#70 Machu Picchu - Perun vaikuttava Inkakaupunki

Ajankohta: Lokakuu 2016

Nyt on luvassa pieni tietopaketti upeasta Machu Picchu Inka kaupungista, jossa vierailimme 2016 lokakuussa Perun reissullamme. Siellä käyneet ihmiset kirjoittavat usein sen olevan "kerran elämässä" kohde. Itse olen eri mieltä, ei sen sitä tarvitse olla! Peru on kerrassaan niin monipuolinen, suuri ja täynnä ystävällisiä ihmisiä, joten aiomme palata sinne - miksi en siis kävisi Machu Picchulla toistakin kertaa? Niin ihmeellinen se oli, täytyy sanoa!

Miten sinne pääsee? 

Matkustustapoja tähän mysteeriseen Inka kaupunkiin on oikeastaan kolme: junalla, omatoimisesti kävellen (junan vartta pitkin) tai vaeltamalla Inca trail. Myös muita vaellusreittejä on, mutta ne päätyvät kaikki Aquas Calientesiin (ts. Machu Picchu Puebloon), tavalla tai toisella - tarkennettakoon, että Aquas Calientes on kylä Machu Picchun alapuolella.
Edullisin keino on ottaa bussi / collectivo lähikaupunkiin ja reippailla kylään jalkapatikassa; Ollantaytambosta saa varata patikointiin koko päivän ja toisesta suunnasta tultaessa (Hidro electrica) selviät vähemmällä talsimisella. Esimerkiksi Salkantay trek päättyy jälkimmäiseen ja retkenjärjestäjästä riippuen joko matkustatte viimeisen pätkän junalla tai kävelette. Autotietä Aquas Calientesiin ei ole. Juna on auttamatta kallis, vaikka ottaisit sen vain Ollantaytambosta, josta edestakainen matka irtoaa reilulla 100USD hinnalla per henkilö. High Season-kaudella pätevät omat hintansa, onneksi vaihtoehtoja on sentään kaksi: Peru Rail tai Inca Rail. Peru Raililta taitaa löytyä enemmän lippujen hintavaihtoehtoja mutta se on myös kalliimpi. Retkioppaamme, Jesus, harmitteli miten junalippujen hinta alkoi vuosi vuodelta kivuta ylöspäin, kun Perun valtion rautatiet myytiin yksityisomisteisiksi - lippujen hinnat olivat tällekin pätkälle alle kymmenen dollarin luokkaa ja nyt jo lähes 60 dollaria suuntaansa! Jos kumpikaan näistä matkustusvaihtoehdoista ei hatsita, hyväkuntoisille on vielä jäljellä Inca Trail vaelluspolku, joka päättyy suoraan Machu Pichulle, ja on takuulla ikimuistoinen. Muista kuitenkin, että sesonkiaikana retki kannattaa varata jopa puoli vuotta etukäteen, polulle lasketaan päivässä rajoitettu määrä väkeä. Junalla tai junan raiteita pitkin patikoidessa päädyt aina Aquas Calientesiin, josta ylös Machu Picchulle pääsee joko bussilla (24$ edestakaisin) tai kävellen, portaita pitkin.

Postikortti maisema lumoavimmillaan auringon noustessa

Me saavuomme Aquas Calientesiin junalla (sisältyi Cachicata -retken hintaan) ja seuraavan vuorokauden aamuna jonotimme Machu Picchulle vievään bussiin pääsyä jo anivarhain; kello 04:15 olimme asemissa ja se palkittiin toisena starttaavalla linja-autolla. En tiedä, olisimmeko valinneet kävelyn jos myös bussiliput eivät olisi kuuluneet retkemme hintaan. Harmitti hieman niiden Matti Myöhäisten puolesta jotka tulivat paikalle viiden maissa ja järkytyksekseen huomasivat jono loppupään olevan jossain sadan metrin päässä - ja nyt oli kyseessä Low Season. Kuulimme bussi jonossa hurjan jutun, jonka oppaamme pystyi myöhemmin osoittamaan luotettavasta perulaisesta uutislähteestä todeksi: edellisenä päivänä Machu Picchun raunioilla olivat kuolleet espanjalainen turisti ja paikallinen opas salaman iskettyä heihin! Mekin olimme kauhistelleet edellisenä päivänä ukon ilmaa ja rankkasadetta. Tämän kuulemamme surullinen uutisen ei voinut kaikessa kauheudessaan antaa masentaa mieltämme, sillä tästä oli tulossa uskomaton, kauan odotettu unelmat toteen -päivä. 

Ja jotain uskomatontahan se olikin kun saavuimme paikalle ensimmäisten joukossa: eteemme avautui se kaikkien näkemä kuva upeasta, mystisestä kaupungista Wayna Picchun kohotessa taustalla! 

Auringon nousun aikaan paikalla ei vielä ollut sadoittain turisteja, vaan saimme räpsiä kuvia lähes autiosta Inka kaupungista. Teimme retkioppaamme Jesuksen kanssa kierroksen ja hän kertoi meille Inkojen ja Machu Picchun historiasta. Mikko keskittyi enemmän tarinoiden kuuntelemiseen, minä kuvaamiseen ja ihailuun. Se paikka on vain niin käsittämätön, ja käsittämättömässä paikassa! Ei voi ymmärtää.

Machu Picchu Mountain, ei huonopolvisille

Meillä retken hintaan sisältyi myös liput Machu Picchu vuorelle - sille vähemmän kuuluisalle huipulle niistä kahdesta, jotka raunioiden kupeessa sijaitsevat. Suurin osa ihmisistä ostaa lipun Wayna Picchulle, niissä tutuissa valokuvissa kohoavalle kukkulalle, joka on toki matalampi mutta lukemani perusteella myös portaikoltaan hankalakulkuisempi verrattuna reiluun 3000m korkeuteen kohoavaan Machu Picchu vuoreen. Me emme kiivenneet aivan huipulle kahdesta syystä: meillä oli kiire ehtiä bussiin, jotta ehtisimme ajoissa junaan Ja portaikon käydessä kapeaakin kapeammaksi emme halunneet lähteä riskeeraamaan kiireessä viimeistä nousua, ikävää jos siinä väentungoksessa olisimme hätäpäissämme tippuneet (korkean paikan kammoiselle nämä ahtaat, jyrkät portaikot vuoren rinteessä on pahoja!). Noh, riittävän korkealle pääsimme mielestäni ja maisemat olivat aivan ihmeelliset ja upeat. Kannatti kavuta sekin matka vaikka kyllä siinä pakarat huutaa kun askelmakorkeudet eivät ole ihan suomen strantardien mitoissa. Suosittelen seikkailun, adrenaliinin ja liikunnan hakuisille, sekä tietysti maisemia rakastaville! Kannattaa buukata se iltajuna jos lähdet kiipeämään vasta yhdeksältä, niin ei tule paniikkia kiirehtiä bussi jonoon - joka on muuten yhden aikaan iltapäivällä jo kunnioitettavan pitkä.

Tässä kuvassa näkyy hyvin louhikkoa, mistä kivilohkareet on halkaistu Machu Picchun rakennustarpeiksi.

 

Matkalla ylös vuorelle, naama punaisena ja vakavana.

 

Inka kaupunki on edelleen mysteeri

Machu Picchun "löytäjä" Hiram Bingham sai seudulla asuvalta henkilöltä esittelykierroksen kadonneessa kaupungissä Peruun suuntautuneella tutkimusretkellään vuonna 1911. Hän ei aluksi käsittänyt, miten ainutlaatuiseen paikkaan oli sattuman kaupalla saapunut. Myöhemmin hän palasi Peruun Yhdysvalloista ja järjesti paikalle retkikunnan raivaamaan vesakoitunutta kaupunkia. Jos ihmettelet, miten nykypäivänä kaikki Machu Picchun pengerretyt ruohokentät saadaan pidettyä siistinä, vastaus on: laamojen avulla. Ne hassut pupertajat turisteja lainkaan vieroksumatta, omaan rauhalliseen tahtiinsa, vaeltelevat Inka kaupungissa pitäen ruohon mitan sopivan lyhyenä. Machu Picchu, "vanha vuorenhuippu", on edelleen mysteeri nykypäivän ihmisille: miksi kaupunki on rakennettu niin vaikeasti saavutettavaan paikkaan ja mihin tarkoitukseen kaupunki on rakennettu? Ainakin seuraaville teorioille löytyy kannattajia:

Machu Picchu on linnake, joka on rakennettu Amazonian sademetsän tuntumaan sopivalle paikalle viidakoissa asuvien sotaisien heimojen tarkkailua ja kukistamista varten. 

Machu Picchu on eräänlainen luostari, jonne Inka kulttuurissa vaikuttaneet, merkittävät naiset vietiin turvaan espanjalaisilta - paikalta on löydetty runsaasti enemmän naisten kuin miesten luurankoja, joka tukee tätä Hiram Birghamilta lähtöisin olevaa olettamusta.

Manco Capac toinen, Inka hallitsija, tarvitsi piilopaikan espanjalaisilta valloittajilta ja Machu Picchu on erään teorian mukaan rakennettu nimenomaan hänelle.

Taivaankappaleiden seurantaan, seremonioihin ja harjoitettuihin riitteihin viittauksia on Machu Picchulla kiistatta paljon, joten yksi ajatus on, että paikka on rakennettu nimen omaan näihin tarkoituksiin.

Olipa kaupunki mihin hyväänsä tarkoitukseen rakennettu, on se hämmästelyä ja ihailua herättävä mestariteos. Kuten tiedämme, Inkoilla ei ollut kirjoitettua kieltä, mutta rakentaa he osasivat. Arkkitehtoonisesti rakennukset  ja rakennelmat on sovitettu ympäristöön taitavasti - Machu Picchunkin rakentaminen on alkanut alarinteiltä siten, että terasseja on tehty toinen toisensa perään ja näin saatu vahvat perustukset kaupungille. Paikan päällä on ollut kalliota, josta on saatu halkaistua - ilman väkivaltaa - valtavia lohkareita. Näistä on hiottu niin suoraviivaisia kuutioita, että edes tänä päivänä, satojen vuosien jälkeen paikan rakentamisesta, ei kivilohkareiden väliin saa työnnettyä paperiarkkiakaan.

Enpä voi muuta tehdä, kuin suositella. Suositella lämpimästi matkustamaan Peruun. Maa on niin monipuolinen ja täynnä ystävällisiä ihmisä - ja sitten siellä on Machu Picchu.