tiistai 24. tammikuuta 2017

#71 Mitä vuosi 2017 tuo tullessaan?

Terveisiä vuoden 2017 Matka -messuilta! Jo vuosi sitten olisin mieluillut näille messuille, mutta olimme tuolloin reissun päällä Sri Lankassa. Päätin sitten silloin, että vuoden päästä mennään ja tosiaan, nyt saatiin soviteltua tämä viikonloppu vapaaksi muusta ohjelmasta jo hyvissä ajoin. Meillä olikin oikein antoisa ja hauska reissuviikonloppu, messujen lisäksi kävimme niin ravintolassa syömässä kuin vietimme kotibrunssia veljeni luona, ihastelimme meren rannassa pakkas säässä auringon nousua ja pidimme lautapeli-iltaa - aika täydellinen viikonloppu siis! Messuilta saatiin (kirjaimellisesti) kassillinen ideoita ja tietoa niin oppaiden, esitteiden kuin karttojenkin muodossa tämän vuoden reissuille, ja myös niille tulevien vuosien. Yritin kuitenkin hillitä itseäni, etten ihan joka kojulla pysähdy, vaan niillä ajankohtaisimmilla. En ihan onnistunut! Messuilla kuluikin aika kuin siivillä ja pakko myöntää, että lopulta oli jo informaatio ähky ja piti päästä äkkiä pois.

Pureudutaan nyt hieman tarkemmin tämän vuoden matkustussuunnitelmiimme - niin ulkomaille kuin koti-Suomeen suuntautuviin. Ajattelin myös avata teille hieman, millainen lomareissu on mielestäni sopivin ja mieluisin minulle. Mutta ensin ne suunnitelmat. Tälle vuodelle on yhdet lennot varattuna ja voisinpa sanoa että melkein kahdet; San Fraciscon lennot ovat olleet suunnittelemallemme matkustusajankohdalle niin edulliset, että läheltä on liipannut jo monena päivänä. Taidamme kuitenkin jättää lentojen oston myöhemmälle kevääseen. Ja tosiaan, huhtikuussa teemme viiden päivän reissun, jonka kohde pysyköön salassa Helsinki-Vantaalle saakka. Olen siitä kyllä aika innoissani, katsotaan miten salailu onnistuu!

Suomi 100 vuotta, matkailua kotimaassa


Ajatuksena olisi matkustella myös kotimaassa mahdollisimman paljon vapaa-ajan sallimissa puitteissa. Olen ajatellut, että keskitytään tänä vuonna Pohjois-Karjalaan, koska meillä on täällä niin upea luonto ja kivoja pikku kaupunkeja sekä kyliä. Näin ollen varsinkin kesä aikaan on helppo tehdä viikonloppu reissuja ja tutustua kotiseutuun paremmin. Monelle Kolin ja Patvinsuon kansallispuistot ovat tuttuja, samoin Ilosaarirock Joensuussa heinäkuun puolessa välissä, mutta kuinka moni voi sanoa tutustuneensa Ilomantsiin tai Tohmajärveen? Jospa siihen saataisiin tänä vuonna muutos, omalta osaltani pyrin kirjoittamaan teille lukijoille kaiken mielenkiintoisen, mitä vain irti saan. Haaveena siis olisi, jos suinkin vain ylimääräisiä viikonloppuja jää, päästä tutustumaan nykyiseen kotikuntaani, Tohmajärveen, paremmin ja sen lisäksi tehdä ainakin muutama reissu Ilomantsin suunnalle.

Olinkin suhteellisen innoissani, kun näin messuilla Ilomantsin oman kojun; olin heti kyselemässä retkeilykarttoja ja tulevan kesän tapahtumista esitteitä. 

Suoraan sanottuna, en jaksanut etukäteen kovin hyvin perehtyä messu tarjontaan, vaan ajattelin, että kierretään joka käytävällä ja pysähdytään niihin meille tärkeimpiin. Ilomantsin, Hossan ja Visit Karelian messukojuilla menikin kiitettävästi aikaa ja Suomen juhlavuoden kunniaksi täällä blogissaan keskitytään tänä vuonna mahdollisimman paljon kotimaan ja oman lähiseutuni matkailutarjontaan.








Ulkomaille lähelle ja kauas


Tosiaan, huhtikuun reissu aukeaa koko kansan tietoisuuteen sitten lähtöpäivänä, mutta sen jälkeen on ainakin kaksi lähestulkoon lukkoon lyötyä reissua; lähdemme näillä näkymin toukokuussa Tallinaan viikonloppureissulle (jee, en ole ennen tutustunut kaupunkiin, mutta kuullut ja lukenut hyviä juttuja, joten olen ihan innoissani!) ja kesäkuussa Yhdysvaltoihin road tripille ja patikoimaan. Vahvasti olen kallistunut oman pääni sisällä San Franciscoon ja Yosemiten kansallispuistoon, tosin Yellow Stone kiinnostaisi myös, mutta sinne matkustus tulisi todennäköisesti aika paljon kalliimmaksi ainakin lentojen osalta, joten todennäköisesti jätämme sen tuleville vuosille ja menemme nyt sinne ihan länteen.

Tietysti Yhdysvallat on pullollaan kansallispuistoja, joten voipi olla, että mieli vielä muuttuu kohteen suhteen - varsinkin jos bongaamme edulliset lennot jonnekin muualle kuin San Franciscoon. 

Kaksi viikkoa on jokatapauksessa ajatus suhata autolla edestakaisin ja säästää loput kesälomapäivät elo-syyskuulle - silloin on luvassa todella mielenkiintoinen loma, josta kerron lähempänä lisää. Loppu vuodesta sitten lähdemme uudelleen jenkkeihin, New Yorkiin. Juttuhan meni niin, että minä ilmoitin haluavani sinne tänä vuonna, ja olin ynnäilemässä sitä tuon kesäkuun reissun yhteyteen. Tuskailin asian kanssa ääneen, riittääkö kaksi viikkoa mihinkään jos käymme Cityssä ja sitten vielä lennämme johonkin toiseen kaupunkiin lähelle upeita kansallispuistoja. Ei riitä, totesimme Mikon kanssa molemmat. Täytyy sanoa, että minulla on kyllä maailman ymmärtäväisin ja paras mies, hän nimittäin ymmärsi täysin tämän New Yorkin kaipuuni ja sanoi, että päästäänhän me sinne sitten loppuvuodestakin - voitteko uskoa! Nyt on siis turha perua puheita ja omia ehdotuksia, marraskuinen Manhattan on niin selvästi tajunnassani. ;)










Millainen lomailu sopii minulle


Jotkut reissaavat mielellään vaivattomasti paketti matkoilla, toiset omatoimisesti reissun tarkkaan etukäteen suunnitellen tai sitten ainoastaan lennot buukaten fiilis pohjalta. Itse olen kahden viimeisen välissä palloilija. Tykkään kyllä suunnitella matkoja etukäteen, mutta huomasin viime syksyisellä 1,5kk kestäneellä reissulla, että kiva on toisinaan mennä myös fiiliksen mukaan. Suunnittelua en kuitenkaan aio jättää, kyllä viikon tai parin reissulla on mukavampaa kun ei tarvitse käyttää aikaa tulevien päivien aktiviteettien miettimiseen, vaan voi keskittyä oleelliseen, siihen matkustamiseen ja kokemiseen.
Olen aina ollut sellainen auringosta ja lämmöstä nauttiva, ylipäätään kesä on ollut suosikki vuodenaika pienestä pitäen. Jos joskus vuosia sitten (kun en edes haaveillut matkustuksesta) joku olisi sanonut minulle, että käytät kaikki lomasi tulevaisuudessa reissaamiseen, olisin kohottanut kulmaani hämmästyneenä. Lukioikäisenä kyllä huokailin, kun tuttavat lähtivät vaihto-opiskelemaan tai kaukolomalle. Pieni reissukipinä oli jossain, muttei se sen kummemmin syttynyt, koska keskityin hevosharrastukseeni. Eipä silloin varsinkaan kiinnostanut kuin korkeintaan se auringon alla makailu, ei ainakaan mikään vaellusloma tai muun, kuin merimaisema ihailu. Ensimmäiset reissut ulkomaille, tarkemmin Saksan, keskittyivät lähinnä shoppailuun, julmetun vaateläjän haalimiseen ja "pakollisten" nähtävyyksien hehkutukseen.

Sittemmin olen ruvennut miettimään niin kulutustottumuksiani kuin myös tutustumaan tarkemmin niihin nähtävyyksiin ja historiaan. 

Miellyttävin loma ja kohde onkin mielestäni sellainen, joka herättää tunteita ja ajatuksia - olipa kyse sitten luontokohteesta tai arkkitehtonisesti merkittävästä, turistien kansoittamasta rakennuksesta. Jos vastataan suoraan kysymykseen, minulle sopii parhaiten kahden viikon mittainen, aktiivinen loma vaihtelevassa ympäristössä. Vaeltaminen, luonnosta sekä maisemista nauttiminen, paikalliseen elämäntyyliin tutustuminen - siinä kolme asiaa, jotka tekevät täydellisen loman. Minun ei missään nimessä ei kannata jumiutua lyhyellä, parin viikon mittaisella lomalla paikoilleen, vaan vaihtaa maisemaa ja pitää aistit herkkinä. Näin tulee kotiin palattua tunne, että jotain tuli koettua ja nähtyä. Jos minun pitäisi valita, matkustanko vain kaupunki tai vain luontokohteisiin, valinta on helppo; matkustaisin vain luonnon keskelle (New Yorkin kautta ;). Tänä vuonna luvassa on onneksi niin luontokohteita kuin kaupunkejakin - ja olenhan vasta Perussa menossa tässä "postaussarjassani" liittyen meidän Etelä-Amerikan reissuun, joten pysykää kuulolla, monta hyvää juttua ja tarinaa on vielä jakamatta!

PS. Tässä jo hieman esimakua, Suomikuvat viime kesän patikoiltamme ja alempana olevat kuvat Chilestä, sekä Santiagosta että Valparaisosta

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

#70 Machu Picchu - Perun vaikuttava Inkakaupunki

Ajankohta: Lokakuu 2016

Nyt on luvassa pieni tietopaketti upeasta Machu Picchu Inka kaupungista, jossa vierailimme 2016 lokakuussa Perun reissullamme. Siellä käyneet ihmiset kirjoittavat usein sen olevan "kerran elämässä" kohde. Itse olen eri mieltä, ei sen sitä tarvitse olla! Peru on kerrassaan niin monipuolinen, suuri ja täynnä ystävällisiä ihmisiä, joten aiomme palata sinne - miksi en siis kävisi Machu Picchulla toistakin kertaa? Niin ihmeellinen se oli, täytyy sanoa!






Miten sinne pääsee? 


Matkustustapoja tähän mysteeriseen Inka kaupunkiin on oikeastaan kolme: junalla, omatoimisesti kävellen (junan vartta pitkin) tai vaeltamalla Inca trail. Myös muita vaellusreittejä on, mutta ne päätyvät kaikki Aquas Calientesiin (ts. Machu Picchu Puebloon), tavalla tai toisella - tarkennettakoon, että Aquas Calientes on kylä Machu Picchun alapuolella.
Edullisin keino on ottaa bussi / collectivo lähikaupunkiin ja reippailla kylään jalkapatikassa; Ollantaytambosta saa varata patikointiin koko päivän ja toisesta suunnasta tultaessa (Hidro electrica) selviät vähemmällä talsimisella. Esimerkiksi Salkantay trek päättyy jälkimmäiseen ja retkenjärjestäjästä riippuen joko matkustatte viimeisen pätkän junalla tai kävelette. Autotietä Aquas Calientesiin ei ole. Juna on auttamatta kallis, vaikka ottaisit sen vain Ollantaytambosta, josta edestakainen matka irtoaa reilulla 100USD hinnalla per henkilö. High Season-kaudella pätevät omat hintansa, onneksi vaihtoehtoja on sentään kaksi: Peru Rail tai Inca Rail. Peru Raililta taitaa löytyä enemmän lippujen hintavaihtoehtoja mutta se on myös kalliimpi. Retkioppaamme, Jesus, harmitteli miten junalippujen hinta alkoi vuosi vuodelta kivuta ylöspäin, kun Perun valtion rautatiet myytiin yksityisomisteisiksi - lippujen hinnat olivat tällekin pätkälle alle kymmenen dollarin luokkaa ja nyt jo lähes 60 dollaria suuntaansa! Jos kumpikaan näistä matkustusvaihtoehdoista ei hatsita, hyväkuntoisille on vielä jäljellä Inca Trail vaelluspolku, joka päättyy suoraan Machu Pichulle, ja on takuulla ikimuistoinen. Muista kuitenkin, että sesonkiaikana retki kannattaa varata jopa puoli vuotta etukäteen, polulle lasketaan päivässä rajoitettu määrä väkeä. Junalla tai junan raiteita pitkin patikoidessa päädyt aina Aquas Calientesiin, josta ylös Machu Picchulle pääsee joko bussilla (24$ edestakaisin) tai kävellen, portaita pitkin.

Postikortti maisema lumoavimmillaan auringon noustessa


Me saavuomme Aquas Calientesiin junalla (sisältyi Cachicata -retken hintaan) ja seuraavan vuorokauden aamuna jonotimme Machu Picchulle vievään bussiin pääsyä jo anivarhain; kello 04:15 olimme asemissa ja se palkittiin toisena starttaavalla linja-autolla. En tiedä, olisimmeko valinneet kävelyn jos myös bussiliput eivät olisi kuuluneet retkemme hintaan. Harmitti hieman niiden Matti Myöhäisten puolesta jotka tulivat paikalle viiden maissa ja järkytyksekseen huomasivat jono loppupään olevan jossain sadan metrin päässä - ja nyt oli kyseessä Low Season. Kuulimme bussi jonossa hurjan jutun, jonka oppaamme pystyi myöhemmin osoittamaan luotettavasta perulaisesta uutislähteestä todeksi: edellisenä päivänä Machu Picchun raunioilla olivat kuolleet espanjalainen turisti ja paikallinen opas salaman iskettyä heihin! Mekin olimme kauhistelleet edellisenä päivänä ukon ilmaa ja rankkasadetta. Tämän kuulemamme surullinen uutisen ei voinut kaikessa kauheudessaan antaa masentaa mieltämme, sillä tästä oli tulossa uskomaton, kauan odotettu unelmat toteen -päivä. 

Ja jotain uskomatontahan se olikin kun saavuimme paikalle ensimmäisten joukossa: eteemme avautui se kaikkien näkemä kuva upeasta, mystisestä kaupungista Wayna Picchun kohotessa taustalla! 

Auringon nousun aikaan paikalla ei vielä ollut sadoittain turisteja, vaan saimme räpsiä kuvia lähes autiosta Inka kaupungista. Teimme retkioppaamme Jesuksen kanssa kierroksen ja hän kertoi meille Inkojen ja Machu Picchun historiasta. Mikko keskittyi enemmän tarinoiden kuuntelemiseen, minä kuvaamiseen ja ihailuun. Se paikka on vain niin käsittämätön, ja käsittämättömässä paikassa! Ei voi ymmärtää.







Machu Picchu Mountain, ei huonopolvisille


Meillä retken hintaan sisältyi myös liput Machu Picchu vuorelle - sille vähemmän kuuluisalle huipulle niistä kahdesta, jotka raunioiden kupeessa sijaitsevat. Suurin osa ihmisistä ostaa lipun Wayna Picchulle, niissä tutuissa valokuvissa kohoavalle kukkulalle, joka on toki matalampi mutta lukemani perusteella myös portaikoltaan hankalakulkuisempi verrattuna reiluun 3000m korkeuteen kohoavaan Machu Picchu vuoreen. Me emme kiivenneet aivan huipulle kahdesta syystä: meillä oli kiire ehtiä bussiin, jotta ehtisimme ajoissa junaan Ja portaikon käydessä kapeaakin kapeammaksi emme halunneet lähteä riskeeraamaan kiireessä viimeistä nousua, ikävää jos siinä väentungoksessa olisimme hätäpäissämme tippuneet (korkean paikan kammoiselle nämä ahtaat, jyrkät portaikot vuoren rinteessä on pahoja!). Noh, riittävän korkealle pääsimme mielestäni ja maisemat olivat aivan ihmeelliset ja upeat. Kannatti kavuta sekin matka vaikka kyllä siinä pakarat huutaa kun askelmakorkeudet eivät ole ihan suomen strantardien mitoissa. Suosittelen seikkailun, adrenaliinin ja liikunnan hakuisille, sekä tietysti maisemia rakastaville! Kannattaa buukata se iltajuna jos lähdet kiipeämään vasta yhdeksältä, niin ei tule paniikkia kiirehtiä bussi jonoon - joka on muuten yhden aikaan iltapäivällä jo kunnioitettavan pitkä.

Tässä kuvassa näkyy hyvin louhikkoa, mistä kivilohkareet on halkaistu Machu Picchun rakennustarpeiksi.




 
Matkalla ylös vuorelle, naama punaisena ja vakavana.
 

Inka kaupunki on edelleen mysteeri

Machu Picchun "löytäjä" Hiram Bingham sai seudulla asuvalta henkilöltä esittelykierroksen kadonneessa kaupungissä Peruun suuntautuneella tutkimusretkellään vuonna 1911. Hän ei aluksi käsittänyt, miten ainutlaatuiseen paikkaan oli sattuman kaupalla saapunut. Myöhemmin hän palasi Peruun Yhdysvalloista ja järjesti paikalle retkikunnan raivaamaan vesakoitunutta kaupunkia. Jos ihmettelet, miten nykypäivänä kaikki Machu Picchun pengerretyt ruohokentät saadaan pidettyä siistinä, vastaus on: laamojen avulla. Ne hassut pupertajat turisteja lainkaan vieroksumatta, omaan rauhalliseen tahtiinsa, vaeltelevat Inka kaupungissa pitäen ruohon mitan sopivan lyhyenä. Machu Picchu, "vanha vuorenhuippu", on edelleen mysteeri nykypäivän ihmisille: miksi kaupunki on rakennettu niin vaikeasti saavutettavaan paikkaan ja mihin tarkoitukseen kaupunki on rakennettu? Ainakin seuraaville teorioille löytyy kannattajia:
Machu Picchu on linnake, joka on rakennettu Amazonian sademetsän tuntumaan sopivalle paikalle viidakoissa asuvien sotaisien heimojen tarkkailua ja kukistamista varten. 
Machu Picchu on eräänlainen luostari, jonne Inka kulttuurissa vaikuttaneet, merkittävät naiset vietiin turvaan espanjalaisilta - paikalta on löydetty runsaasti enemmän naisten kuin miesten luurankoja, joka tukee tätä Hiram Birghamilta lähtöisin olevaa olettamusta.
Manco Capac toinen, Inka hallitsija, tarvitsi piilopaikan espanjalaisilta valloittajilta ja Machu Picchu on erään teorian mukaan rakennettu nimenomaan hänelle.
Taivaankappaleiden seurantaan, seremonioihin ja harjoitettuihin riitteihin viittauksia on Machu Picchulla kiistatta paljon, joten yksi ajatus on, että paikka on rakennettu nimen omaan näihin tarkoituksiin.




Olipa kaupunki mihin hyväänsä tarkoitukseen rakennettu, on se hämmästelyä ja ihailua herättävä mestariteos. Kuten tiedämme, Inkoilla ei ollut kirjoitettua kieltä, mutta rakentaa he osasivat. Arkkitehtoonisesti rakennukset  ja rakennelmat on sovitettu ympäristöön taitavasti - Machu Picchunkin rakentaminen on alkanut alarinteiltä siten, että terasseja on tehty toinen toisensa perään ja näin saatu vahvat perustukset kaupungille. Paikan päällä on ollut kalliota, josta on saatu halkaistua - ilman väkivaltaa - valtavia lohkareita. Näistä on hiottu niin suoraviivaisia kuutioita, että edes tänä päivänä, satojen vuosien jälkeen paikan rakentamisesta, ei kivilohkareiden väliin saa työnnettyä paperiarkkiakaan.

Enpä voi muuta tehdä, kuin suositella. Suositella lämpimästi matkustamaan Peruun. Maa on niin monipuolinen ja täynnä ystävällisiä ihmisä - ja sitten siellä on Machu Picchu.

lauantai 14. tammikuuta 2017

#69 Ollantaytambo - hyvä tukikohta päiväretkeilijälle

Ajankohta: Lokakuu 2016

Moni kulkee kaupungin läpi ainoastaan mielessään pääsy Machu Picchulle, jotkut jäävät yhdeksi yöksi. Me vietimme Ollantaytambossa, tuttavallisemmin "Ollantassa", kolme yötä. Olisi mennyt enemmänkin! Saavuimme Ollantaan vietettyämme päivän Machu Picchulla ja ensimmäinen kokonainen päivä pienessä kylässä meni toipuessa neljän päivän retkeilystä. Ikäväkseni minulla oli myös todella tukkoinen olo, mikä ei tietenkään edesauta hengityksen kulkemista valmiiksi korkeassa ilmanalassa. Ollantaytambo on noin 2800m korkeudessa, joten jos suuntaat Machu Picchulle junalla, kannattaa mielestäni tulla ensin Ollantaan ja MP vierailun jälkeen suunnata Cuscoon - näin saat hyvin totutettua kehoasi korkeaan ilmanalaan, Cuscohan on jo lähemmäs 3400m meren pinnan yläpuolella. Voit lukea vuoristotaudin itselleni aiheuttamista, ikävistä oireista täältä.

Ollantaytambon Inka-rauniot hotellimme kattoterassilta.

Junamatkalla Aquas Calientesista Ollantaytamboon, hieman ennen kylään saapumista maisemat näyttivät tältä

Kylältä suoraan patikoimaan


Kuten aiemmassa, Perun vaellusmahdollisuuksia käsittelevässä postauksessa kerroin, retkeily Perussa onnistuu hyvin ilman opasta, kun pysyttelet yleisesti käytetyillä reiteillä. Vaikka reitit eivät ole selkeästi merkitty, ovat polut (sadekauden ulkopuolella) kuitenkin pääosin hyväkuntoisia ja muutoinkin retkeily on turvallista - ainakaan meille ei sattunut varkaita kohdalle, emmekä kuulleet muilta retkeilijöiltä negatiivisia kokemuksia. Yksinäisiä kulkijoita näkyi, eli huolettomasti ihmiset liikkuivat ainakin Ollantaytambon reiteillä.

Ollantaytambon ympäristössä on varmasti lukemattomia päivän tai parin kestäviä patikointi reittejä upeine maisemineen, harmiksemme me pääsimme toteuttamaan vain yhden reitin.

Päivänä numero kaksi heräsimme aamulla viiden jälkeen ja eväsreput selässä lähdimme kohti Inka siltaa joka on hieman kaupungin keskustan ulkopuolella. Sillan luota lähtee reitti Inti Punku Aurinkoportille, tavoitteenamme oli saavuttaa portti ja palata takaisin. Olimme lukeneet ulkomaalaisista blogeista reittiohjeita, mutta jokin meni pieleen ja emme koskaan saavuttaneet tuota huippua jossa portti sijaitsee - itseasiassa tajusimme jälkeenpäin, että olimme kyllä käyneet lähes 4000m korkeudessa, eli porttia korkeammalla, mutta ilmeisesti olimme valinneet rinteen väärän puolen joten ei se Inti Punku meille sieltä olisi ilmestynyt vaikka kuinka olisimme tarponeet ja tarponeet. Totta kai meitä harmitti, jo toistamiseen jouduimme nielemään pettymyksen emmekä saaneet nähdä porttia omin silmin edessämme. Ensimmäinen pieleen mennyt kerta oli siis Cachicata retken epäonnistuminen minun nyrjähtäneen nilkkani takia: olisimme viimeisenä patikointi päivänä saapuneet Inti Punkulle ja lopettaneet retken Ollantaytamboon, mutta mehän jouduimme palaamaan takaisin ja kävelemään helpompaa reittiä. Siihen päälle tämä epäonnistunut yritys. Eräät turistit ovat kuitenkin löytäneet perille ongelmitta ja turvallisesti, meillä ei vaan ollut lykkyä polun valinnan suhteen - en osaa sanoa, missä vaiheessa meni pieleen. Kuitenkin, näimme upeita maisemia ja yritimme itsemme kapuamalla niinkin korkealle omin voimin!

Tämä kaveri laumoineen laidunsi kivikkoisessa ja jyrkässä rinteessä.


Huipulla tuulee!


Toinen hyvältä kuulostanut, mutta meidän osalta toteuttamatta jäänyt retki olisi ollut puolen päivän patikointi, rengasreitti, jonka varrella olisi ollut Pumamarka -inkarauniot. Reittiohjeet kuulostivat selkeiltä ja raunioihin olisi saanut lukemani mukaan tutustua ilmaiseksi tai mahdollisesti pientä maksua vastaan. Meidän oli tarkoitus tehdä tämä retki samana päivänä kun olimme lähdössä Ollantaytambosta takaisin Cuscoon mutta.. Olimme edellisen päivän 7h kestäneestä retkeilystä väsyneitä ja minun tukkoinen olo oli palannut, joten jätimme aamupäivän retkeilyn välistä ja suunnistimme suunnitelmasta poiketen aikaisemmalla collectivolla Cuscoon josta meillä lähti yöbussi Arequipaan.

Aivan kylän laidalla ovat myös Ollantaytambon Inka-rauniot, joihin pääsee tutustumaan Boleto Turisticolla. Tällä samaisella lipulla pääsee useammalle Inka-rauniolle joita sijaitsee ympäriinsä Sacred Valleyssa - Sacred Valley pitää sisällään Cuscon lähiympäristössä useita kyliä Inka raunioineen. Kannattaa tutustua! Inka-raunioista ja ylämäkikapuamisesta pitävälle voisin myös vinkata Pinkuylluna -rauniot, jotka sijaitsevat Ollantaytambon raunioita vastapäätä olevalla rinteellä, näihin kahteen saa varmasti 1-2 päivää kulutettua vallan mainiosti.


Me pääsimme nauttimaan näin hyväkuntoisista patikointireiteistä. Välillä muuttui
jyrkemmäksi ja kivikkoisemmaksi, mutta kipeällä nilkallakin kyllä pääsi näillä
poluilla etenemään!

Cachicata trek, ensimmäinen päivä onnistuu ilman opasta


Ollantaytambosta voit hyvin tehdä Cachicata retken ensimmäisen päivän patikoinnin omatoimisesti. Se onnistuu ainakin tällä tavalla: ota Ollantaytambosta taksi ja pyydä ajamaan Socmaan (pieni kylä Ollantaytambosta Cuscon suuntaan), ajomatka on vajaan puoli tuntia. Voit aloittaa retken alhaalta isommalta tieltä tai pyytää ajamaan serpentiini tietä kylälle saakka. Kävele kylästä poispäin, kunnes tie haurautuu (pienen puron jälkeen) ja oikealla alkavat portaat. Niitä aikasi kiivettyäsi saavut vesiputoukselle. Vesiputoukselta matka jatkuu ylöspäin. Oikealla, vesiputouksen yläpuolella rinteen päällä näet Inka rauniot. Voit jatkaa raunioille saakka (jossain vaiheessa rinteessä oleva polku haarautuu alas päin, valitse tämä) tai skipata rauniot ja jatkaa aiemmalta näköalatasanteelta matkaasi alas taisin kylää kohti. Palattuasi kylästä alas isolle tielle, älä mene radan yli auto tielle vaan jatka pienempää tietä vasemmalle. Tieltä pääset polulle joka mutkittelee junaradan yläpuolella rinteessä, tämä paikallisten käyttämä polku vie inkaraunioille joita ei ole kunnostettu. Tämän jälkeen jatka tietä niin kauan, kunnes saavut kylään ja asfaltti tielle; pysäytä collectivo (sillan kohdalla) ja hurauta takaisin Ollantaytamboon. Kannattaa varata aikaa koko päivä ja lähteä jo heti aamulla kuuden maissa liikenteeseen. Tällä reitillä ei vielä paljon turisteja pyöri, joten todennäköisesti saat olla rauhassa ja ihastella raunioita itseksesi ja maisemia itseksesi.


Luonnon taidetta

Ollanta jäi positiivisena mieleen


Cuscon turisteista ja kaupustelijoista ruuhkautuneiden katujen jälkeen Ollantaytambo oli varsin mukavaa vaihtelua - pieni kylä jossa turisteja kyllä oli, mutta meno oli paljon rauhallisempaa kuin Cuscossa. Vaikka Ollantaytambo toimii porttina Machu Picchulle - viimeinen junapysäkki ennen Aquas Calientesia - ei paikka jostain syystä vaikuttanut ollenkaan rasittavan ruuhkautuneelta, ainakaan noin high seasonin juuri päätyttyä. Toinen mukava yllätys Cuscoon verrattuna oli ruoan hinta, ravintolassa sai menun ainakin kolmasosan, jopa puolet halvemmalla kuin Cuscosta. Toki täälläkin on turisteille suunnattuja ravintoloita, kojuja, kauppoja, sekä hostelli ja hotelli tarjontaa, mutta kaiken kaikkiaan meno ei ole niin överiä kuin Cuscossa. Päivätolkulla täällä ei saa aikaa kulumaan, jos suunnitelmissa on tutustua pelkästään kaupunkiin; kylän kujat saa kierreltyä yhdessä päivässä ristiin rastiin ja samaan syssyyn voi poiketa vaikka (pääsymaksuttomassa) suklaamuseossa ja ostaa samalla vähän tuliaisia kotiin.