keskiviikko 16. syyskuuta 2015

#47 Rakkaudesta luontoon

Olen aina ollut "luonnonlapsi". Ainakin jos mittarina toimii paljain jaloin - tai vaikkapahan kengät jalassa - metsässä juossut kilometrit. Meillä oli penskana tapana kesällä pikkuserkkuni kanssa rakennella esteratoja kesämökillemme metsään ja viuhtoa menemään kuin esteratsastusradalla konsanaan. Kävimme koko perhe kesämökkimme lähimaastoissa patikoimassa. Mummon mukana marjassa. Kerran mummon ja ukin luona mökillä ollessani juoksin (paljain jaloin, taas kerran) pitkin metsää ja polkaisin naulaiseen lautaan. Eipä meno hidastunut. Metsä tuntui siitä huolimatta turvalliselta paikalta. Ei pelottaneet eläimet, kuin korkeintaan pimeällä, kun piti mökillä hipsiä yöllä ulos huussiin. Luonto oli aina lähellä ja tärkeässä osassa. Niin se on edelleenkin, sinne vain jostain syystä tulee nykyään harvemmin lähdettyä. Nautin nykyään kovasti metsässä kävelystä - tapahtuipahan se hevosen selässä istuen tai omin jaloin. Metsässä on rauha ja sielulepää!

Kävimme muutama viikko takaperin lapsuudestani tutuissa maisemissa Jonkerissa, Kuhmon ja Lieksan rajalla. Päivä oli lämmin ja aurinkoinen, vajaan kuuden kilometrin rengasreitti kangasmetsä- ja järvimaisemissa taittui mukavasti. Ja ensi viikolla patikka herkkua lisää luvassa kun suuntaamme Rukalle kolmeksi yöksi! Tässä muutama kuva Jonkerista, kauniista metsämaisemista. Ps. Tällä kertaa minulla oli kylläkin kengät jalassa ;)


Kätkä hymyilee :)













keskiviikko 9. syyskuuta 2015

#46 Ranskan Riviera, matkabudjetti

Excelin suurkuluttaja ilmoittautuu! Rakastan sitä ohjelmaa, se on niin kätevä ja helppokäyttöinen. Onnekseni saan käyttää sitä töissä lähes päivittäin ja tottakai kotonakin napsautan taulukot auki aina tilaisuuden tullen. Tietenkin Ranskasta palattuamme oli aika näppäillä kaikki kirjatut menot tuohon verrattomaan taulukkolaskentaohjelmaan.

Tässä hieman faktaa, jonka jälkeen lukuja on helpompi tulkita:
- Kävimme aamiaisella ainoastaan muutaman kerran. Meillä oli pussipuuroa ja kaupasta hedelmiä. Nizzan hotellissa oli vedenkeitin, joka helpotti elämäämme mm. puuron valmistuksessa ja kahvihampaan kolottaessa.
- Söimme ravintolassa 1-2 kertaa päivässä, enimmäkseen kahdesti. Hankimme muutamana päivänä lounasta hotellimme lähikaupasta. Muutenkin vierailimme kaupassa lähes joka, ostimme hedelmiä, patonkia ja jukurttia.
- Frejusissa (3 ensimmäistä päivää) ollessamme liikuimme autolla.
- Nizzassa (4 viimeistä päivää) ollessamme liikuimme bussilla, pyörällä ja ratikalla (sekä toki kävellen myös)
- Emme käyneet kahviloissa / jäätelöllä, kuin kolme kertaa koko reissulla.


Spar kaupan hedelmähyllyt <3


Alla kahden hengen päiväbudjetit:

Ruokailu ~75€/päivä
Liikkuminen paikasta toiseen ~15€/päivä 
 > Huom! Liikkuminen ei sisällä auton vuokraa (3 pv/ 197€ vakuutuksineen), sisältää bensat, bussi- ja raitiovaunutliput, polkypyörävuokrat.

Yks nälissään malttamattomana intialaisessa ravintolassa

Ruokailun voit hyvinkin jakaa kahdella, jos haluat saada yhden hengen päiväbudjetin, mutta liikkuminen on asia erikseen. Jos meitä olisi ollut autolastillinen (4-5 henkilöä), olisi toki tullut edullisemmaksi henkilöä kohden vuorata auto ja maksaa bensat sekä tietullimaksut. Siitä juolahtikin mieleeni: meille ei missään vaiheessa selvinnyt, millä perusteella hinnoittelu tapahtui moottoritiellä. Ajaessamme sisään moottoritielle, maksuautomaatti ilmoitti meille maksettavan rahasumman. Kannattaa siis varat kolikoita! Frejusista Nizzaan ajettaessa moottoritietä pitkin oli kaksi automaattia, joista meille koitui maksettavaa yhteensä 4,7 € (noin 65km matka, ajankohta oli keskiviikkoaamu). En sitten tiedä, määräytyykö maksu esimerkiksi viikonpäivän tai kellonajan mukaan.

Tämä maisema!

 Ajankohta: 2015, elokuu

 Mielestäni Ranskan Rivieralla oli hankalampi löytää edullisia ruokapaikkoja, kuin esimerkiksi New Yorkissa. Edullisin kolmen ruokalajin illallinen maksoi alle 15 €, mutta ruokaa ei voinut kehua, eikä tällaisia paikkoja edes sattunut tiellemme muita. Yleisesti ottaen kannattaa varautua maksamaan illallisesta juomineen ja jälkiruokineen kahdelta hengeltä 40-50€. Aamiainen kannattaa ostaa hotellilta tai käydä mieluummin vaikka kaupasta huoneeseen ruokaa - ne pari kertaa kun lähdimme aamiaiselle ravintolaan, eivät saaneet meitä vakuuttumaan. Joko emme osanneet oikein etsiä, meillä oli huono tuuri tai sitten asia on vaan niin, että ranskalaiset juovat espresson aamiaiseksi ja ehkä saattavat syödä croisantin (erityisesti ne suklaamurulliset oli herkkua!). Meikäläisen maha ei tällaisesta kuitenkaan täyty, joten Myllyn proteiinipussipuuro tuli enemmän kuin tarpeeseen tällä reissulla. Lähtöaamunamme söimme Nizzan hotellilla aamiaisen ja se oli ihan ok. Ei todellakaan sellainen, mihin suomalaisessa hotellissa on tottunut, mutta jotain sinnepäin: leipää, hedelmiä ja pannukakkuja, mysliä ja jugurttia.

Nizzan raitiovaunu

Nizzan seudulla liikkumisesta sen verran, että bussilla pääsee hyvin kätevästi Monacoon ja vielä siitä eteenkinpäin - hintaa vain 1,5 € suunta! Jos tiedät etukäteen, että ajelet Nizzassa useamman raitiovaunu- tai bussimatkan, niin osta ihmeessä 5 € maksava päivälippu. Lentokentältä pääset kätevästi kaupungin keskutaan Promenades de Anglaisia pitkin hintaan 6 €. Jos haluat pyöräillä nimenomaan kaupungissa, siniset pyörät ovat käteviä: kun olet maksanut päivävuokran, voit ottaa pyörän lainaan päivän aikana niin monesti, kuin haluat. Pyörä ei maksa mitään ensimmäiseltä puolelta tunnilta, eli me saatoimme esimerkiksi maksaa päivävuokran ja pyöräillä rannalta hotellille, aikaa kului reilu 5 minuuttia. Pyörät eivät välttämättä ole kovin hyvässä kunnossa, esimerkiksi minulle sattui sellainen kurjimus, jossa eivät vaihteet toimineet ja takarengas oli aivan kiero. Olin yhtä typerä kuin edellisetkin kyseisellä menopelillä polkeneet, enkä vienyt asiaa eteenpäin.

Rannalla aamujumpalla, tämän jälkeen ei paljon pelkkä
croisantti hymyilytä - kaurapuuroa sen olla pitää!

Tässä vielä kertauksena ennen matkaa kirjoittamastani postauksesta lainaus:

"Lennot maksoivat kuluineen noin 330€ kahdelta hengeltä. Lennämme Norwegianilla, lento on molempiin suuntiin suora.
Hotellit maksoivat yhteensä 540€. Valitsemamme hotellit olivat valikoiman halvimmasta päästä. Ne valikoituivat hinnan, sisustuksen (moderni) ja asiakasarvioiden perusteella. Halvemmallakin olisi päässyt, mutta halusimme tällä kertaa näin. Tuo hinta ei kuitenkaan ole kovin paha seitsemältä yöltä, joka maassa ja kaupungissa kun hintataso vaihtelee niin paljon ja Nizzassa hotellin vaikuttivat olevan enimmäkseen 100€ yöltä ja siitä ylöspän.
Auton vuokra kolmelle vuorokaudelle maksoi 197€."

Yöpymiselle tuli siis varsin mukavissa hotelleissa hintaa 77€/yö. Ei siis mitään edullista budjettimatkailua, mutta toisaalta selvisimme reilusti alle satasen yöltä. Hotellit olivat molemmat niin mainioita, että aion suositella niitä myöhemmin blogin puolella! 


perjantai 4. syyskuuta 2015

#45 Päivä autoillen Etelä-Ranskassa (part 2) - Grand Canyon du Verdon

Lac de Sainte-Croix järven pohjoispää, tästä alkaa Gand
Canyon du Verdon

Ajankohta: 2015, elokuu

Upea Lac de Sainte-Croix järvi Etelä-Ranskassa lumosi minut täysin. Vesi on upean väristä ja maisemat järven ylle olivat huikeat - jos olisimme etukäteen osanneet ottaa selvää tästä seudusta, olisimme ehdottomasti suunnitelleet reissumme toisin. Järven pohjoispäässä oli parikin leirintäaluetta, joissa olisi voinut yöpyä teltassa tai pienissä mökeissä. Järvellä olisi voinut harrastaa vesiurheilua; ainakin melontaa ja polkuveneilyä. Lisäksi Verdonin kanjonissa olisi ollut ainakin koskenlaskumahdollisuus. 

Kanjoniin parin-kolmensadan metrin pudotus

Lähdimme siis ajelemaan kanjonin poihjoispuolella mutkittelevaa tietä Lac de Sainte-Croixin järven päästä. Jos olen oikein ymmärtänyt, tämä reitti ajetaan tavallisesti juuri toisin päin. Maisemat olivat huikeita - suorastaan pelottavia tällaiselle lievää korkean paikan kammoa potevalle. Kuvia otimme useammalta levähdyspaikalta, mutta eiväthän ne anna oikeutta maisemille. Pysähdyimme syömään myöhäistä lounasta La Palud-sur-Verdonin kylään ja jatkoimme matkaa kohti itää. Aivan kylän ulkopuolelta lähti Routes des Crêtes -reitti, joka nimenomaan on ympäriajettavissa yhteen suuntaan - reitti palaa kylälle. Onneksi päätimme poiketa tälle huimia näköaloja tarjoavalle vuoristotielle! Huippu hipoi pilviä, tuuli tuiversi pystysuunnassa ylöspäin ja kotkat liitelivät kanjonin yllä. Näköalat olivat kertakaikkisen mahtavat. Kuskilla pitää olla tällä tiellä malttia olla vilkuilematta maisemia, sillä tie on yhtä mutkaa vaan ja todella kapea.


Meidän matka jatkui Draguignanin kaupunkiin ja sieltä Frejusiin. Koimme paluumatkalla todellisen rankkasadekuuron. Vettä satoi niin paljon, että auton pyyhkimet eivät millään pysyneet perässä. Ilmeisesti ranskalaiset insinöörit eivät teitä suunnitellessaan ota huomioon tällaista sateen mahdollisuutta, sillä teiden kallistukset olivat kaupungeissa olemattomat ja ajelimmekin siis osan matkasta kuin leveässä purossa. Ei ole vastaavaa tapahtunut Suomessa. 


Jos haluat yhdistää autoilun, retkeilyn ja hienot maisemat, Grand Canyon du Verdon tajoaa siihen mainiot puitteet. Patikointia voi harrastaa muutaman tunnin retkistä puoli päivää kestäviin. Ilmeisesti tarjolla on myös vaativampia, pidempiä reittejä yönyli patikointiin. Leirintäalueita oli sekä suuren järven tuntumassa, että La Palud-sur-Verdonin kylän lähistöllä. Myös hotelleja ja majataloja oli siellä täällä. Vesiurheilusta kiinnostuneille on myös tarjontaa. Harmitti hieman, kun emme olleet yhtään ymmärtäneet etsiä tietoa etukäteen näistä mestoista. Jos joskus palaan Ranskan eteläosiin, harkitsen tosissani uhraavani lomastani useamman päivän näille upeille maisemille ja luontopoluille!

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

#44 Päivä autoillen Etelä-Ranskassa (part 1) - Sillans la Cascade

Ajankohta: 2015, elokuu

Tässä hieman maistiaisia Ranskan reissumme mieleenpainuvimmasta päivästä. Lisää on takuulla luvassa - kuvia tuli otettua niin valtavasti.

Saavuimme sunnuntaina Nizzan lentokentältä vuokraamallamme autolla Frejusin kaupunkiin, noin 65 kilometrin päähän Nizzasta lounaaseen. Ajelimme hissukseen rannikkoa myötäillen pienemmillä teillä - moottoritiet saivat luvan odottaa. Maanantaille oli onneksemme luvannut hieman viileämpää (noin 25 astetta) säätä ja päätimme siis käyttää tilaisuuden hyväksemme; patikointia ja luontoon tutustumista. Herätyskello soi aamulla jo puoli kuudelta, mutta eihän meistä matkaväsymykseltä ollut vielä siihen aikaan heräämään. Pääsimme starttaamaan hotellilta kello 07:15 kohti Sillans la Cascaden kylää. Taas kerran valitsimme moottoritien sijaan pikkutiet, mihinkäs meillä lomalaisilla olisi kiire ollut. Hämmästystä herrättivät autoillessa mm. hurjan mutkaisten teiden nopeusrajoitukset (kiemuraisella "vuoristo"tiellä saattoi olla 90km/h, Suomessa siinä olisi ollut viidenkympin lätkä) ja ranskalaisten rakkaus kiertoliittymiin (ihan totta, niitä on lähes jokaisessa risteyksessä!). 


Ajomatkamme muutaman pysähdyksen kera kesti reilun tunnin. Kylään saavuttuamme jätimme auton heti ensimmäiselle parkkialueelle ja suuntasimme kylttien ohjeistamana (La Cascade) jokivartta myötäilevää kävelyreittiä pitkin kohti vesiputouksen kohinaa. Matkaa näköalatasanteelle oli noin kilometri ja reitti oli helppokulkuista leveää hiekkatietä, jyrkimpiin kohtiin oli tehty kaiteella varustetut portaat. Vesiputous oli tottakai upea. Veden pauhu ja kohina, se hämmästyttävä väri ja kirkkaus, sekä putouksen koko saivat meikäläisen lähestulkoon haukkomaan henkeään. Tiedetään - on niitä NIIN paljon isompiakin putouksia maailmalla - mutta olihan tämäkin jotain ihmeellistä. Hetken ihasteltuamme ja kuvia räpsittyämme suuntasimme takaisin parkkipaikalle. Putouksen luota olisi lähtenyt patikoiti polkuja metsään, mutta kieltomerkkien ja esteiden vuoksi emme lähteneet sinne rämpimään. 


Kuvittelimme kaiken näkemisen arvoisen olleen siinä ja hetken tilannetta pohdittuamme päätimme vielä suunnata muutaman sadan metrin päähän parkkialueelta Sillans la Cascaden kylään. Kiertelimme vanhoilla, kapeilla kujilla ja kuin jonkin johdattelemana saavuimme pienen niittyaukeaman reunalle, jossa oli opastetaulu ja tienviittoja patikointireiteille. Pisin reitti taisi olla kuuden kilometrin paikkeilla, mutta mehän toki valitsimme kilometrin päässä olevan vesiputouksen, sillä halusimme nähdä tätä ihanuutta lissää. Paremmin ei olisi voinut käydä!


Saavuimme jonkin matkan päähän suuresta vesiputouksesta. Pieniä putouksia oli lukemattomia ja vesi oli niin kirkasta, että kivet hohtivat selvästi pohjasta. Kaikkialla oli niin kaunista ja rauhallista, vain veden kohinasta sai selvää. Meillä oli varattuna uimavermeet ja kävimme molemmat pulahtamassa. Vesi oli kyllä kieltämättä jäätävän tuntuista, kello oli noin yhdeksän aamulla ja lämpötila ei ollut ehtinyt vielä nousta hellelukemiin. 


Varaa tänne mukaan pitävät kengät, kamera (noh, kukapa nyt ilman kameraa ulkomailla liikkuisi?) ja uikkarit. Maasto oli helppokulkuista ja useita lapsiperheitä käveli meitä vastaan, kun olimme palaamassa autolle, joten lasten kanssa matkustavat huomio, eivätköhän suomalaiset ipanat tämän handlaa siinä missä ranskalaisetkin ;). Jos haluat olla rauhassa, suosittelen aamuaikaa. Kymmenen maissa meidän poistuessa paikalta, vastaan käveli paljon porukkaa, joten puolen päivän maissa saat tuskin otettua kuvia ilman, että joku turisti on pälyilemässä kuvan nurkassa kameran kanssa. Parkkipaikkoja on ilmeisesti kaksi, riippuu miltä suunnalta tulet kylään. Me tulimme navigaattorin ohjeistuksella Frejusista ja ennen kylän keskustaa oleva parkkipaikka oli tyhjä, joten jätimme auton siihen. Kylän toisella laidalla (mistä tämä jälkimmäinen putoukselle menevä reitti lähti) oli myös parkkipaikka patikoijille.

Kaiken kaikkiaan näkemisenarvoinen paikka, ainakin kesäaikaan mukava maisemien lisäksi uintimahdollisuutensa vuoksi. Tässä ensimmäinen osa meidän Päivä autoillen Etelä-Ranskassa -retkestä, lisää on luvassa lähiaikoina!