#89 Kolilla rentoutumassa - Break Sokos Hotel Koli tarjoilee Spa elämyksiä

Ajankohta: helmikuu 2018

Olen viimeiset viisi vuotta saanut kuunnella sieltä täältä hehkutusta tasaisin väliajoin: "Se Kolin Relax Spa on ihana". Lienenkö turtunut tuohon hehkutukseen vai mikä on kun en aiemmin ole saanut aikaiseksi käydä katsomassa, miten "ihana" se onkaan. Kai sekin osaksi vaikuttaa kun asumme liian lähellä, sillä "ehtiihän sinne".

Helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna varasimme Ikolanahon vuokratuvan tarkoituksena tehdä yhden yön mittainen lumikenkäily retki Kolin kansallispuistossa. Olin jo aiemmin katsonut, olisiko perjantaista lauantaihin Kolin Break Sokos hotellissa vapaata, mutta nettisivut näyttivät Eioota. Vielä samalla viikolla menin tarkistamaan tilannetta ja sehän kannatti, huoneita oli vapautunut ja pikainen soitto varmisti että lemmikkihuone oli saatavilla. Vihdoin mekin pääsisimme testaamaan sen "ihanan" Span! Perjantaina siis suuntasimme kohti Kolia mielessämme kirkas tähtitaivas, herkullinen hotelliaamiainen ja se Spa...

Break Sokos Hotel Koli aikoo uudistaa huoneitaan

Tällä reissulla meidän huoneemme oli ensimmäisessä kerroksessa ja tasoltaan Standard. Matkustimme koirien kanssa, eikä lemmikkihuoneita ollut enempää vapaana kuin tämä yksi joten päätös oli helppo. Olin jo varaamassa Superior tasoista huonetta mutta soitin vielä varmuudeksi hotellille, jolloin selvisi ettei Superior tasoisia lemmikkihuoneita ollut enää vapaana. Tiesin jo hieman mitä odottaa, mutta petyimme silti hieman kun sisään astuttuamme huomasimme heti huoneen haisevan tupakalle. Ilmoitin asiasta henkilökunnalle ja he tietenkin pahoittelivat asiaa mutta huoneen vaihto ei onnistunut (koska ne lemmikit..) ja meitä ohjeistettiin pitämään parvekkeen (ranskalainen sellainen) ovea auki sen verran kuin mahdollista. Hotelli on savuton mutta näin oli päässyt käymään huoneessa aiemmin majoittuneelle vieraalle, laiskuus teki ilmeisesti tilaisuuden tullen varkaan.

Tällä viikolla Lieksan lehti (LL 15.2.2018) kirjoitti, että Break Sokos Hotel Koli investoi vuonna 2018 mm. huoneiden perusparannukseen, uudistuksia on siis luvassa. Aikataulu on suhteellisen nopea ja jo tulevana kesänä hotellivieraat pääsevät uudistettuihin huoneisiin. Meillä ajatus olisikin käydä loppuvuodesta majoittumassa Kolilla uudistetussa huoneessa ja toivottavasti sillä reissulla saamme varattua parempitasoisen huoneen -  täytynee olla riittävän ajoissa liikkeellä ja kenties lähteä matkaan ilman koirakavereita. Koiria oli muuten muistettu kivasti lahjapussukalla jossa oli herkkujen lisäksi kakkapusseja, hieno juttu! Mielenkiinnolla jään odottamaan, millaisia uudistuksia hotellilla tehdään, aulatilat ja ravintolan puoli ovat oikein siistit ja miellyttävästi sisustetut joten samaa tyylikkäämpää linjaa sopii odottaa myös huoneiden puolelle. Mitä hotellin aamiaiseen tulee, perus munakokkelin ja puuron lisäksi tarjontaa oli laidasta laitaan ja ainakin meidän makuun aamiainen oli huippu! Me emme noudata mitään erityisruokavaliota mutta esimerkiksi maidottomia tuotteita oli tavallisten jogurtin ja maitorahkan rinnalla. Vaahtokarkkeja en ole ennen nähnytkään aamiaistarjoilussa.

Koli Relax Spa - rentoa yhdessäoloa

Omat Spa kokemukseni rajoittuivat vielä ennen tätä Kolin reissua Saksaan, Berliiniin. Siellä kävimme viime vuonna saunamaailmassa, jossa oli myös upea musiikkiallas. Kuitenkin tuohon saksalaiseen verrattuna Kolin Relax Spa on mielestäni huikea! Kylpylä on auki 10-20, kello 16 jälkeen se muuttuu K18 alueeksi sekä ennen tätä alle 18-vuotiaat saavat oleilla vain täysi-ikäisen seurassa. Tarkemmat hintatiedot ja aukioloaikamuutokset kannattaa käydän tsekkaamassa suoraan Koli Relax Span nettisivuilta; esimerkiksi tällä hetkellä (17.2. - 9.3.2018) on lapsilla jatkoaikaa kello 18 saakka. Meidän vieraillessa lippu Spahan maksoi hotellin asiakkaalta 35€. Mikäli tulet hotellin ulkopuolelta, mukaan kannattaa varata pyyhkeen ja uimapuvun lisäksi kylpytakki ja jonkinlaiset sandaalit joilla voi märälläkin lattia kävellä. 

Me suuntasimme Spahan heti sen auettua ja saimme olla melkein tunnin verran kahden kesken ennen kuin ensimmäiset kanssakylpijät suuntasivat paikalle. Kylpylässä on vaikka mitä ihanaa: poreallas, musiikkiallas, palju, erilaisia saunoja, lepoalueita ja elämyssuihkuja. Myös "ihanan kamalaa" löytyy, kuten virkistävä Kolin Kuohu -kylmä suihku, jonka Mikko uskaltautui testaamaan. Itse nautin enemmän lämpimästä, joten jätin sen välistä. Span hintaan kuuluu Lumenen tuotepaketti (jonka kahdestaan paikalle saapuvat voivat toisen henkilön osalta vaihtaa alkoholilliseen tai -holittomaan juomakiuluun!), jossa on kuorintojen ja voiteiden lisäksi mm. jalkakylpysuolaa. Tätä varten on omat altaansa, voit kylvettää jalkojasi ja ihailla Suomen kansallismaisemaa! Elämyssuihkussa pääset esimerkiksi trooppiseen sateeseen ja saunojen välillä on valinnan varaa 40 asteisesta höyrysaunasta 80 asteiseen suomalaiseen saunaan. Omaksi ykkössuosikikseni nousivat Relax -huoneen lämpöpedit, aivan täydelliset! Siinä juomaa siemaillessa ja maisemaa ihaillessa olisin voinut viettää vaikka puoli päivää rentoutuen. Tarjolla oli hedelmiä ja seinäpuhelimella respaan kilauttamalla olisi onnistunut tilata myös drinkit.

Kaiken kaikkiaan Koli Relax Spa on pieni ja rauhallinen rentoutumispaikka jossa kiire unohtuu ja Suomen kansallismaisema aukeaa eteen rauhoittavana. Kaikissa tiloissa ollaan uima-asut päällä ja meillä oli myös kylpytakit mukana - mm. jalkakylpy ja Relax-huoneissa nämä tulivat tarpeeseen. Positiivista on, että sekä lapsiperheet että pariskuntamatkailijat on huomioitu; lapset pääsevät Spahan mutta ilta-aikaan pääsee rauhoittumaan myös aikuisten kesken. Ohjeena koko Span alueella on puhua ja liikkua hissukseen, kanssa rentoutujia kunnioittaen. Varmasti hälyä on ilta-aikaan viikonloppuisi enemmän verrattuna siihen, mitä meillä sattui olemaan. Kuitenkin lauantaina aamulla Span auettua oli todella rauhallista. Kolilla on siis tarjottavana luontoelämysten lisäksi tämä ihana rentoutumisvaihtoehto, mitä voi ehdottomasti suositella! Heillä on myös erilaisia hierontoja ja hoitoja Kauneushoitola Edeassa - näitä emme ehtineet testaamaan mutta onpahan seuraavalle kerralle jotain uutta. Aiomme siis takuulla mennä uudelleenkin, sen verran ihastuimme!

#49 Syksyinen Ruka

Palasin kuukauden tauon jälkeen tänne blogin puolelle ja sain vihdoin ja viimein kansiossa viimeistelyä odottaneen Frejus -postauksen julkaistua. Ollaan tässä kuukauden aikana ehditty käymään pikku reissu Rukalla ja seuraavat ulkomaan matkat on polkaistu alulle: joulun loman lennot varattu ja Venäjän viisumi vetämässä. Joulun reissustahan tällä tytöllä ei ole harmainta haisua, vähän jo jännittää! Tiedossa minulla on matkustuspäivät, muttei edes tarkkoja kellonaikoja. Ihan kuin muka haluaisin pilata hyvän yllätyksen kyttäämällä, minne lähtee mihinkin aikaan lentoja.. Venäjän viisumia saanen odotella vielä muutaman viikon ainakin, kunhan se tulee niin tehdään kyllä ehdottomasti pidennetty viikonloppureissu jonnekin sinne. Talven lämpölomasta ei ole vielä mitään muuta tietoa kuin 99% varmuudella kohde ja 50% varmuudella ajankohta. Reilun parin viikon loma saadaan järjestettyä, jos ymppäillään pääsiäisen kanssa samaan syssyyn. Infoa lissää luvassa kun ajankohta lähestyy ja suunnitelmia aletaan toteuttaa!

Nyt tämän kirjoituksen pääaiheeseen. Minun haaveeni Lapin ruskalomasta toteutui tänä syksynä - tosin ei me nyt ihan virallisesti Lapissa oltu, mutta lähellä ja Lapin puolellakin patikkareissulla käytiin. Lisäksi paras ruska oli tainnut olla viikkoa aiemmin, mutta tämäkään ei tunnelmaa latistanut! Oli aivan super ihanaa liikkua luonnossa, bongata poroja (tätä hehkutusta instagram seuraajani saivat tuta!), loikoilla mökillä tekemättä mitään ja ylipäätään saada totaalinen paussi työasioista (okei, meidän Ranskan lomasta ei ollut kuin kuukausi aikaa, mutta tämä tuli jokatapauksessa tarpeeseen).

Meidän reissu oli vain pidennetyn viikonlopun mittainen: saavuimme mökille (Ruka Neliö apartments, asunto 1, voin suositella) torstaina illalla ja meillä oli aikaa vaelluksille perjantai, lauantai ja sunnuntai. Sunnuntaina palasimme kotiin. Oli tarkoitus käydä perjantaina ja lauantaina sekä aamu-, että ilta patikalla, mutta Mikko oli flunssassa, joten käytiin vain yksi patikka päivässä. Pointsit hänelle, että lähti edes sille yhdelle, itse olisin varmaan siinä kunnossa jäänyt peiton alle villasukat jalassa juomaan vihreää teetä ja uinumaan. No mutta, nyt luvassa pieni kuvapläjäys puhelimestani, saanko esitellä, meidän ruskaretki Rukalla:

Lauantai, Pieni Karhunkierros

Lauantai, Pieni Karhunkierros

Meidän mökin läheltä lähti patikoitinreitti jota pitkit kävimme hipsimässä lauantaina
illalla. Istuimme luonnon ääniä kuunnellen nuotiopäikan ääressä ja olimme molemmat
aivan varmoja, että kuulimme ilveksen naukaisun metsästä. Mitään ei kuitenkaan
näkynyt. Tänä kesänä yksi ilves bongattu Pohjois-Karjalan metsässä, joten ei jäänyt
tällä kertaa niin paljon harmittamaan.

Kätkä, meidän keski-ikäinen rouva. Kätkä leikattiin (steriloitiin) kevät-talvella 2015
ja hänen hormooninsa menivät sen verran sekaisin, että koko kesä oltiin edellisen
talven turkissa ja sama meno jatkuu. Jospa ensi keväänä olisi karvan vaihto?  

Jossain siellä Rukan huipulla, meidän sessut porokoiramix Saaga ja porokoira Kätkä.

Sunnuntai, Valtavaaran huipulla. "Hieman" oli sumuista, ei paljon maisemia nähty.

Sunnuntai, ennen lähtöä kotiin kävimme kiertämässä
Rukalta lähtevän Valtavaaran huiputuksen ja sillä reissulla
näimme neljän poron lauman. Huippua niitä oli seurata
ja meidän porokoirat olivat tietysti intopinkeänä! :)

Tämä poro nähtiin matkalla Pienelle Karhunkierrokselle. Näimme
poroja teiden varsien lisäksi Pienellä Karhunkierroksella ja
Valtavaaran huiputuksella

Perjantai, Riisin Rietas Riisi-tunturilla Posiossa.

Perjantai, Riisin Rietas

Perjantai, Riisin Rietas

#47 Rakkaudesta luontoon

Olen aina ollut "luonnonlapsi". Ainakin jos mittarina toimii paljain jaloin - tai vaikkapahan kengät jalassa - metsässä juossut kilometrit. Meillä oli penskana tapana kesällä pikkuserkkuni kanssa rakennella esteratoja kesämökillemme metsään ja viuhtoa menemään kuin esteratsastusradalla konsanaan. Kävimme koko perhe kesämökkimme lähimaastoissa patikoimassa. Mummon mukana marjassa. Kerran mummon ja ukin luona mökillä ollessani juoksin (paljain jaloin, taas kerran) pitkin metsää ja polkaisin naulaiseen lautaan. Eipä meno hidastunut. Metsä tuntui siitä huolimatta turvalliselta paikalta. Ei pelottaneet eläimet, kuin korkeintaan pimeällä, kun piti mökillä hipsiä yöllä ulos huussiin. Luonto oli aina lähellä ja tärkeässä osassa. Niin se on edelleenkin, sinne vain jostain syystä tulee nykyään harvemmin lähdettyä. Nautin nykyään kovasti metsässä kävelystä - tapahtuipahan se hevosen selässä istuen tai omin jaloin. Metsässä on rauha ja sielulepää!

Kävimme muutama viikko takaperin lapsuudestani tutuissa maisemissa Jonkerissa, Kuhmon ja Lieksan rajalla. Päivä oli lämmin ja aurinkoinen, vajaan kuuden kilometrin rengasreitti kangasmetsä- ja järvimaisemissa taittui mukavasti. Ja ensi viikolla patikka herkkua lisää luvassa kun suuntaamme Rukalle kolmeksi yöksi! Tässä muutama kuva Jonkerista, kauniista metsämaisemista. Ps. Tällä kertaa minulla oli kylläkin kengät jalassa ;)

Kätkä hymyilee :)

#38 Fustrasta apua migreenin hoitoon

Huom! Niille, joita kiinnostaa ainoastaan kokemukseni Fustrasta ja sen tarjoamat hyödyt, tiedoksi: voitte siirtyä suoraan alemmaksi aiheeseen. Alkuun olen nimittäin kirjoittanut hieman omakohtaista kokemusta/tuntemusta migreenistä:

Minä olen yksi niistä "onnekkaista", jotka voivat kehua sairastavansa tätä niin kutsuttua viisasten tautia - migreeniä. Kaikki alkoi oikeastaan ammattikorkeakoulussa, olin päälle parikymppinen ja ihmettelin ääneen ajoittaista päänsärkyä. Voin rehellisesti sanoa, ettei minulla ollut esimerkiksi lukiovuosinani tai ennen sitä, koskaan koskenut päähän kunnolla. Rakkaan äitini ohjeistamana käännyin optikon puoleen ja niinhän sieltä paljastui hajataittoa ja minusta tuli rillipää. Siihen taisivat säryt loppua. 

Onnellisesti sitten valmistuin tähän antoisaan insinöörin ammattiin ja päädyin töihin suunnittelutoimistoon. Vuosi taisi olla 2013 kun ensimmäinen migreenikohtaus iski. Aloitin aamulla työt normaalisti ja ihmettelin orastavaa päänsärkyä. Pidin normaalisti kahvitauon yhdeksän aikaan ja jatkoin töitäni. Kahvin jälkeen työt aloitettuani meni noin 15 minuuttia, kunnes keskeytin työnteon ja siitä noin kymmenen kun makasin lattialla - minulla oli tietämättäni ensimmäinen paha migreenikohtaus. Muistan vaan, miten en uskaltanut avata silmiäni ja koska olin mennyt paniikin valtaan yllättäen yltyneestä päänsärystä, aloin tietämättäni hyperventiloimaan ja lopun voi arvata. Olo senkun huononi ja selostin jos työtovereilleni, miten minulla on vähintäänkin aivoverenvuoto tai muuta vastaavaa. Pian tulivat mukavat ambulanssisedät ja hetken minua ja puhelimen päässä olevaa lääkäriä (?) jututettuaan päättivät viedä jatkotutkimuksiin keskussairaalaan varmuuden vuoksi. Siellähän alkoi selvitä, ettei kyse ollut muusta, kuin pahasta päänsärystä ja hyperventilaation aiheuttamasta huonosta olosta. Voin kyllä todeta näin jälkeenpäin, että siinä tilanteessa yllättävä kipu ja oudot tuntemukset olisivat aiheuttaneet paniikkia takuulla kenelle tahansa. 

Myöhemmin - toisen saman tyyppisen ambulanssireissun, sekä näitä tapahtumia seuranneen aivojen magneettikuvauksen jälkeen neurologi totesi, ettei minua mikään muu vaivaa kuin migreeni. Ilmiselvää, kulkeehan tämä tauti isäni puolella suvussa, luonnollisesti minä saan kunnian nauttia kohtauksista näin aikuisiällä. Omat oireeni ovat hyvin samanlaisia: vasemman käden ja jalan puutuminen, kasvojen vasemman puolen ja suunalueen puutuminen sekä oikeanpuoleinen ohimokipu. Viiltävät kivuntunteet lähinnä oikealla puolella päässä, oikean silmäpohjan kipu, oikealla ohimolla tuntuva viileyden tunne ja lievät näköhäiriöt. Kuulostaa lungilta ehkä, mutta kuunneltuasi päivätolkulla päänsärkyä, napsittuasi lääkkeitä (joista ei tunnu olevan mitään apua - tai ainoastaan hetkellistä ja huomenna kaikki alkaa alusta) tuntuu ylivoimaiselta ajatella mitään järkevää. Välillä kivut olivat niin pahoja, etten voinut enää katsoa töissä näyttöä, vaan sammutin valot ja makasin lattialla. Hyperventilointiin apuna toimi työpöydän kaapissa oleva paperipussi. Monesti jouduin lähtemään kesken päivän kotiin, koska näyttöön en voinut vilkaistakaan - tuntui että pää räjähtää. Tee siinä sitten töitä.

Tässä pitkältä tuntuva selostus siitä, millaista minun migreenini on. Ja kuitenkin, tämä on vain pintaraapaisu siihen, mitä joudun / jouduin kestämään. Se pitääkin paikkaansa, että ainoastaan migreenipotilas voi samaistua toiseen migreenistä kärsivään - ja silti jokainen kokee kivun niin eritavoin ja oireetkin voivat olla niin erilaisia.

Marraskuussa 2014 laitoin paikalliselle kuntosalille sähköpostia. Minulla oli ylijääneitä liikuntaseteleitä valtava nippu ja päätin panostaa itseeni hankkimalla personal trainerin. Minulle tarjottiin Fustran tutustumis tuntia. Jokainen voi käydä lukemassa fustrassa täältä: fustrafinland.fi eli en ala tässä kovin tarkasti kertomaan, mistä on kyse. Keskityn nyt vain itseeni ja käyn läpi niitä asioita, mistä on omalla kohdallani ollut suurta vaikutusta ja hyötyä. Alustuspuhe migreenistäni sen takia, että saisitte käsityksen, miten hankalaksi elämäni ja työntekoni meni vajaassa puolessa vuodessa. Migreeni oli yhtäkkiä minulle arkea ja välillä tuntui, etten voi yhtään kontrolloida elämääni ja kipuja, vaan olen täysin niiden armoilla.

Nyt päästään itse asiaan:

Kävin Fustran näytetunnilla, enkä voi sanoa, että olisin heti ollut koukussa. Meinasin jopa tippua tuolilta, kun valmentaja esittelin minulle hintoja. Minulla sattui kuitenkin olemaan liikuntaseteleitä sen verran jemmassa, että sain niillä maksettua ensimmäisen kymmenen kerran paketin melkein kokonaan. Loppujen lopuksi muutaman kerran valmennuksessa käytyäni, päädyin ostamaan 20 kerran paketin, enkä voi muuta kuin suositella kaikille tätä. Jos ostat alkuun pelkän kymmenen kerran paketin, jäät nuolemaan näppejäsi ja tuntuu, kuin olisit päässyt vasta alkuun kun kaikki jo loppuu. 

Omat tulokseni
Minulle on tullut puolen vuoden aikana keskivartaloon lihasmassaa noin 1,5kg. Yhteensä lihasmassani on kasvanut puolessa vuodessa 2,7 kg. Tämä muutos on siis tapahtunut Fustran ja kuntosaliharjoittelun ansiosta. En usko, että olisin mitenkään saanut samoja tuloksia, jos en olisi aloittanut Fustraa, vaan ruvennut ainoastaan treenaamaan salilla yksikseni. Korkeintaan olisin rikkonut itseni.

Seuraavanlaisia positiivisia vaikutuksia olen pannut merkille: syvät keskivartalon lihakset ovat vahvistuneet ja ryhtini on suoristunut. Jaksan kannatella oikeanlaista asentoa juoksumatolla tai crosstrainerissa (voi voi kun katsoo kuntosalilla niitä juustonaksu-asennossa juoksevia, niitä on paljon ja itsekin varmasti lukeuduin aiemmin joukkoon!). Ratsastusonnettomuuteni takia minulla lähti oikea solisluu sijoiltaan. Kun aloitin Fustran, solisluu törrötti selvästi olkapääni yläpuolella, se pystyi näkemään selväsi - ja hyi olkoon, miltä se tosiaan näyttikään! Alkuun minulla oli todella totutteleminen peiliin katsoessa. Kylmät väreet kulkivat selkärankaa pitkin tuon tuosta kun tuijotin ihon alta törröttävää luuta. Vaan eipä mennyt aikaakaan kun Fustrassa käytyäni huomasin, ettei törröttävää luuta enää näkynyt. Aamulla se nukutun yön jälkee palasi näkyville, mutta iltapäivää kohti mentäessa hartiani näyttivät toistensa peilikuvilta. Jotenkin tämä ilmiö - oman teoriani mukaan - liittyy parantuneeseen ryhtiin ja lapojen sekä hartioiden asentoon. Nykyäänhän minulla on myös irtonaiset lavat (aiemmin ne eivät tulleet ollenkaan ulos kun vein kättä taakse) sekä lavoissa tuki. Ryhtini on tosiaan parantunut ja olkapäiden asento on aika-ajoin oikeaan suuntaan (ei eteenpäin kääntyneenä). Olen myös saanut liikkuvuutta varsinkin yläkroppaan. 

Mikä tärkeintä, en kärsinyt koko keväänä 2015 migreeni kohtauksista. Minun ei juuri koskaan tarvinnut valittaa päänsärkyä, ja välillä mietin itsekseni, kuvittelinko kaiken ja mitä muut ajattelevat kun en enää valitakaan päänsärystä. Sitten totuin tunteeseen - kivuttomaan päähän! Tuli huhtikuun loppu, lähdimme New Yorkiin ja minulle tuli reilun kolmen viikon tauko Fustrasta. Olin ostanut vielä kesäksi kymmenen kerran paketin.

Päänsäryt hiipivät kuin varkain tasaisin elämääni. Pari viikkoa sitten kärsin kivusta 6 päivää. Nyt minulla on töissä keppi ja pyrin tekemään keppiliikkeitä useamman kerran päivässä. Riittää kun hallitsen oikean tekniikan ja teen vaikkapa viisi toistoa muutaman kerran työpäivän aikana. Pitkiä jumppia en töissä tarvitse - aikaa kuluu koko päivänä ehkä viisi minuuttia. Olen aivan sataprosenttisen varma, että pääni palautuu säryttömäksi tulevien viikkojen saatossa. Nyt olen viisaampi. En enää ikinä pidä taukoa minulle tärkeistä Fustran keppiliikkeistä. Kolme viikkoa oli aivan liikaa. Kyllähän minä urheilin tuona aikana ja fustrasinkin, mutta reilun viikon täysi stoppi oli minulle liikaa ja menetin niinsanotusti otteen. On äärimmäisen tärkeää suorittaa liikeet teknisesti oikein. Näin Fustrasta saa parhaan hyödyn irti. Minulle on myös ollut erittäin luontevaa olla ohjattavana, sillä totuinhan yli viidentoista ratsastusvuoden aikana olemaan jatkuvasti opetettavana ja valmentajan silmän alla. Tottakai pitää pystyä tekemään itsenäisesti ja nyt minulla on kesän jälkeen pitkä jakso itsenäistä työskentelyä edessä kun rahani eivät enää riitä Fustraan tänä vuonna.

Mielipide henkilökohtaisesta ohjauksesta (Fustra personal training):
On helpottavaa ja toisaalta taas rankaa käydä valmentautumassa henkilökohtaisesti. Valmentaja on kokoajan läsnä ja ohjaa sinua suorittamaan liikeen oikein. Et voi vilpata. Et kehtaa jättää viittä viimeistä toistoa tekemättä, koska et mukamas jaksa. Sinun tekisi mieli huutaa kuullessasi "Viisi vielä", että "No, no no!". Vaan etpä huuda. Sinä vaan puret hammasta ja teet ne viisi ja läähätät sen jälkeen hiki valuen. Mutta kun olet useammalla valmennuskerralla tehnyt ne "vielä viisi" toistoa, huomaat, että tekisi mieli tehdä vielä muutama niiden päälle kun alkaa jo tuntua kevyeltä. Kun tekee tarpeeksi kauan yksin - ja tämä päteen ihan kaikkeen urheiluun, takuulla - toistaa virheitään vaikka luulee tekevänsä oikein, pysyy mukavuusalueellaan ja kehittyy paljon hitaammin. Valmentajan avulla voit saada esimerkiksi suorittamaasi liikeeseen korjattua oikean liikeradan ja sitä kautta - kun tekniikka pelaa - huomaat suorittavasi enemmän toistoja tai kovemmilla painoilla.  Ohjaaja kysyy liikkeen aikana tai viimeistään sen jälkeen, missä tuntuu. Näin kartoitetaan, onko jokin paikka kireänä ja mitä sille voidaan tehdä. Näin saadaan myös selville, teinkö liikeen oikein. Jos liikeen tulisi tuntua pakaroissa, mutta kerron sen tuntuneen etureisissä, asentoa korjataan ja kokeillaan, meneekö tunne oikeaan paikkaan. Otetaan vielä yksi esimerkki: selkävaivainen henkilö. Varmaan moni treenaa ja kyykkää väärällä tekniikalla, tekee maastavetoja väärällä tekniikalla jne. Ainakin näissä liikkeissä selkä joutuu kovalle rasitukselle, jos liikerata on väärä ja painoa paljon. Tulee niitä selkävaivoja ihmisille vähemmälläkin. Keskitytään painojen lisäämiseen eikä tekniikkaan/liikkeen oikeinsuoritukseen. Tulee vaan mieleen, kannattaisiko laittaa ensin ne syvät lihakset, jotka mm. tukevat selkärankaa, kuntoon. Frustrasta on takuulla apua selkävaivoihin.
Toinen tärkeä asia on suorittaa liike oikein. Minulla on käynyt tuuri siinä mielessä, että aloitin viikottaisen kuntosalitreenauksen yhtä aikaa Fustran kanssa ja olen näin ollen saanut alusta asti vinkkiä liikkeiden oikeanlaiseen suorittamiseen ja siihen, missä lihasryhmissä pitäisi tuntua. Teen liikkeitä vielä niin kovin pienillä painoilla, että voin keskittyä hyvin tekniikkaan ja siihen, että liike tuntuu varmasti oikeissa lihasryhmissä. Jää turhat vääntelehdinnät ja avustavat kehonliikkeet pois.

Yhteenveto:
Fustrassa minun kohdallani tehdään niin sanottuja keppiliikkeitä - jotka ovat ryhtini ja migreenini apu, core liikkeitä - jotka vahvistavat alkujaan heikkoja keskivartalon lihaksiani, sekä perus liikkeitä kuntosalin laitteilla sekä omaa painoa hyödyntäen kiinnittäen huomiota erityisesti liikkeen suorituksen puhtauteen ja tekniikkaani sekä juuri, tismalleen oikeiden lihasryhmien kuormitukseen. Alkuun kävimme läpi ohjaajan kanssa, mitä tavoitteita juuri minulla on ja tämän jälkeen hän teki minulle ruokavalion, jota olen nyt pyrkinyt parhaani mukaan noudattamaan. Voin myös tunnin aikana kysellä ohjaajaltani esimerkiksi kuntosaliharjoitteluun, juoksuun tai ruokavaliooni liittyen vinkkejä. Olen oppinut puolen vuoden aikana kehonhuollosta, ruokavaliosta ja syömisestä, kuntosalitreenauksesta ja kotitreenauksesta enemmän, kuin osasin edes kuvitella. Olen löytänyt keinon selättää migreeni ilman lääkkeitä ja keinon parantaa ryhtiäni. En todellakaan koe, että rahani olisivat menneet hukkaan. Tästä on hyvä jatkaa.

Hyviä treenejä kesätreenejä ja tsemppiä päätöksentekoon vielä Fustran kanssa empiville - do it!
-Tiina

#27 Vaihtoehtoinen pannacotta

Tässä pikainen reseptipostaus, pakko jakaa tämä nerokas keksintö (lienee joku muukin keksinyt, mutta tällä kertaa en edes suuntaa antavaa googlettanut!) teidän kanssa. Tämä huippu hyvän makuinen pannacotta vie kielen mennessään, mutta sitä voit syödä hieman isommankin satsin (kuten kuvassa näkyy..) melkoisen hyvällä omalla tunnolla. Kaloreita tässä ei nimittäin ole juuri mitään - ainakaan perus pannacottaan verrattuna.

Ohje (4 hengelle)

1 purkki alpro Soya Vanilla juomaa (2,5 dl)

100 g rasvatonta maitorahkaa, (Valion pehmeää)

13 g (n. 0,5 dl) Whey-80 Vanilla proteiinijauhetta

130 g pakaste mansikoita

130 g pakaste vadelmia

2 liivatelehteä

Sekoita soijajuoma, maitorahka ja proteiinijauhe keskenään. Lisää liivate (noudata lehtien kanssa pakkauksen ohjetta) ja sekoita. Annostele tarjoiluastioihin ja laita jääkaappiin noin 1h. Kokeile varovasti, onko ehtinyt kovettua ja lusikoi tehosekoittimessa muussattu mansikka-vadelma sose päälle. Laita vielä 1h jääkaappiin. Täydellinen jälkiruoka, helppo tehdä ja kyllä tämän ravintoarvot ovat kohdillaan verrattuna valkosuklaa versioihin. Neljälle hengelle jaettuna yhden annoksen kalorimääräksi tulee noin 62 kcal ja rasva-hiilihydraatti-proteiini suhteet ovat 10-39-51%.

Tätä tulee välillä herkuteltua paljaaltaankin - on muuten hyvää!

Olin viime vuonna loppuvuodesta lähes maidottomalla ruokavaliolla ja vaikka olenkin nyt ottanut esim. juuston takaisin kuvioihin mukaan, ei meidän jääkaapista löydy enää maitopurkkia kuin harvinaistapauksissa. Soija- ja mantelimaito tulivat tutuiksi ja ovat edelleen lähes päivittäisessä käytössä keittiössämme. Suosittelen testaamaan välipalana yllä näkyvää Alpron Vanilla juomaa - on ihanan makuista. Löytyy myös suklaana, enkä ole vieläkään osannut päättää, kumpi on parempaa. Nämä ovat varsinkin pienessä purkissa aika kalliita, mutta silloin tällöin raaskin ostaa - onhan sitä joskus rahansa laittanut turhempaankin (kuten tupakkaan). 

Olisi kiva kuulla kommenttia, mitä mieltä olitte tästä reseptistä - tykkäsittekö? Myös instagramiin voi käydä kommentoimassa minun jakamaan pannacotta kuvaan tai laita omasta jälkkäristäsi kuva ja lisää #makujajaseikkailuja , ja muutenkin kommenttia ja palautetta ottaisin ilomielin vastaan!

Mukavaa alkanutta kevättä - suojautukaa katupölyltä (jotenkin) ja nauttikaa auringosta!

-Tiina

#26 Pasta bolognese - laita siihen, mitä jääkaapista sattuu löytymään

Lauantaina meillä herkuteltiin oikein urakalla! 14 km hiihtolenkin jälkeen maistui kulhollinen salaattia ja pasta bolognese - joka oli muuten parasta ikinä! Mennäänpä suoraan asiaan, tässä siis ohjetta:

Pasta bolognese

3-4 hengelle

400 g naudan jauhelihaa

4 kpl tomaatteja

1/2 ruukkubasilika

2-3 valkosipulinkynttä

1 sipuli
1 tl maissijauhoja
0,5 dl vettä
ripaus suolaa & pippuria

täysjyväpastaa (pussin

ohjeen mukaan)

parmesanjuustoa

Tämä pastakastike syntyy hetkessä. Paista vain jauheliha ja sipulisilppu pannulla, sekoita tehosekoittimessa tomaatit, basilika ja valkosipuli, lisää joukkoon. Suurusteeksi maissijauhoja ja vettä. Suosi ehdottomasti täysjyväpastaa normaalin vaalean pastan sijasta. Päälle voit ripotella parmesania jos sitä löytyy - mainiotahan tämä on ilmankin. Salaattiin löysivät tiensä kurkku, paprika, salaatti, mango, viinirypäle ja avocado.

Tässä siis nopea, herkullinen ja terveellinen vaihtoehto valmiille kastikkeille - niissä kun saattaa olla lisättyjä sokereita huimasti! Suosin itse tällaisten ruokien laitossa vain pientä määrää oliiviöljyä (jätän rasvan ainoastaan pakollisiin paistoksiin, joissa oliiviöljy ei toimi, kuten pannarit). Samana iltana jatkettiin tällä Italialaistyylisellä ruokateemalla ja herkuteltiin pannacotalla - siitä luvassa reseptiä myöhemmin! Pysykäähän siis kuulolla, siitäkin tuli nimittäin super hyvää ja mikä parasta, perusversioon verrattuna terveellistä.

Tiina

#20 Ruoka, liikunta ja terveelliset elämäntavat

Ajattelin kirjoittaa hieman erilaisesta aiheesta, otsikostakin voitte varmasti päätellä, että luvassa ei ole ruokareseptiä saatika kaupunkiesittelyä matkan varrelta. Tähän tekstiin kokoan omia ajatuksiani terveellisistä elämäntavoista. Olen totaalisesti innostunut tästä aiheesta viimeisen vuoden aikana ja pyrin koko ajan muuttamaan tapojani ja tottumuksiani mielestäni parempaan suuntaan.

Olen pienestä pitäen harrastanut ratsastusta ja jo ala-asteella vietin vapaa-aikani mieluiten tallilla - jos mahdollista niin jäimme sinne esimerkiksi viikonloppuisin ja lomilla kavereiden kanssa yöksikin. Siellä oppi tekemään fyysistä työtä (vaikkei se tuntunutkaan työltä) ja samalla sai puuhastella suurimman osan ajasta ulkoilmassa - mikä parasta, rakkaiden kavioeläinten kanssa! Tämä harrastus oli osa elämääni viidentoistavuoden ajan ja päivittäisenä osana se oli melkein kymmenen vuotta. Luovuin viimeisimmästä hevosestani Mikaelista vuoden 2014 maaliskuussa ja uutta en ostanut tilalle. Ajattelin, että nyt on aika jollekin uudelle. Aiemmin kaikki rahani menivät sitä mukaa hevosen ylläpitokustannuksiin, kun ne tililleni sain. Myös suuri osa vapaa-ajastani kului tallilla; töistä kotiin kolmen ja neljän välillä, tallille viimeistään viideltä ja siellä aikaa kului päivästä riippuen 1-3 tuntia. Illalla kotiin ja rättiväsyneenä nukkumaan. 

Minä ja Mikael kesällä 2013

Minulla ei ollut arkipäivien ruokailujen kanssa mitään järkevää rytmiä. Saatoin syödä töissä lounaalla tupla-annoksen, töiden jälkeen haukata nopeasti jotain (tai sitten en mitään) ja illalla ahmia esimerkiksi valtavat määrät leipää, karamellia ja muuta hiilihydraattipitoista. Vaikka harrastukseni oli terveellinen, sain monipuolista liikuntaa ja pysyin sitä kautta kunnossa ilman salitreeniä tai juoksulenkkejä, eivät elämäntapani kuitenkaan olleet kokonaisvaltaisesti kunnossa. Tuohon aikaa myös tupakoin jatkuvasti - sitä kesti kymmenen vuotta. Onneksi olen viimeisen vuoden aikana onnistunut pääsemään koukusta eroon, vaikka välillä tulee sauhuuteltua kavereilta muutamia. Luotan kuitenkin siihen, että ensi vuonna tähän aikaan voin sanoa, päässeeni tupakasta täysin eroon.

Kotitreenin jälkeen, #redface

Mikä sitten on tämän viimeisen vuoden aikana muuttunut tupakasta (lähes kokonaan) luopumisen lisäksi? Olen aloittanut ottanut viikko-ohjelmaani tallireippailun tilalle kokeiluun kaikenlaista: välillä käyn uimassa, pelaan sulkapalloa tai juoksen. Mikä milloinkin tuntuu sopivan aikatauluun, olotilaan ja totta puhuen säähän (ihan kuin tallivuosina olisin voinut päättää, että enpä taida jaksaa mennä kun vettä sataa ja joutuu olemaan ulkona :D). Olen myös mieheni innoittamana alkanut käydä kuntosalilla, hän kun sitä on harrastanut aiemmin ja minulla taas ei ole ollut moiseen aikaa eikä liioin kiinnostustakaan. Olen kuitenkin ihan hurahtanut lihasten rääkkäämiseen ja väsyttämiseen - onnistuuhan sen ilman hevostakin! Lisäksi olen ahkeroinut kotona ja yllätyksekseni kotitreenit ovat pysyneet ohjelmassani vaikka aiemmin ne olivat vain hetken kestäviä "vouhotuksia". 

Reippailijat - ehtii kesken lenkin selfien ottamaan, ei voi olla kovin
intensiivinen treeni :D

Jokainen varmaankin yksilöllisesti kaipaa ja tarvitsee liikuntaa. Oman istumatyöni vuoksi olen sitä mieltä että minulle sopisi parhaiten päivittäinen liikunta jollain tapaa - jos en rääkkää itseäni salilla tai juoksulenkillä niin teen sitten vaikkapa lumitöitä tai siivoan - mitä vaan piihastelua missä lihakset liikkuvat ja veri lähtee kiertämään kropassa. Luen kauhulla näitä artikkeleita siitä, miten istumatyö tappaa. Onneksi meillä on töissä sähkösäätöiset pöydät, vielä kun muistaisi useammin nostaa sen ylös!

Kolilla kiipeilemässä. Tässä perinteinen pariselfie: Mikko näyttää hyvältä ja
minä irvistän kun en osaa olla normaalisti. 

Olen myös alkanut syödä huomattavasti terveellisemmin ja säännöllisemmin. Aloitin Fustran (suosittelen tutustumaan tähän liikuntamuotoon, varsinkin jos sinulla on selkäongelmia) ja sitä kautta olen saanut henkilökohtaisen ruokaohjelma jota olen pyrkinyt nyt noudattamaan Thaimaan lomamme jälkeen. Alle viikko ollaan siitä hetkestä eletty, joten suurempia muutoksia ei ole tapahtunut, mutta uskon että ammattilaisen tekemien ohjeiden noudattaminen ei voi ainakaan hallaa aiheuttaa. Oma ohjelmani koostuu seuraavasti: noin 40% proteiinia, noin 40% hiilihydraatteja ja noin 20% rasvaa. Tarkoituksena on siis saada painoa tippumaan ja rasvaprosenttia pienemmäksi. Mitään lihaskimppua en itsestäni haaveile, vaan tarveellistä, hyvinvoivaa vartaloa ja samalla terveellisiä elämäntapoja. Tällaiselle henkilölle, joka tykkää syödä ja rakastaa ruokaa, tuo kolmen tunnin välein syöminen sopii kyllä mainiosti!

Pyrin siis koko ajan kohti parempaa elämänlaatua: haluan paremman ryhdin, vahvemman keskivartalon, kiinteämmän ja kevyemmän kropan, terveen elämän, vähemmän migreenikohtauksia, enemmän energiaa päivän touhuihin ja kaikkea sellaista. Tällaisten asioiden tavoittelu on suotavaa kenelle tahansa, mutta mikään ei tapahdu hetkessä eikä kukaan voi pakottaa ketään tavoittelemaan näitä asioita - sen täytyy lähteä itsestä! Onneksi minulle on syttynyt kipinä tähän ja toivon vaan sen kasvavan vuosien varrella. 

Toivottavasti tämä teksti herätti kipinän jollekin alkaa tavoittelemaan parempaa elämänlaatua. Mukavaa alkavaa viikonloppua (no okei, se alkaa vasta huomenna, mutta voi jo fiilistellä että on melkein selvittänyt ensimmäisen viikon loman jälkeen suunnilleen kunnialla töissä)!

-Tiina 

PS. Aloitan Kayla Itsinesin BBG 1.0 ensiviikolla - minulla on tällä viikolla ollut "ilmaisviikko" ohjelmistossani ja treenit ovat olleet sen verran raskaita, että taidan suosiolla aloittaa neljä viikkoa kestävästä Pre-Training osiosta ;D Minulla on myös seuraavat kolme viikkoa Fustraa kahdesti viikossa, joten kiirettä pitää kuntoilun saralla. Jos saan kerättyä rohkeutta, laitan ennen ja jälkeen kuvat tehtyäni koko ohjelman (4+12 viikkoa) loppuun - siihen on vielä rutkasti aikaa, karistettavia kiloja ja itsetunnon kohotusta!