Reitti oli sinänsä helppo sillä matkaa ei ollut kuin 4 km suuntaansa ja se oli merkitty punaiseksi maalatuin kivin. Mennessä alkumatka taittui rivakasti polkuja pitkin. Blåvatnetilta suuntasimme suoraan Senjan saarelle ja siitä kerron myöhemmin omassa postauksessa. Tässä hieman kuvia järveltä.

Lyngen North - lasi-iglu majoitusta kirkkaan tähtitaivaan alla

Lyngenin niemimaalle emme palanneet enää takaisin, mutta Senjalta pois lähdettyämme päätimme mennä telttailurupeaman jälkeen yhdeksi yöksi Yykeänvuonon itärannalle lasi-iglu majoitukseen Lyngen Northiin. Hinta oli kohtuullinen ottaen huomioon Norjan majoitusten hintatason yleensä ja kyseisen majoituksen "eksotiikan": pyöreästi 180€ yöltä Bookingin kautta (1700 NOK, hinta on sama heidän nettisivuillaan). Ja hei, olihan tämä meidän häämatka, meillä oli tarkoituksena yöpyä telttailun vastapainoksi hotelliyöt erikoisemmissa majoituksissa. Iglussa oli pieni ruokapöytä, lepotuolit, sähkösäätöinen sänky, keittonurkkaus ja  suihku + WC tila. Ja mikä parasta, tähtitaivas kattona!

Ihastelimme tuolla jo kolmatta iltaa putkeen revontulia, tällä kertaa erona niihin kahteen edelliseen oli lämmin sänky ja aikainen ajankohta. Seurasimme revontulinäytöstä enimmäkseen sisältä (alkuun piti käydä ottamassa "muutamat" kuvat ulkona!) ja olimme ihmeissämme aikaisesta ajasta sillä tulet loimusivat jo yhdeksän maissa illalla täyttä vauhtia ja hiipuivat kymmenen jälkeen. Varmaan ne jatkuivat vielä myöhemmin yöllä, puolen yön aikaan heräsin katsomaan taivaalle mutta silloin näkyi vain tähtiä. Aamulla oli ihana herätä kirkkauteen, avata silmät ja katsoa sängyn pohjasta kirkasta taivasta.

Jos olet matkaamassa Tromssan suunnasta Altaan päin tai päin vastoin, suosittelen ehdottomasti harkitsemaan tätä majoitusta ainakin yhdeksi yöksi - varsinkin revontuliaikaan. Iglu oli siisti ja tilava, sen ympäristö oli hieman huolittelematon mutta toisaalta emme me tuolla ulkona navakassa tuulessa viihtyneet, vaan halusimme nauttia iglussa sisällä ympärille aukeavista maisemista. Igluja oli vain kaksi, joten mahdotonta turistivirtaa ei tarvitse pelätä, paikka on sijaintinsa puolesta oikein rauhallinen. Iglujen yläpuolella rinteessä oli kaksi mökkiä majoittumista varten, niistä toisessa oli turisteja ja voi niitä riemun kiljahduksia mitä hekin päästivät kun ensimmäiset revontulet ilmestyivät taivaalle - alkoi ihan itseänikin naurattaa kun menin pihalle kuvaamaan!

#81 Ensitunnelmia Lapista ja Pohjois-Norjasta

Aika pian se oli selvää kun hääpäivä oli lyöty lukkoon; häämatkasta tehdään ikimuistoinen ja siihen vaaditaan uusia kokemuksia, jotain mitä emme ole ennen tehneet. Lapin ruska ja vaellus. Norjan vuonot ja revontulet. Ajankohta lyötiin lukkoon toukokuussa ja auto startattiin syyskuun 8. päivä. Yksi elämämme upeimmista reissuista alkoi. Tässä hieman ensimmäisiä tunnelmia matkan lähestyessä loppuaan.

Ensimmäinen vaellus otti ja antoi

Meistä kumpikaan ei muista, mistä se Kevon reitti oikein keksittiin matkaohjelmaamme. Oliko se jonkun muun heitto vai oliko ajatus Kevosta kytenyt takaraivossa pidempään. Oli miten oli, Kevosta puhuttiin, siitä luettiin ja se toteutettiin. 63 km matkalla saimme takuulla litroittain vettä niskaamme ja tunsimme avotunturissa vaakatasosta puhaltavan tuulen voiman. Pilvet olivat verhonneet taivaan niin raskaasti, että yhtään auringon sädettä ei päässyt läpi. Yöpakkasilta sentään vältyimme. Mutta eipä se meidän menoa haitannut, vapaehtoisestihan siellä oltiin ja oikealla varustuksella matkanteko vaihteli aina mukavasta siedettävään. Päivämatkamme olivat 2km - 22km - 15km - 16km - 8km, tarkemman reittiselostuksen aion tehdä myöhemmin. Maisemat olivat varsinkin ensimmäisellä ~40km upeita ja niitä muistettiin jäädä välillä myös ihastelemaan. Tosi silloin kun tuuli puhaltaa hurjana tunturissa ja tuntuu ettet pysy rinkkoinesi pystyssä, ei tule ensimmäisenä mieleen pysähtyä mättäälle istumaan ja nauttimaan maisemasta. Toki sää teki reissuun oman twistinsä ja jos mitään muuta emme häämatkastamme muista 50 vuoden kuluttua niin sen, että Lapissa satoi ja  Norjassa paistoi. Kevolta suuntasimme Leville muutamaksi yöksi lepäämään ennen Norjan puolelle siirtymistä. Ja todettakoon vielä, että eihän siellä oikeasti koko ajan satanut ja maisematkin olivat varsin palkitsevat, ruska tuntui olevan parhaimmillaan.

Norja tarjoili kauniita maisemia auringonpaisteessa

Norjassa vietimme kaiken kaikkiaan viisi päivää ja ehdimme kyllä nähdä siina ajassa melko paljon. EDIT: Reittimme kulki Kilpisjärven raja-asemalta Lyngsalpanin alueelle, sieltä Senjan saarelle ja takaisin - tarkempaa reittiselostusta on pian luvassa. Säätiedotuksia seurattiin kuumeisesti ja ensimmäisenä päivänä oli vielä pilvistä ja sateista, sen jälkeen alkoikin ihana ja lämmittävä auringon paiste! Tämähän takasi meille myös kirkkaat - ja kylmät - yöt, mikä taas tarkoitti sitä että revontulien bongaus helpottui huomattavasti kun pilvet eivät olleet taivaalla peittämässä värinäytelmää. Norjassa koettiin myös upea lasi-iglu majoitus ja sieltäpä olikin sängyn pohjasta upea katsella taivaan loimuja. Tosin vielä sitäkin upeampi majoitus koettiin ihan koto Suomessa, Rovaniemellä ja vieläpä kahteen kertaan, mennen tullen! Sielläkin saatiin revontulinäytös, mitä taas kerran seurasimme mukavasti sängystä käsin, lämpimässä. Näistä lupaan kertoa myöhemmin lisää, molemmat ansaitsevat esittelynsä!

Lähtisitkö sinä häämatkallasi Lappiin vaeltamaan vai valitsisitko pelkkää auringon alla rentoutumista? Vai kenties jotain muuta?

#80 Autolla Pohjois-Italian upeissa maisemissa

Ajankohta: kesäkuu 2016

Nyt on kesän kiireet takana ja niin näyttäisi olevan itse kesäkin - ainakin meillä Pohjois-Karjalan suunnalla. Syksy otetaan ilolla vastaan, viikon päästä lähdemme kohti pohjoista aikeissamme tehdä unohtumaton häämatka aloittaen Lapin ruskavaelluksella ja jatkaen tämän jälkeen Norjaan Senjalle ja miksi ei vaikka Lofooteille saakka! Tämä on sellainen reissu, jota toden totta odotan innoissani, mutta ennen sitä on ainakin kertaalleen palattava Italian maisemiin.

Lago di Braies, maisemaonnellisuus huipussaan

Pidimme kesäkuisella Italian reissullamme majaa Cortina d'Ampezzossa, ja koska meillä oli auto käytössämme, mikään ei estänyt meitä lähtemästä pienelle ajelulle. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän oli tarkoitus käydä Itävallan puolella, mutta olimme niin Dolomiittien lumoissa ettemme yksinkertaisesti malttaneet lähteä niin "kauas", vaan pysyttelimme Italiassa - niin Itävallalle kuin Sveitsille on paras pyhittää omat reissunsa; alppimaisemista tuskin saamme koskaan tarpeeksemme! Yhtenä aamuna sitten laitoimme kellon soimaan kukon laulun aikaan ja olimme kuudelta tien päällä ajelemassa kohti kuuluisaa alppijärveä, Lago di Braiesia. Matka kesti noin tunnin. Siihen aikaan aamulla muita turisteja ei ollut liikkeellä nimeksikään, vain muutama kuvaaja oli paikalla ennen meitä.

Kauniin järven ympäri kiertää hyvässä kunnossa oleva leveä polku jonka pituus on reilu 3km. Meillä meni kaksi tuntia kävellessä, eikä se tuntunut edes niin pitkältä ajalta. Joka mutkassa kun pysähtyy ihailemaan, huokailemaan järven ja maiseman kauneutta ja tietysti räpsimään kuvia, ei vähemmälläkään olisi selvitty! Kuvissa näkyvät vuorenrinteet polkuineen näyttivät vetävän patikoijia puoleensa, sillä meidän hipsiessä järvireitin loppupuolella, alkoi turisteja virrata vastaan päiväreppuineen. Kannattaa siis harkita myös tätä vaiheoehtoa, reittejä alueella on vaikka useammalle päivälle.

Tre Cime di Lavaredo, erikoinen vuoriryhmä vetää turisteja puoleensa

Aamun hitaan reippailun jälkeen suuntasimme Jeepin keulan kohti uusia seikkailuja. Palasimme samaa reittiä takaisin ja noin puolen välin paikkeilla käännyimme Tre Cime di Lavaredo vuoriryhmän suunnalle. Maksoimme 25€ pysäköintimaksun ja kurvasimme mutkaista vuoristotietä reilun kahden kilometrin korkeuteen. Maasto muuttui silmissä, enää ei näkynyt kaunista havumetsää mutta sen sijaan matalaa varvikkoa ja kiviryökkiöitä. Joku muukin oli päättänyt lähteä katsomaan kolmea kuuluisaa huippua jotka rinta rinnan kohoavat yli 2200m korkeuteen. Paikalla oli muunmuassa 130 ja rapiat päälle moottoripyörän ryhmä jotka olivat kaikki koristaneet pyöränsä vaaleansinisellä lahjapaperinauhasta väsätyllä koristeella. Se olikin näky, tämä porukka alkoi purkautua parkkialueilta alas.

Me emme lähteneet kiertämään koko huippujen ympäri kulkevaa polkua (mikä ehkä ihan hinppasen harmittaa näin jälkeenpäin mutta minkäs teet), käpsyttelimme vain pari kilometriä rinteeseen tehtyä leveää kävelytietä pitkin. Maisemat olivat taas kerran upeita karuksi muuttuneesta maastosta huolimatta. Ilmeisesti rengasreitti on noin 10km luokkaa, ei siis mikään paha matka laisinkaan, mutta meillä nälkä ja väsymys veivät voiton ja päätimme pienen kävelyn jälkeen suunnata takaisin samoja jälkiä autolle ja kohti Cortinaa. Leirintäalueella myöhäinen lounas maistui aikaisen aamun ja aktiivisen päivän jälkeen kaksin verroin paremmalta. Olimme koko päivän hymy korvissa näkemästämme - Lago di Braies oli  yksi kauneimmista maisemista tähän mennessä ja varmasti pysyttelee kärjessä vielä kauan! Se edelleen nostaa hymyn naamalle kun muistelee tuota rauhallista maisemaa jota hallitsivat metsät, taustalla kohoavat vuoret ja kaiken tämän kruunasi tyyni veden pinta mihin maisema heijastui koko komeudessaan. Vesi oli niin mystisen väristä.. en voi sano muuta, kuin menkää sinne jos vain suinkin kykenette! Meidän täytynee mennä tuolle suunnalle vielä uudestaan katsastamaan patikointireittejä ja kiertämään tuo Tre Cimen reitti joka tällä reissulla jäi tyngäksi. Jos en mukamas ennen tätä ollut koukussa Dolomiitteihin, niin viimeistään tämän jälkeen, ne veivät sydämeni!

#76 Rummu, Viro - Veden ympäröimä vankila

Ajankohta: toukokuu 2017

Saavuimme Tallinnaan Eckerö Linen tasaisella kyydillä helatorstaina aamulla ja olimme vastaanottaneet majoituspaikkamme avaimet puoleen päivään mennessä. Pientä sadekuuroa oli iltapäivälle luvassa ja jostain se ajatus lähti liikkeelle ehkäpä juuri säästä johtuen: jospa lähdetäänkin ajelulle. Pika googlettelun perusteella kohteeksi valikoitua Rummu, vajaan tunnin ajomatkan päässä Tallinnan keskustasta Haapsalun suuntaan. Vettä tosiaan ripeksi hieman matkan aikana mutta se loppui viimeistään päämäärämme päästyämme.

Neuvostoliiton aikakaudelta peräisin oleva louhos- ja vankila-alue olivat pahoin rapistuneet. Tunnelma oli muutenkin hieman alakuloinen harmaan sään takia. Tuo harmaus jotenkin sopi ympäristöön, kaikki näytti varmasti kaksin verroin surkeammalta. Sain urkittua tietooni, että kivilouhos ja vankila molemmat lakkautettiin vuonna 1991. Talot olivat vielä pystyssä - miten paljon rakenteita on sortunut vuosien saatossa, sen tietävät vain uhkarohkeat sukeltajat, joita ilmeisesti riittää kielloista ja varoituskylteistä huolimatta. Koko paikka näytti kuvissa sen verran jännittävältä, mysteeriseltä kirkkaine vesineen, joten sinnehän piti päästä. Ja olihan se kaikessa kurjuudessaan kuitenkin myös ihan nätti paikka, kesällä ruuhkaan saakka auringon palvojien suosiossa. Myös valtavan kokoisilla hiekkavuorilla riittää "kiipeilijöitä", tälläkin reissulla bongasimme muutaman paikallisen nuoren. 

Kaiken kaikkiaan reissu Rummulle oli ihan kiva, näimme matkalla paljon muutakin mielenkiintoista ja meille iski tajuntaan, kuinka pieni maa Viro oikeasti on! Aiomme varmasti tehdä lähivuosina jonkinmoisen road tripin Baltian maissa, sillä etäisyydet ovat toden totta lyhyitä ja nähtävää riittää varmasti.

Kerrottakoon vielä, että minulla oli aika matalat odotukset tälle Tallinnan reissulle juurikin kohteen takia, joten matka pääsi kaikin puolin yllättämään positiivisesti ja se meni erittäin paljon yli odotusten, mikä on tietenkin aina mieltä piristävää kun huomaat että tämähän olikin jotain paljon parempaa mitä etukäteen ajattelit. Meidän Tallinnan matkasta onkin tulossa vielä useampi kirjoitus, samoin Berliinin reissu odottaa läpikäymistään. Pian on aika pakata laukut, taas. Tarkalleen ottaen reilun viikon kuluttua lähdemme rinkat selässä Italiaan, uusi teltta odottaa testausta ja samoin vaellussauvat, joten sellaistakin arviota on varmasti luvassa. Tässä on ollut niin paljon kaikenlaista hässäkkää koko kevään ja alku kesän, että reissu tuleekin eteen yllättävän nopeasti. Eipähän olla ainakaan liian tarkkoja etukäteissuunnitelmia ehditty tekemään.