Joskus extempore reissut ovat niitä kaikista onnistuneimpia ja sattuvat hyvään saumaan arjen keskelle pysäyttämään kiireen ja stressin. Olin haaveillut tälle syksylle Lapin ruskassa samoilusta, mutta niin lomien kuin muunkin arjen aikataulun keskellä meillä ei ollut mahdollisuutta irrottautua pidemmälle vaellusreissulle. Pyörittelin mielessä myös Jonkerin saloa ja siellä kulkevaa Petran polkua - jonka takuulla patikoimme ensi kesänä, lupaan sen itselleni! - mutta kaikki nämä jäivät vain ajatuksen tasolle. Sitten se välähti mieleeni yllättäen; Koli! Se on lähellä, siellä on juuri nyt ruska ja siellä on saletisti Suomen upeimmat maisemat. Koska reissu olisi helppo, vain yhden yön telttailu (ja samalla uusien makuupussien testaus Etelä Amerikan reppumatkaamme varten), piti lisähaastetta tähän saada sunnuntain aikaisella aamuherätyksellä. Suuntasimme siis syyskuun puolessa välissä sen kummemmin reissua etukäteen suunnittelematta lauantaina Luontokeskus Ukkoon, ostimme kartan (5€, tällä pärjää hyvin Kolin kansallispuistossa ja vaikka Herajärven kierroksella) ja päätimme siltä istumalta leiriytymis paikan.
Turula oli upea, vanha maalaismiljöö hevos- ja lehmäaitauksineen. Kävimme alkuillasta pystyttämässä teltan kartassa osoitetulle alueelle, josta löytyi seuraavat mukavuudet: kaivo, tulentekopaikka ja ulkohuussit. Tämän jälkeen suuntasimme takaisin Ukko-Kolille ja kävimme hissukseen kiertämässä Kolin Uuron kierroksen (3,5 km, rengasreitti). Polku on helppokulkuista ja aluksi kierrellään Kolin jylhien kallioiden juuressa, josta puolessa välin matkaa noustaan Kolin huipuille (Paha-Koli, Akka-Koli, Ukko-Koli). Saimme nauttia Akka-Kolilla auringon painumisesta mailleen ja pilvisestä säästä huolimatta Koli tarjosi meille upeita maisemia ja kauniin luonnon värikirjon puissa olevan ruskan ansiosta.
Yö teltassa sujui vaihtelevalla menestyksellä. Mikolla ainoa ongelma unen saannin suhteen oli sanojensa mukaan "sinun mynstäytyminen" - eli ilmeisesti meikäläisen asennonvaihtosessiot pitivät hereillä niin koirat kuin Mikonkin. Itsehän jossain vaiheessa huomasin, etten edes ole ohuen ilmapatjan päällä, vaan maatavasten, ilmankos oli kylmä ja alustakin tuntui erityisen kovalta. Tulihan se uni minullekin kun vaihdoin paikan kovalta maalta patjalle ja vedin vielä pipon päähäni, sen enemäpää siihen ei tarvittu.
Sunnuntaina kello soikin jo neljän aikaan aamulla ja kasasimme vähin äänin kimpsumme ja kampsumme - toivottavasti samaan aikaan Turulassa leiriytynyt naisporukka ei häiriintynyt tästä aikaisesta puuhastelustamme. Kävelymatka leiriltä parkkipaikalle oli vajaan kilometrin mittainen, joten siinähän jo mukavasti sai karisteltua viimeiset unihiekan rippeet silmistä. Jotenkin haukottelusta päätellen arvelin, etteivät koirat osanneet arvostaa tätä aikaista herätystä. Ajatuksenamme oli kävellä Mäkrävaaran huipulle näköalapaikalle katsomaan auringon nousua (Mäkrän kierros yhteensä n. 7,0 km, rengasreitti) Ajatus hyvä, samoin toteutus, mutta valitettavasti pilvinen sää pilasi auringonnousukokemuksemme.
Ei se sitten lopulta kuitenkaan haitannut, koska noita maisemia katselee mielellään vaikka pilvisessäkin säässä ja pääasia oli, että pääsimme luonnon keskelle, rauhalliseen paikkaan ja irrottautumaan arjesta perusteellisesti.
Koli oli mahtava, taas kerran, ja jatkossa kyllä hyödynnämme
kansallispuistoa retkeilykohteena enemmän. Pidimme myös patikoinnin ja
maisemien lisäksi Turulan telttailualueesta. Kaiken kaikkiaan siis onnistunut
reissu minun yöllisestä mynstäytymisestäni huolimatta ja makuupussitkin todettiin
lopulta varsin lämpimiksi tuollaisessa +5 asteessa. Uskomme siis, että niillä
pärjätään niin Etelä Amerikan reissulla kuin muillakin tulevilla kotimaan ja
ulkomaan yön yli kestävillä patikointi matkoilla lämpötilan pysyessä plussan
puolella.
