lauantai 15. lokakuuta 2016

#64 Kuuden viikon reppureissu Etelä Amerikkaan - aikataulu ja järjestelyt etukäteen



En jaksa lakata ihmettelemästä sitä, miten nopeasti aika loppujen lopuksi kuluu; noin puoli vuotta sitten varasimme halpojen lentojen sattuessa kohdalle menolipun Helsingistä kahdella vaihdolla Peruun Limaan ja paluu lennon Meksikon Cancunista yhdellä vaihdolla Helsinkiin - ja tuntuu kuin tuosta olisi aikaa korkeintaan muutama kuukausi. Itsehän pidän suunnattomasti matkan suunnittelusta: lentojen vertailu, matkareittien valitseminen ja etukäteen kohteen kulttuuri-, historia- ja nähtävyystarjontaan tutustuminen ovat mm. asioita, jotka tekevät matkustuksesta kiehtovaa. En suunnittele tälle tulevalle Etelä Amerikan kiertueellemme tarkkaa aikataulua, mutta reissun päällä on huomattavasti mukavampaa, kun on etukäteen tutustunut jonkin verran kaupunkeihin ja tietää, missä haluaa ehdottomasti käydä ja kuinka paljon se vie aikaa. Toisinaan sitten käy mukavia yllätyksiä, paikalliset tai muut turistit suosittelevat jotain mestaa jonne kannattaa mennä ja näin pääset vielä enemmän seikkailun makuun. Jos lähtee matkaa vailla minkäänlaista suunnitelmaa, täytyy aikaa olla käytettävissä enemmän. Me olemme perillä Perussa yhteensä 21 päivää, Boliviassa 3 päivää, Chilessä 4 päivää ja Meksikossa 14 päivää. Selvää ja aikataulutettua on siirtyminen Boliviasta Chileen ja sieltä Meksikoon, siirtymä Perusta Bolivian puolelle on häilyvä ja voi heittää vuorokaudella.




Mistä tällainen aikataulu sitten tuli? Halusimme hankkiutua mahdollisimman vähillä vaihtolennoilla Etelä Amerikasta Meksikoon ja lentojen vertailumestari pääsikin kunnolla töihin: halvat lennot mieluiten Boliviasta ja mahdollisimman suoralla yhteydellä. Lento reitti alkoi hahmottumaan: La Pazista järkevimmät ja samalla kohtuullisen hintaiset yhteydet Cancuniin kulkivat lähinnä Santiagon, Liman ja Bogotan kautta. Siitä lähtikin ajatus Chilestä ja Santiagosta: mitäpä jos pysähdytään sinne useammaksi päiväksi, tutustutaan kaupunkiin, vieraillaan vaikka viinitilalla ja mahdollisesti hypätään bussin kyytiin joka kuljettaa meidät Valparaisoon. Kyllä, lennot natsasivat niin vaihtojen kuin hinnankin puolesta kohdilleen ja näin ollen vietämme lähes 5 kokonaita päivää Chilessä. Boliviaan poikkeamme, koska haluamme käydä Salar de Uyuni suola-aavikolla ja näin ollen on järkevämpää lentää Bolivian kuin Perun kautta pois EA:sta - tosin nythän me lennämme vasta Chilestä pois. Toisen korvaan tämä voi kuulostaa yhtä hauskalta seikkailulta kuin omaani se kuulostaa, toisen korvaan hätäiseltä pyristelyltä. Meille on kuitenkin ollut koko ajan selvää, että Peru on pääkohde ja sinne varasimme sen 3 viikkoa, lisäksi halusimme varata myös Meksikoon enemmän aikaa, joten tämä aikataulu tuli luontevasti. Uskon, että kolmessa päivässä ehdimme korkata suola-aavikon Boliviassa kun käytämme yöbusseja hyväksemme ja viisi päivää Santiagossa on kuin kaupunkiloma reilun kolmen viikon trekkaus ja parin viikon biitsilomien välissä!




Mitä tällainen yhdistetty patikointi-kaupunki-rantaloma sitten oikein vaatii etukäteisjärjestelyiltä ja pakkaukselta? Uskoisin että tämä meidän reissu on hieman kuin lähtisi maailman ympäri matkalle - erona vain kesto ja se, ettei meidän tarvitse järjestellä asunto kuvioita ja työasioita kotipuolessa. Muuten joudutaan kyllä pakkaamaan säähän kuin säähän ja ottamaan mukaan tavallista enemmän (mutta tavallista harkitummin) tavaraa. Sen lisäksi jouduimme päivittämään rokotuksiamme ja hankkimaan elämämme ensimmäisen malarian esto-läätikyksen. On tehtävä taas uusia vaate ja varuste hankintoja matkaa varten. Noh, toki maailman ympärimatkan järjestelyihin kuuluu paljon muutakin, mutta tämä on varmasti itselleni hieman suuntaa antavaa siitä, mitä sellaiselle pidemmälle reissulle lähtö käytännössä tarkoittaa jo ennen reissua. Budjetinkin mietintä on tehtävä tarkemmin kuuden kuin kahden viikon reissulle - ikävää jos rahat loppuvat kesken koska et ole viitsinyt tutustua paikalliseen hintatasoon ja retkien hintoihin. Jos sinulla on pidempi, 1-3 kk mittainen reissu haaveissa tai suunnitteilla, kannattaa noudattaa kutakuinkin seuraavaa ohjenuoraa:

6kk ennen lähtöä
Aloita nyt viimeistään säästäminen. Lentojen hintoihin on hyvä alkaa perehtyä ja seurata tarjouksia. Mieti missä haluat ehdottomasti käydä. Suunnittele tämän pohjalta alustava reitti ja tsekkaa muu alueen tarjonta; näin sinulle muodostuu käsitys siitä, missä haluat viettää eniten aikaasi reissun aikana.

3kk ennen lähtöä
Tiedetään, reittisi on ehtinyt muokkautua sen sata kertaa tässä kolmen kuukauden aikana - mutta eikö ole hyvä, nyt siitä ainakin tulee se paras mahdollinen reitti juuri sinulle! Olet varmasti ehtinyt lukea mm. blogeja kohteeseesi liittyen ja sinulle on muodostunut käsitys paikallisesta hintatasosta. Tässä vaiheessa viimeistään on hyvä laatia esimerkiksi excel taulukko, johon kirjaat arviolta tulevia reissukuluja: paljonko varaat päivällä Ruokaan, Yöpymiseen ja Liikkumiseen. Nyt on hyvä hetki tehdä säästämisessä loppukiri ja miettiä, paljonko sinulle jää ylimääräistä lentojen ja RYLin jälkeen. Myös rokotusten, viisumien yms. kulujen huomioo ottaminen tässä vaiheessa suotavaa.

2kk ennen lähtöä
Hanki viimeistään nyt viisumit ja rokotukset kuntoon - tai ainakin varaa rokotus aika. Nyt on myös hyvä aika viimeistään kosiskella kukkien kastelija ja postien noutaja - toki kätevää on myös siirtää posti johonkin muuhun osoitteeseen. Tässä vaiheessa kannattaa viimeistään hankkia lentoliput; oman kokemukseni mukaan liput ovat edullisimmillaan joko kuukausia ennen ostettuna tai paria kuukautta ennen. Myös passi on hyvä tarkistaa varmuuden vuoksi; ikävää jos olet unohtanut uusia passin ja huomaat tämän vasta lähtöä edeltävänä päivänä. Useimpiin kaukomaihin matkustettaessa passin tulee olla voimassa 6 kk reissun jälkeen.

1kk ennen lähtöä
Aiotko harrastaa jotain erityisaktiviteettia tai extreme lajia reissun päällä? Nyt kannattaa tsekata matkavakuutuksen laita ja lähinnä se, mitä vakuutus korvaa. Lisäksi on hyvä tarkistaa, tarvitseeko aktiviteettisi varausta viikkoja ennen vai riittääkö varaus paikan päällä.

2vk ennen lähtöä
Tee pakkauslista. Tähän kannattaa pidemmälle reissulle pakatessa paneutua kunnolla ja käyttää aikaa useampi päivä. Tarkoittaa siis käytännössä sitä, että pidät listaa koko ajan mukanasi ja lisäilet tavaroita sitä mukaa kun niitä tulee mieleesi. Tuskin muistat kaikkea yhdellä kertaa kun alat listaa laatia? Mikään ei myöskään estä sinua kaivelemasta rinkkaa ja aloittamaan pakkausta - kunhan muistat viivailla tavarat listasta, tuskin kuitenkaan haluat raahata viittätoista paria sukkia viiden sijaan! Myös paikallisen valuutan tilaaminen pankista kannattaa hoitaa nyt. Usko pois, kurssi on takuulla hyvä varsinkin jos verrataan lentokentän kursseihin. Lisäksi Yhdysvaltain dollareita kannattaa varata mukaan jonkin verran, lukemamme mukaan se on maailman halutuin valuutta mitä tulee rahan vaihtamiseen. Tulosta kaikki lentolippusi ja passista pari kopiota mukaan. Lisäksi tee sähköpostiin oma kansio kaikille matkaan liittyville dokumenteille ja tallenna liput sinne - jos tapahtuu jotain ja joudut kiireessä etsimääl lippuja sähköpostista, ainakin löydät ne pikavauhdilla.

pari päivää ennen lähtöä
Tässä vaiheessa suurin osa kamoista tulisi olla jo repussa, koska mikään ei ole niin stressaavaa kuin lähtöaamuna panikointi siitä, onko kaikki varmasti mukana. Tarkista myös, milloin voit tehdä lennollesi check in:in ja muistuttele muutenkin mieleesi lentojen aikataulut sekä lähtöpäivän aikataulu ennen kentälle menoa. Kyllä se vain on kertakaikkisesti mukavampi startti lomalle kun voit rauhassa saapua kentälle ja nautiskella Helsinki-Vantaalla lasillisen kuohuvaa ennen lentoon lähtöä - arvoisensa aloitus matkalle kuin matkalle!


PS. Täällä ollaan valmiina lähtöön, vain muutama päivä H-hetkeen! Meidän loma tosin starttaa jo muutamalla yöllä Helsingissä, josta pääsemme maanantaina aamulla varhain kentälle toivon mukaan hyvin nukutun yön jälkeen - aika paljon näppärämmin siis kun Pohjois-Karjalasta, sanoisin. Toivotaan että päästään jonkinlaista päivitystä tekemään reissun päältä jos kohdalle sattuu toimiva kone ja erityisesti pelittävä nettiyhteys - muussa tapauksessa seurailkaa Instagramia @tiinaev, sinne kyllä päivitellään kuvia mahdollisimman tiuhaan tahtiin! :) Hasta luego!

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

#63 Kolilla telttailemassa

Joskus extempore reissut ovat niitä kaikista onnistuneimpia ja sattuvat hyvään saumaan arjen keskelle pysäyttämään kiireen ja stressin. Olin haaveillut tälle syksylle Lapin ruskassa samoilusta, mutta niin lomien kuin muunkin arjen aikataulun keskellä meillä ei ollut mahdollisuutta irrottautua pidemmälle vaellusreissulle. Pyörittelin mielessä myös Jonkerin saloa ja siellä kulkevaa Petran polkua - jonka takuulla patikoimme ensi kesänä, lupaan sen itselleni! - mutta kaikki nämä jäivät vain ajatuksen tasolle. Sitten se välähti mieleeni yllättäen; Koli! Se on lähellä, siellä on juuri nyt ruska ja siellä on saletisti Suomen upeimmat maisemat. Koska reissu olisi helppo, vain yhden yön telttailu (ja samalla uusien makuupussien testaus Etelä Amerikan reppumatkaamme varten), piti lisähaastetta tähän saada sunnuntain aikaisella aamuherätyksellä. Suuntasimme siis syyskuun puolessa välissä sen kummemmin reissua etukäteen suunnittelematta lauantaina Luontokeskus Ukkoon, ostimme kartan (5€, tällä pärjää hyvin Kolin kansallispuistossa ja vaikka Herajärven kierroksella) ja päätimme siltä istumalta leiriytymis paikan.

Turula oli upea, vanha maalaismiljöö hevos- ja lehmäaitauksineen. Kävimme alkuillasta pystyttämässä teltan kartassa osoitetulle alueelle, josta löytyi seuraavat mukavuudet: kaivo, tulentekopaikka ja ulkohuussit. Tämän jälkeen suuntasimme takaisin Ukko-Kolille ja kävimme hissukseen kiertämässä  Kolin Uuron kierroksen (3,5 km, rengasreitti). Polku on helppokulkuista ja aluksi kierrellään Kolin jylhien kallioiden juuressa, josta puolessa välin matkaa noustaan Kolin huipuille (Paha-Koli, Akka-Koli, Ukko-Koli). Saimme nauttia Akka-Kolilla auringon painumisesta mailleen ja pilvisestä säästä huolimatta Koli tarjosi meille upeita maisemia ja kauniin luonnon värikirjon puissa olevan ruskan ansiosta. 








Yö teltassa sujui vaihtelevalla menestyksellä. Mikolla ainoa ongelma unen saannin suhteen oli sanojensa mukaan "sinun mynstäytyminen" - eli ilmeisesti meikäläisen asennonvaihtosessiot pitivät hereillä niin koirat kuin Mikonkin. Itsehän jossain vaiheessa huomasin, etten edes ole ohuen ilmapatjan päällä, vaan maatavasten, ilmankos oli kylmä ja alustakin tuntui erityisen kovalta. Tulihan se uni minullekin kun vaihdoin paikan kovalta maalta patjalle ja vedin vielä pipon päähäni, sen enemäpää siihen ei tarvittu.

Sunnuntaina kello soikin jo neljän aikaan aamulla ja kasasimme vähin äänin kimpsumme ja kampsumme - toivottavasti samaan aikaan Turulassa leiriytynyt naisporukka ei häiriintynyt tästä aikaisesta puuhastelustamme. Kävelymatka leiriltä parkkipaikalle oli vajaan kilometrin mittainen, joten siinähän jo mukavasti sai karisteltua viimeiset unihiekan rippeet silmistä. Jotenkin haukottelusta päätellen arvelin, etteivät koirat osanneet arvostaa tätä aikaista herätystä. Ajatuksenamme oli kävellä Mäkrävaaran huipulle näköalapaikalle katsomaan auringon nousua (Mäkrän kierros yhteensä n. 7,0 km, rengasreitti) Ajatus hyvä, samoin toteutus, mutta valitettavasti pilvinen sää pilasi auringonnousukokemuksemme. 

Ei se sitten lopulta kuitenkaan haitannut, koska noita maisemia katselee mielellään vaikka pilvisessäkin säässä ja pääasia oli, että pääsimme luonnon keskelle, rauhalliseen paikkaan ja irrottautumaan arjesta perusteellisesti. 














Koli oli mahtava, taas kerran, ja jatkossa kyllä hyödynnämme kansallispuistoa retkeilykohteena enemmän. Pidimme myös patikoinnin ja maisemien lisäksi Turulan telttailualueesta. Kaiken kaikkiaan siis onnistunut reissu minun yöllisestä mynstäytymisestäni huolimatta ja makuupussitkin todettiin lopulta varsin lämpimiksi tuollaisessa +5 asteessa. Uskomme siis, että niillä pärjätään niin Etelä Amerikan reissulla kuin muillakin tulevilla kotimaan ja ulkomaan yön yli kestävillä patikointi matkoilla lämpötilan pysyessä plussan puolella.

perjantai 16. syyskuuta 2016

#62 Pidennetty viikonloppu Krakovassa

Ajankohta: 2016, syyskuu

Elokuun lopussa jo koleaksi muuttunut sää kotikulmilla Suomessa vaihtui kolmeksi päiväksi helteisiin lämpötiloihin Krakovaan, kun suuntasimme ystäväni kanssa viettämään pidennettyä viikonloppulomaa Puolan toiseksi suurimpaan kaupunkiin. Mikään varsinainen shoppailureissu tämän ei ollut tarkoitus olla - eikä se sitä ollutkaan, vaikka toki me hieman myös korttia vingutimme - vaan pääasiassa kohde valikoitui hieman vakavammasta syystä. Olimme perillä torstai illasta sunnuntai iltaan ja vietimme koko sunnuntain käyden opastetulla kierroksella Auschwitz-Birkenaussa. Kolmeen kokonaiseen päivään mahtui myös sitä shoppailua Krakovan keskustan ulkopuolella sijaitsevassa Factory Outlet -myymälässä, Wieliczkan suolakaivoksella vierailu, tutustumista vanhaan kaupunkiin ja Wawelin linnaan, iltapäivän viettoa Kazimierzin juutalaiskaupunginosassa ja viimeisenä museovierailu Schindlerin tehtaalla. Paljon siis ehtii kolmessa päivässä ja jos pidätte tällaista tahtia yllä, voin taata, illalla uni maistuu!

Krakova ei olisi Pidennetty viikonloppu reissukohde -listani kärkipäässä, jos en välttämättä haluaisi käydä surullisen kuuluisassa Auschwitzissa. Täällä ruoka oli ihan hyvää ja edullistakin, samoin olut, viiniäkin saimme nautiskella ravintolassa alle 10€ /karahvi hintaan. Krakovan vanha kaupunki on säilynyt, mutta viehättävämpiä löytyy Euroopasta takuulla - jos satut pitämään niistä kapeista kujista, ylöspäin kapenevista taloista ja hassuista ovi- ja ikkuna-aukoista jotka ovat jokainen omanlaisensa. Wawelin kuninkaan linnan alueella kiertelimme ilta-aikaan, emmekä tutustuneet sisätiloihin. Ehkäpä tämä olikin virhe, jospa linna olisikin ollut käymisen arvoinen ja nostanut Krakovan pisteitä? Kartalla näkyi myös Lohikäärmeen luola Wawelin linnan kohdalla, tämäkin olisi kai pitänyt nähdä?

Perjantaina aamulla puistossa, hyvin oli rauhallista

Kaupunki oli hotellimme lähiseuduilta melko ankean oloinen, jos suunnisti vanhasta kaupungista pois päin. Yövyimme Art & Garden Residence -hotellissa, vajaan kilometrin päässä vanhan kaupungin laidalta ja hotelli olikin onnistunut nappivalinta! Oli Krakovassa hotellin lisäksi muutakin hyvää, itse pidin suolakaivoksessa vierailua ihan hauskana vaihteluna, tähän asti kun olemme Mikon kanssa tottuneet reissuillamme omatoimiseen tutkiskeluun. Suolakaivokselle pääsi vain oppaan kanssa ja siinä kierroksen aikana opas sitten tarinoi toki kaivoksen historiasta ja vaiheista. Uusi ja hauska kokemus - ehkä kynnys opastetuille turistikierroksille osallistumiseen madaltuikin tällä reissulla. Myös Kazimierzin kaupunginosassa oli mukava tunnelma ja iltapäivä vierähti täällä hujauksessa. Schindlerin museoon tutustuimme hujauksessa (meillä meni siihen noin tunti), siellä olisi varmasti saanut menemään pari-kolme tuntia jos emme olisi olleet niin nuutuneita kuin Auschwitzin jäljiltä olimme. Summa summarum, Krakovaan kannattaa mielestäni matkustaa pidennetylle viikonlopulle, jos historia ja eritoten sotahistoria kiinnostaa. 

Mielenkiintoinen julksivumaalaus - mitehkähän Suomessa kävisi jos tämän
tyyppistä ratkaisua ehdotettaisiin vaikkapa Joensuun keskustaan, menisikö läpi? :D

Tässä postauksessa on siis tiivistettynä se ohjelma, mihin meillä riitti kunto ja rahat sekä ennen kaikkea mielenkiinto. En väitä alkuukaan, että nämä meidän tekemät jutut olisivat niitä must see/do -asioita Krakovassa, ennemminkin ne kuuluvat valtaosan kaupungissa vierailevista turisteista puuhalistalle. Jos aikaa olisi ollut päivä enemmän, olisin ehkä vuokrannut auton ja tutustunut lähiseutuihin tai perehtynyt tarkemmin museotarjontaan. Tämä reissu oli siinä mielessä historiallinen, että selvisin siitä ilman Mikkoa (hurraa!) ja minulla oli ensimmäistä kertaa ulkomailla kunnollinen kamera mukanani, joten kuvaus - ja erityisesti sen harjoittelu - vei suuren huomion. Tässäpä hieman kuvasatoa mitä sain aikaan, jatkossa vielä luvassa ainakin omat vinkkini viikonloppureissulle Krakovaan, jossa kerron hieman tarkemmin kolmen päivän perusteella muodostuneet omat suosikkini, ja teen myös todennäköisesti oma postauksen Auschwitzista.




Wawelin linna



Kuubalainen baari, ei tullut käytyä mutta silmiinpistävä sisäänkäynti
pisti kuvaamaan.


Oli niitä siistittyjäkin julkisivuja, vaikka aluksi tuntui että samaa harmaata
kaikkialla.

Suolakaivos ja tyypillinen käytävä syvyyksissä. Vanhimmat
puut seinillä olivat lähes 700 vuotta vanhoja.

Kattokruunut - suolaa tottakai.

Verkahalli, turisteille matkamuistoja

tiistai 30. elokuuta 2016

#61 Syksyllä 2016 matkustetaan

Pitkä aika on kulunut siitä, kun viimeksi pääsin kunnolla loman makuun ja reissuperhoset kutkuttivat mahan pohjalla. Tai ainakin sen tuntuu hektisen 2015 vuoden jälkeen, kun reissasimme keskimäärin 2,5 kk välein. Olen ollut helmikuusta saakka kotona ilman sen pidempää lomaa ja se alkaa tuntua ainakin pääkopassa! Tähän välille on mahtunut töitä, koiraharrastusta ja yläkerran rakentamista. Näiden kolmen arkeani pyörittäneen asian lisäksi ollaan käyty myös kotimaassa vaellusreissulla ja hamstrattu metsän antimia; mustikoita, sieniä ja puolukoita. Tulipa siinä sivussa omassa maassakin satoa kasvatettua. Nyt näyttää siltä, että saamme yläkerran hyvälle mallille ennen pidempää "kesä"lomaamme ja koirankin kanssa käymme enää yhden toko kokeen ja sitten Saaga pääsee ansaitulle treenitauolle loppuvuodeksi. 



Tulevana viikonloppuna lähdemme ystäväni kanssa tyttöjen reissulle Puolaan, Krakovaan - tätä on odotettu keväästä saakka! Saas nähdä, tuleeko tästä meille jokavuotinen traditio, mutta ainakin tällä kertaa otetaan ilo irti niin shoppailusta, hyvästä ruoasta kuin myös nähtävyyksistä. Luvassa siis jonkunmoista reissupostausta Puolan suunnalta, vaikka kyseessä onkin vain kolmen päivän pidennetty viikonloppumatka. Lokakuussa lähdemme sitten sinne kauan odotettuun ja haaveiltuun Peruun. Minä sitä olen tainnut enemmän odottaa kuin Mikko, mutta ymmärtääkseni hänkin on tämän minun hypetykseni ansiosta innostunut entistä enemmän kohteesta. Lisäksi 99% varmuudella koukkaamme Bolivian kautta ja 70% varmuudella teemme stopover pysähdyksen Chilen Santiagossa - kunnes lopuksi suuntaamme Meksikoon pariksi viikkoa. Eikä myöskään pidä unohtaa Lontoota, jonka kautta meillä on paluu lento ja aikaa lähes koko päivä, takuulla käymme tsekkaamassa jonkin Lontoon must see -turistinähtävyyksistä! Luvassa on siis huikeat kuusi viikkoa täysin uusissa kulttuureissa ja kauempana kotoa kuin koskaan ennen. Aiomme toden totta viettää melkoisen aktiiviloman vaeltaen, pyöräillen ja snorklaten. Tarkoitus olisi myös nauttia luonnosta ja maisemista sekä oppia muutama sananen espanjaa. Mielestäni meidän matkustusajankohta osuu nappiin; missään, minne menemme, ei ole pahin turisti kausi menossa, mutta säät ovat kuitenkin hyvät eikä sadekausi ole vielä alkanut. Meksikossa hurrikaanikausi on juuri loppunut, mutta turistit eivät vielä säntää sankoin joukoin marraskuussa. 







Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, tänä vuonna uusia maita kertyy 6-8 riippuen siitä, menemmekö Etelä Amerikan reissullamme Chileen ja toteutuuko vielä loppuvuodelle kaavailemani yllätysloma uuden vuoden tienoilla. Viime vuonna vietimme joulun Mikon järjestämässä yllätysreissussa - Saksassa Stuttgartissa - ja nyt olisi minun vuoroni järjestää vastaavasti tällainen salassa suunniteltu matka. Muutama kaupunki on jo mielessä, mutta sitähän ei tiedä, ovatko ne uusissa valtioissa vai kenties jossain jo käydyssä ;).

Tällaisia matkakuulumisia tälläkertaa. Koska olen niin koukussa tähän kaukomaiden haaveilluun, matkojen suunniteluun ja eritoten niiden toteuttamiseen, ensivuottakin olen jo ehtinyt miettimään. Mikko tosin hieman topuuttelee ja hyvä niin - matkustetaan nyt nämä lukkoon lyödyt matkat ja fiilistellään niitä hetki, niin ehkäpä jo vuoden vaihteessa voin sitten alkaa hössöttämään niitä vuoden 2017 kohteita - siitäkään vuodesta ei matkustuksen saralla tule varmasti tylsä alkuukaan!

tiistai 15. maaliskuuta 2016

#60 Sri Lanka, etelän rannoilla jokaiselle jotain

Ajankohta: 2016, tammikuu

Jos meillä olisi ollut kahden viikon sijaan kuukausi aikaa kierrellä Sri Lankaan rauhassa tutustuen, olisin mielelläni viettänyt siitä 1,5-2 vk sisämaassa, patikoiden ja luontoa ihastellen. Loput olisin pyhittänyt rauhalliselle etenemiselle pitkin etelärannikkoa. Nyt meillä oli noin viikko aikaa biitsillä hengailuun - mikä on tietysti liian vähän, mutta kun ei mahda mitään. Onneksi siinäkin ajassa ehti jotain; Mirissassa auringon ottoa ja rentoutumista, Weligamassa surffausta ja Hikkaduwassa auringonottoa ja meren fiilistelyä. Tässä muutama vinkki, jos arvot, minne sinun kannattaisi suunnata matkallasi Sri Lankan eteläisillä rannoilla:

Mirissa

Saavuimme Mirissaan bussilla, eikä meillä ollut hotellia varattuna. Paljon oli hotellitarjontaa aivan rannan tuntumassa ja perushuoneiden (sänky, oma kylpyhuone kuumalla vedellä, WiFi ja hyttysverkko) hinnat vaihtelivat 2000 - 4200 rupiaa (12,7 - 26,8 €, tammikuun 2016 valuuttakurssi). Päädyimme buukkaamaan kolme yötä rannalla sijaitsevasta hotellista: Surf View Hotel.  Suosittelen auringon palvojille ja bilehenkisille. Myös edistyneemmille surffareille hotellin edessä kiva surffi spotti - aloittelijoille tämä tarjoilee silmänruokaa kun saa ihastella osaavien lautailijoiden taidonnäytteitä jopa parimetrisiksi äityvillä aalloilla. Jos kaipaat rauhallista paikkaa, jossa saat takuuvarmat, sikeät yö unet, unohda tämä. Jos hotellilla ei ole bileitä, naapurissa voi hyvinkin olla - ja se tottavie kuuluu!



Mirissan ranta oli siisti ja aallot keskemmällä rantaa kohtuullisen kokoisia. Uimaan emme päässeet, mutta lapsenmielisenä aallokossa oli muuten varsin mukavaa! Rannan hiekka ei upota juuri lainkaan, joten juoksu ja jooga onnistuvat miellyttävästi. Aurinkotuoleja on joka hotellilla ja meidän hotellissa ne kuuluivat hintaan - kuten aamupalakin.




Valasretkelle kannattaa osallistua, ainakin jos sinulla ei ole taipumusta merisairauteen ja puolipäivää aikaa vievä aktiviteetti sopii aikatauluusi. Valitse kuitenkin tarkoin: monet valaretkiä tarjoavat eivät välitä muusta, kuin rahasta. Me valitsimme Raja and the Whales:in, sitä suosittelee LonelyPlanet. Hinnat retkille muilla järjestäjillä alkoivat 2500 rupiasta (16€), meidän retki maksoi 6000 rupiaa (38 €). Raja and the Whales tarjoutui maksamaan puolet retken hinnasta takaisin, ellemme näe valaita. Vaihtoehtona oli myös ilmainen osallistuminen seuraavan päivän retkelle - mikä ei meillä tullut kuuloonkaan, sillä reissuaikaa oli niin vähän ja retki haukkasi puolet päivästä. Emme siis toisin sanoen nähneet valaita - edellisenä päivänä olivat nähneet kaksin kappalein. Sen sijaan ihastelimme delffiinejä ja merikilpikonnia. Sri Lankassa - ja eritoten Mirissassa - on maailman luokan mahdollisuudet bongata sinivalaita. Kaikki retkien järjestäjät eivät kuitenkaan noudata kansainvälisiä säännöksiä liittyen valasturismiin. Raja and the Whales ei käytä valaiden bongauksessa lainkaan kaikuluotaimia tai muita laitteita - kaikki havainnointi tapahtuu omin silmin. He pitävät tietyn etäisyyden valaisiin ja jos valaat itse lähestyvät venettä, turisteilla on mahdollisuus nähdä tämä jättimäinen järkäle hyvinkin läheltä. Retken vetäjä kertoi surullisia tarinoita Intian valtamerellä seilaavista risteilijöistä, joiden reitti kulkee juuri valaiden asuttamien vesien läpi. Valaita kuolee vuodessa kymmeniä yhteentörmäyksissä ristelyalusten kanssa ja eräässä esimerkissä valas oli raahautunut laivan pohjaan kiinnittyneenä avomereltä Colombon satamaan asti.

Mirissaan kannattaa suunnata, jos kaipaat loikoilua auringossa, pienemmän kylän tuntua ison turistikohteen sijaan, sekä pikkutunneille asti tanssimista. Alkoholia ei kaupoissa myydä (ellet kysy tiskin alta?), joten oluset on haettava viereisestä kaupungista tai nautiskeltava ne ravintolassa. Hintaa puolen litran tölkille kertyi 400 rupiaa (2,5 €), ei sekään paha siis kovin paha! ;)




Weligama

Vietimme kolme yötä Weligamassa, joka oli aivan liian lyhyt aika ottaen huomioon eritoten Mikon innostuksen surffaukseen. Weligamassa oli meidän kokemuksen (ja monen muunkin mielestä, lukemamme perusteella) parhaat aallot aloittelevalle surffaajalle. Surffausta kannattaa ehdottomasti kokeilla, ihan jokaisen jaloillaan pysyvän. Tässä omat vinkkini ensikertalaiselle: ota ihmeessä lauta vuokralle ja mene veteen. Voit toki katsoa opetusvideoita ja koittaa muistella niitä yrittäessäsi laudalle seisomaan. Älä turhaannu vaikka kuinka siltä tuntuisi. Älä pelkää vettä. Opettele heittäytymään. Ota ensimmäisen kerran jälkeen surffitunti. Usko pois, kunnon opettajan opissa pääset laudalle seisomaan jo ensimmäisellä kerralla! Vaikka allot ovat pikkuruisia, tunne on päätähuimaava. Tunnin jälkeen jatka yrittämistä - olethan saanut punaisesta langasta kiinni!



Weligaman ranta oli hieman suttuinen, ei ollenkaan paratiisirannan tuntua tai auringonotto fiilistä. Mutta me vietimmekin kolme päivää aamuin illoin surffaten ja päivällä lepuutimme kroppaa rannan tuntumassa olevassa kotimajoitus -tyyppisessä majapaikassamme. Tätä Shakthi Ravi Bay House -mestaa voin lämpimästi suositella lähes kaikille! Siisti huone, rauhallinen paikka, ystävällinen majoittajaperhe ja edullinen hinta. Kannattaa myös kysyä heiltä lounasta tai päivällistä. He laittoivat meille edulliseen hintaan samoja ruokia, mitä itsekin tuona päivänä sattuivat syömään ja herkkuahan se oli!




Weligamassa turismi ei vielä ollut "pilannut" tunnelmaa. Täältä löytyi jo enemmän kauppoja ja ravintoloita, kuin Mirissasta - aurinkorasvan metsästys tosin osoittautui toivottomaksi (jos haluat nimenomaan kunnollista voidetta kuten Niveaa). Paikallinen Alkokin tuli bongattua, joten auringonlaskun fiilistely bisse kourassa onnistuu huomattavasti kivuttomammin verrattuna Mirissaan.

Weligamaan kannattaa suunnata, jos haluat kokeilla / opetella surffaamaan. Suosittelen Surf'n Lanka -koulua, me otimme yhden oppitunnin ja vuokrasimme joka kerta laudat täältä. Laudat olivat turvalliset ja asiallisesti huolletut (ja ehjät!), ja opetus asiantuntevaa. Hinnat kannattaa tsekata heidän nettisivuiltaan ja harkitse ihmeessä ihan surffi campille osallistumista jos aikataulu ja budjetti sen sallivat.




Hikkaduwa

Meidän ei tosiaan ollut alun perin tarkoitus mennä lainkaan Hikkaduwaan, josta olimme lukeneet vain "turistirysä" ja "täynnä pakettimatkailijoita" tyyppisiä kommentteja. Menimme sitten kuitenkin kahdeksi viimeiseksi yöksi, eikä se nyt niin kamalaa ollutkaan. Toki hinnat olivat muualle Sri Lankaan verrattuna korkeat - ainakin ruoan ja juomien hinta. Mutta oli täällä hyvääkin. Onneksemme hotelli, jossa yövyimme, sattui olemaan mainio mesta kaikin puolin: henkilökunta oli todella mukavaa porukkaa, hotelli oli aivan rannalla ja paikka oli rauhallinen. Parasta täällä olikin hengata hotellin terassilla kylmän juoman kanssa, kuunnella meren pauhua vailla kiirettä ja seurata valtavassa aallokossa laudoillaan taiteilevia surffareita. Aurinkoakin otimme ja bongasimmepa rannalta - tosin tovin kävelymatkan päässä hotelliltamme - merikilpikonnia. Ihmiset olivat ostaneet merilevää ja syöttivät konnia. Mikko selvitti asiaa ja merikilpikonnat tulevat ruokailemaan rannan tuntumassa sijaitsevalle riutalle ja toki ne hakeutuvat rantaan ruokailemaan turistien kädestä. Itse törmäsimme tähän "ilmiöön" sattumalta kulkiessamme ruokailupaikan ohi. Toki meidänkin piti käydä koskettamassa kilpikonnan kuorta, kovahan se oli kuin mikä!

Suuntasimme paikallisbussilla ilmaiseen Tsunami -museoon. Paikka oli pieni, neljä huonetta, mutta sitäkin tunteita herättävämpi. Paljon kuvia lähialueen tuhoutuneista mestoista. Museo on perustettu lähelle paikkaa, jossa 2004 Tapaninpäivän aalto vei mukanaan kokonaisen junallisen ihmisiä - yli 1200 junamatkustajaa kuoli. Kuvat olivat todella pysäyttäviä, enkä suosittele museota herkemmille. Kun hotellin henkilökunta sai selville, että olemme kiinnostuneet tästä aiheesta, he etsivät omista kätköistään kuvia hotellista ja ympäristöstä tuhoisan aallon jälkeen. Lisäksi he kertoivat mm. miten olivat paenneet pois rannalta kohti sisämaata ja näyttivät jälleen rakennetun hotellin paikkoja verrattuna valokuviin tuhoutuneesta hotellista.

Hikkaduwasta en osaa sanoa muuta, kuin turistien täyttämä pitkä rantakatu. Lähellä Colomboa, mutta toisaalta etelämmästä löytyy varmasti vähemmän hälyisiä ja vähintään yhtä miellyttävällä rannalla varustettuja mestoja. Hikkaduwassa edistyneemmät surffarit viihtyvät varmasti, me emme uskaltautuneet valtavaan aallokkoon.

Sri Lanka on lämminhenkinen maa ja sieltä löytyy paljon nähtävää, koettavaa ja puuhattavaa. Kannattaa matkustaa tässä kauniissa maassa nyt, vielä, kun valtavat turistimassat eivät ole vyöryneet paikalle.