#80 Autolla Pohjois-Italian upeissa maisemissa

Ajankohta: kesäkuu 2016

Nyt on kesän kiireet takana ja niin näyttäisi olevan itse kesäkin - ainakin meillä Pohjois-Karjalan suunnalla. Syksy otetaan ilolla vastaan, viikon päästä lähdemme kohti pohjoista aikeissamme tehdä unohtumaton häämatka aloittaen Lapin ruskavaelluksella ja jatkaen tämän jälkeen Norjaan Senjalle ja miksi ei vaikka Lofooteille saakka! Tämä on sellainen reissu, jota toden totta odotan innoissani, mutta ennen sitä on ainakin kertaalleen palattava Italian maisemiin.

Lago di Braies, maisemaonnellisuus huipussaan

Pidimme kesäkuisella Italian reissullamme majaa Cortina d'Ampezzossa, ja koska meillä oli auto käytössämme, mikään ei estänyt meitä lähtemästä pienelle ajelulle. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän oli tarkoitus käydä Itävallan puolella, mutta olimme niin Dolomiittien lumoissa ettemme yksinkertaisesti malttaneet lähteä niin "kauas", vaan pysyttelimme Italiassa - niin Itävallalle kuin Sveitsille on paras pyhittää omat reissunsa; alppimaisemista tuskin saamme koskaan tarpeeksemme! Yhtenä aamuna sitten laitoimme kellon soimaan kukon laulun aikaan ja olimme kuudelta tien päällä ajelemassa kohti kuuluisaa alppijärveä, Lago di Braiesia. Matka kesti noin tunnin. Siihen aikaan aamulla muita turisteja ei ollut liikkeellä nimeksikään, vain muutama kuvaaja oli paikalla ennen meitä.

Kauniin järven ympäri kiertää hyvässä kunnossa oleva leveä polku jonka pituus on reilu 3km. Meillä meni kaksi tuntia kävellessä, eikä se tuntunut edes niin pitkältä ajalta. Joka mutkassa kun pysähtyy ihailemaan, huokailemaan järven ja maiseman kauneutta ja tietysti räpsimään kuvia, ei vähemmälläkään olisi selvitty! Kuvissa näkyvät vuorenrinteet polkuineen näyttivät vetävän patikoijia puoleensa, sillä meidän hipsiessä järvireitin loppupuolella, alkoi turisteja virrata vastaan päiväreppuineen. Kannattaa siis harkita myös tätä vaiheoehtoa, reittejä alueella on vaikka useammalle päivälle.

Tre Cime di Lavaredo, erikoinen vuoriryhmä vetää turisteja puoleensa

Aamun hitaan reippailun jälkeen suuntasimme Jeepin keulan kohti uusia seikkailuja. Palasimme samaa reittiä takaisin ja noin puolen välin paikkeilla käännyimme Tre Cime di Lavaredo vuoriryhmän suunnalle. Maksoimme 25€ pysäköintimaksun ja kurvasimme mutkaista vuoristotietä reilun kahden kilometrin korkeuteen. Maasto muuttui silmissä, enää ei näkynyt kaunista havumetsää mutta sen sijaan matalaa varvikkoa ja kiviryökkiöitä. Joku muukin oli päättänyt lähteä katsomaan kolmea kuuluisaa huippua jotka rinta rinnan kohoavat yli 2200m korkeuteen. Paikalla oli muunmuassa 130 ja rapiat päälle moottoripyörän ryhmä jotka olivat kaikki koristaneet pyöränsä vaaleansinisellä lahjapaperinauhasta väsätyllä koristeella. Se olikin näky, tämä porukka alkoi purkautua parkkialueilta alas.

Me emme lähteneet kiertämään koko huippujen ympäri kulkevaa polkua (mikä ehkä ihan hinppasen harmittaa näin jälkeenpäin mutta minkäs teet), käpsyttelimme vain pari kilometriä rinteeseen tehtyä leveää kävelytietä pitkin. Maisemat olivat taas kerran upeita karuksi muuttuneesta maastosta huolimatta. Ilmeisesti rengasreitti on noin 10km luokkaa, ei siis mikään paha matka laisinkaan, mutta meillä nälkä ja väsymys veivät voiton ja päätimme pienen kävelyn jälkeen suunnata takaisin samoja jälkiä autolle ja kohti Cortinaa. Leirintäalueella myöhäinen lounas maistui aikaisen aamun ja aktiivisen päivän jälkeen kaksin verroin paremmalta. Olimme koko päivän hymy korvissa näkemästämme - Lago di Braies oli  yksi kauneimmista maisemista tähän mennessä ja varmasti pysyttelee kärjessä vielä kauan! Se edelleen nostaa hymyn naamalle kun muistelee tuota rauhallista maisemaa jota hallitsivat metsät, taustalla kohoavat vuoret ja kaiken tämän kruunasi tyyni veden pinta mihin maisema heijastui koko komeudessaan. Vesi oli niin mystisen väristä.. en voi sano muuta, kuin menkää sinne jos vain suinkin kykenette! Meidän täytynee mennä tuolle suunnalle vielä uudestaan katsastamaan patikointireittejä ja kiertämään tuo Tre Cimen reitti joka tällä reissulla jäi tyngäksi. Jos en mukamas ennen tätä ollut koukussa Dolomiitteihin, niin viimeistään tämän jälkeen, ne veivät sydämeni!

#79 Alpe di Siusi / Seiser Alm, Italia

Ajankohta: kesäkuu 2017

Kirjoittelin meidän Alpe di Siusin ensimmäisestä patikka päivästä sekä Camping Seiser Alm-leirintäalueesta aiemmin, voit käydä lukemassa postauksen täältä.

Patikka päivänä numero kaksi päätimme kavuta rinteen päälle, jota olimme ihmetelleet leirintäalueelta alailmoista ja edellisen päivän retkellä yläilmoista: Sciliar mäki 2400 metriä ja rapiat meren pinnan yläpuolella. Pääset katsomaan retkeilykartasta, missä Sciliar sijaitsee, täältä. Valitsimme alkumatkalle tuolihissi vaihtoehdon ja näin pääsimme suoraan parkkipaikalta - joka oli ilmainen, toisin kuin edellisen päivän parkkipaikka, joka sijaitsi ylempänä kylällä (17€ päivä!) - ensimmäiselle alppimajalle, mistä reitti taisi varsinaisesti lähteä. Hissi oli siis nro. 8 Rungger ja seurasimme polkuja järjestyksessä: 5, 1, 4, 2 ja 13 mikäli kurkkaat tuota linkkaamaani karttaa. Hissi oli jo suljettu kun palasimme, joten saimme reippailla alas parkkipaikalle saakka. 

Ylhäällä, huipun tuntumassa sijaitsi yksi Alppien vanhimmista vuoristomajoista Rifulgio Bolzano, jonne mekin melko raskaan ylämäen jälkeen lopulta saavuimme. Söimme ylhäällä ylihintaisen Bratwursti-annoksen ja paistattelimme ulkona nurmella päivää maisemaa ihaillen. Sitten olikin aika lähteä takaisin. Saavuttuamme risteykseen, josta erkani polku aamuisen reittimme lisäksi myös vuoren harjanteelle. Olin etukäteen katsonut tätä vaihtoehtoa mutta se tuntui vielä turhan raskaalta siinä vaiheessa kun olimme juuri kavunneet laelle. Nyt ruokailun ja lepotauon jälkeen se alkoikin houkutella, sillä moni muukin valitsi polun. Energiapuuskissamme lähdimme risteyksestä oikealle ja sanotaan näin että kyllä se oli jokaisen hikipisaraan arvoista. Toki näin ei kannata tehdä, mikä ei ole aiemmin tutustunut reittiin, mutta minulla oli sen kokonaiskestosta ja -pituudeta käsitys, joten uskalsimme. Näimme uskomattoman kauniita maisemia toinen toisensa perään - jokaisen kiipeämämme mäen takaa paljastui uusia jylhiä vuorenseinämiä ja jokaisen mutkan jälkeen vuoret ikään kuin muuttivat muotoaan. 

Parin tunnin reippailun jälkeen tulimme seuraavalle vuoristomajalle josta jatkoimme vielä hitusen eteenpäin kauniille paikalle evästaukoa pitämään. Loppumatka sujui suhteellisen nopeasti siksakkia alamäkeen ja peltojen poikki parkkipaikalle. Koko päivälle kaikkine taukoineen tuli pituutta melkein kymmenen tuntia; lähdimme patikoimaan yhdeksän maissa ja saavuimme autolle hieman ennen seitsemää. Reitin kävelyajaksi oli annettu 7 tuntia mutta meillä meni noin 45min kauemmin alkumatkasta - kävelyä tuli siis melkein kahdeksan tunnin verran ja taukoa pari tuntia. Tämä olikin meidän Dolomiitti reissun pisin patikointi päivä ja se tuntui myös itselleni tuntimääräisesti maksimisuoritukselta. Enempää ei olisi jaksanut, olo oli aikalailla kaikkensa antanut. Mutta myös iloinen, mieli oli hyvä ja suu virneessä. Nälkäkiukkukaan ei päässyt koko päivänä yllättämään, vaan muistimme onneksi tasaisin väliajoin juoda ja huolehtia myös siitä energian saannista. Maisemat, ne palkitsevat kyllä näillä seuduilla, ja niiden takiahan me tuolla patikoimmekin, että henki salpautuisi muustakin kuin raskaasta ylämäestä. Luonnon kauneus iski lujaa, samoin ihmisen pienuus - kyllä maailma on ihmeellinen paikka. 
Seuraavaksi on vuorossa siirtyminen Carezza järven kautta Cortina d'Ampezzoon ja sieltä päiväretki Lago di Braiekselle ja Tre Cime huippujen juurelle, joten kannattaa pysyä kuulolla mikäli Dolomiitti kuvat ja tarinat kiinnostavat!

#78 Dolomiitit - rakkautta ensimmäisestä vaelluksesta lähtien

Ajankohta: kesäkuu 2017

Meidän matka Dolomiiteille starttasi Milanosta - nappasimme vain Jeepin alle ja eikun keula kohti Autostradaa. Pääsimme liikkeelle puoliltapäivin joten meillä oli reilusti aikaa ajella kohti pohjoista. Suuntasimme Garda järven itäpuolelta kohti Bolzanoa, Etelä-Tirolin maakunnan pääkaupunkia. Kävimmekin siellä yhdelle leirintäalueelle tapautumassa. Se oli tupaten täynnä ja saimme esitteen muista lähialueen leirintäalueista. Soitimme etukäteen Alpe di Siusissa sijaitsevaan Camping Seiser Almiin ja siellä olikin vapaata reilusti teltan kanssa liikkuville. Varauksia he eivät ottaneet vastaan teltoille, asuntoautoille kyllä.

Alpe di Siusin alue osoittautui aivan ihastuttavaksi maisemiensa puolesta. Jo leirintäalueella olimme ihan myytyjä kun saimme teltan pystytettyä siten, että metsä ja vuoret kohosivat upeasti taustalla ja ne näkyivät ensimmäisenä oviaukosta.

Alpe di Siusi on muuten saksaksi Seiser Alm ja alue olikin lähes täysin saksan kielistä. Sehän sopi hyvin Saksa-faneille.

Kävimme heti saapumistamme seuraavana päivänä patikoimassa vajaan puolipäivää Bullaccia nyppylän päällä kiertävän reitin (polut nro. 14 ja PU, karttaan pääset tästä). Polku oli helppokulkuista ja hyvä aloitus retkeilyllemme Italiassa. Näkymät olivat ympäri Alpe de Siusin aluetta hurmaavat ja viimeistään tästä se ihastus alkoi! Vai voitteko väittää jotai muuta?

  

Camping Seiser Alm - neljän tähden leirintäalue

En ole eläessäni ollut leirintäalueella telttailemassa. Olin itse yllättynyt siitä, miten tasokkaasta paikasta oli kyse. Suihkutilat olivat hienot, samoin pyykinpesu ja astioiden pesu oli järjestetty todella toimivaksi. Vettä sai useammasta pisteestä ja se on puhdasta juoma kelpoista. Respan vieressä oli myös ravintola ja mini market, josta sai kipaista vaikka aamiaissämpylät. Leirintä alue oli asuntovaunupaikkojen osalta täynnä lähinnä saksalaisia turisteja, kaikki käyttäytyivät hyvin ja noudattivat hiljaisuus aikoja (22:00-07:00). Kaikin puolin miellyttävä kokemus, ei tarvinnut stressata meneekö yöunet naapuriteltan "kotibileiden" takia. Seiser Almin hintaan kuului myös bussilippu jolla olisi päässyt leirintäalueen ulpuolella sijaitsevalta pysäkiltä liikkumaan patikkareittien lähtöpaikkoihin. Leirinnälle tuli kolmelta yöltä hintaa 104€ joka sisälsi teltta ja autopaikan sekä kahden hengen majoituksen ja verot. Yöstä maksoimme siis 34,6€ joka on käsittääkseni melko korkea hinta, mutta toisaalta pidimme paikasta kovasti ja sen sijainti oli mainio, joten menisimme kyllä toistekin. Hinta ei normaalisti sisällä Wi-Fiä, mutta saimme sen kuitenkin kaupan päälle - tosin se toimi todella hitaasti, olisiko tällä ollut osuutta asiaan. Tutkimusteni mukaan Dolomiittien alueella samanlaisella kokoonpanolla voi majoittua halvimmillaan noin 20€ yö, yleisimmin noin 25€ yö. Hinnat vaihtelevat sesongin mukaan, korkeamma hinnat tulevat voimaan paikasta riippuen heinäkuun alussa - heinäkuun puolivälissä.

...me tavataan vielä!

Alpe di Siusin alue oli mielestäni kauneinta näkemääni Dolomiiteilla - jos eri vihreän ja sinisen sävyissä kimmeltäviä kirkkaita alppijärviä ei lasketa. Maisemaa vallitsivat vuoret ja vihreät alppiniityt. Lehmän kellon kilkatukselta ei voinut välttyä, se olikin hauska tunne kun ääni kuuluu mutta lehmiä ei näy, ne nimittäin lymyilivät usein puiden suojassa piilossa katseilta.

Patikointi reittejä olisi riittänyt lähialueella useammaksi viikoksi ja niiden takia on turha stressata etukäteen; paikan päältä kannattaa ostaa alueen kartta ja valikoida mielenkiintoisimmat.

Kannattaa myös selvittää (varsinkin jos sää on ollut sateista) reittien kunto vaikka majoituksen respasta. Näin ei tule ikävää takapakkia matkalla, kuten meille myöhemmin Cortina d'Ampezzossa kävi - siitä lisää myöhemmin. Tässä kuitenkin vielä muutamia maisemia tuolta ensimmäisen päivän vaellukselta.