#68 Reissuvuosi 2016

Viimeiset päivät vuodesta 2016 ovat käsillä ja tässä vaiheessa on syytä kurkata olan yli ja miettiä hetki, missä sitä tulikaan reissattua. Luvassa on pian myös päivitetty lista (edellisen voit käydä tsekkaamassa täältä) haavematkakohteista, tammikuussa käydään hakemassa sille listalle ripaus inspiraatiota Matkamessuilta. Pidemmittä puheitta, mennään asiaan, tältä näytti tämän Pohjois-Karjalan tytön matkustusvuosi 2016:

Vuosi starttasi 2 viikon mittaisella lomalla tammikuussa Sri Lankalle. Kiertelimme viikon Hill Country:ssa (#57 ja #58) ja toisen eteläisillä rannoilla (#60). Tämä aktiivinen loma sisälsi patikoitia ja surffausta - auringon palvonta jäi vähemmälle muttei se haitannut ollenkaan. Sri Lanka oli ihan erilaista Aasiaa Thaimaahan verrattuna, itse tykkäsin molemmista, mutta auringon palvojalle suosittelisin Thaimaan rantoja kun taas seikkailijalle Sri Lankaa! Ihmiset täällä olivat ystävällisiä ja iloisia, hinnat huomattavan edulliset. Lämmin suositus ja peukku Sri Lankalle.

Pääsiäisenä vuokrasimme mökin Ukko-Hallalta ja kävimme viettämässä siellä viiden päivän aktiiviloman, joka sisälsi niin suksilla kuin laudalla laskemista, lumikenkäilyä, hiihtoa ja kuntosaliakin. Suositella voi ainakin niille, joita ei niin kovin After Ski menot kiinnosta, paikka on pieni verrattuna moneen muuhun laskettelukeskukseen. Mukavan rauhallinen meno sopi meille ja rinteissä ei ollut ruuhkaa, joten ensikertaa lautaileva mahtui huoletta sekaan!

Juhannuksena teimme lisää kotimaan matkailua: yhden yön kestävän patikkareissun Pohjois-Karjalan Tuupovaarassa. Paimenpojan polku oli ihan mukava, varsinkin jos asut täällä päin ja saat kyydit järjestettyä; reitti ei ole rengasreitti. Kestoltaan se on yhden yön mittainen ja päivämatkojen pituudet olivat noin 15 ja 22 km. Me ihmiset kuin myös koirat tykkäsimme! Kotimaassa matkailimme myös jo aiemmin kesäkuussa kun vietimme pidennetyn viikonlopun Helsingissä. Saimme Joensuusta lennot hävyttömän halvalla (Finnairin lentopisteillä) joten maksoimme lähestulkoon vain hotellista. Mukavaa hengailua, kaupungin ihastelua ja herkuttelua mm. Tapas ruokafestareilla!

Syyskuun ensimmäinen viikonloppu pyhitettiin tyttöjen reissulle Krakovaan. (#62) Shoppailimme, tutustuimme kaupunkiin, söimme hyvin ja kävimme myös keskitysleiri kierroksella. Paljon puhutteleva reissu, ei siis aivan kevyimmästä päästä - eikä takuulla tule ehkä ensimmäisenä mieleen tyttöjen viikonloppukohteeksi. Puolaan palaammekin Mikon kanssa todennäköisesti jo heti vuonna 2017!

Alkusyksyyn mahtui pari patikointi retkeä lähiseuduilla: tyttöjen päiväretki Kolvanan Uurolle ja Mikon kanssa kävimme Kolilla (#63) ruskasamoilulla sekä testaamassa telttailun merkeissä uudet makuupussimme toimiviksi.

Loka-marraskuussa matkailuvuosi huipentui kauan odotettuun Peruun, sekä Boliviaan, Chileen ja Meksikoon. Kirsikkana kakun päällä oli päivä Lontoossa! Perusta ja reissusta yleensäkin on tullut jo muutama postaus (#66 ja #67), mutta lisää on luvassa ja samoin kaikista muistakin kohteista tältä puolitoista kuukautta kestäneeltä matkaltamme. Tiivistettynä reissumme koostui patikoinnista, luonnosta nauttimisesta, snorklauksesta ja mahtuipa mukaan kaupunkilomailuakin.

Huikea reissuvuosi

Vaikka lentoon emme Helsinki-Vantaalta nousseetkaan kuin (minä) 3 ja (Mikko) 2 kertaa, oli siitä huolimma reissuvuotemme 2016 aivan mahtava! Vierailin itse yhteensä seitsemässä uudessa maassa - eli kaikki kohteet olivat uusia tuttavuuksia. Näimme aivan mielettömiä maisemia, tapasimme uskomattoman ystävällisiä ihmisiä ja ennen kaikkea suurimmaksi osaksi nautimme olostamme. Nyt kun miettii kaikki näitä matkoja jälkeenpäin, tunnen olevani etuoikeutettu kun minulla on mahdollisuus tähän kaikkeen. Enkä tarkoita vain rahallisesti, vaan myös terveyttäni ajatellen: pystyn näkemään sen kaiken, pystyn liikkumaan niissä paikoissa ja pystyn kuulemaan ne äänet. Olen aika kiitollinen, harmi ettei sitä tule sanottua useinkaan ääneen. Toivottavasti ensi vuosi tulee olemaan edes puoliksi yhtä huikea niin ulkomaan kuin kotimaankin reissujen osalta. Haaveissa on tsekata jokin Yhdysvaltojen lukemattomista kansallispuistoista alkukesästä ja ennen sitä suunnitamme pääsiäislomalle - mutta se tuleekin olemaan yllätyskohde, jonka minä saan suunnitella ja järjestää Mikon tietämättä! Näiden lisäksi muutama reissu on mietinnän alla, niistä lisää lähempänä. 

Hyvää Uutta Vuotta 2017, tehkää siitä huikea vuosi omalla tavallanne - oli se sitten matkustus tai mitä tahansa, kunhan teet sen intohimolla!

#67 Peru on vaeltajan paratiisi

Ajankohta: Lokakuu 2016

Cuscon kattoja ihastelemassa

Yhden Peruun suuntautuvan loman perusteella ei voi sanoa olevansa maan asiantuntija, mutta jotain vinkkejä sentään voin antaa, varsinkin maahan ensikertaa vaeltamaan suunnistaville. Perussa olisi riittänyt nähtävää niin paljon että olisimme saaneet koko kuuden viikon lomamme siellä kulumaan - tiedetäänpähän jatkoa ajatellen. Peruun voin aika suurella todennäköisyydellä sanoa palaavani takaisin. Myös Chile on kiinnostava, muttei Santiagon, vaan eteläisten osien luontonsa puolesta (joihin emme päässeet tällä reissulla tutustumaan). Perussa voisin saman tien reissata samoilla huudeilla, erona vain, että tällä kertaa varautuisin huomattavasti väljemmällä aikataululla.

Jos teet samoin kuin me teimme, eli matkustat suoraan Cuscoon lentämällä, varaa itsellesi aikaa toipumiseen - varsinkin jos sinulla ei ole aiempaa kokemusta korkeista (yli 2500m merenpinnasta) paikoista. Itselläni ei ollut tietoa, miten korkea ilmanala omaan kroppaani vaikuttaa. Cusco on noin 3400m meren pinnan yläpuolella ja vaikka kuinka luin etukäteen kokemuksia ja varoituksen sanasia, olin aivan äimänä miten vähästä hengästyin ylämäessä ja varsinkin rappusia noustessa. Minulla myös ilmeni kahtena ensimmäisenä vuorokautena elämäni pahinta päänsärkyä ja huonovointisuutta. Muutamassa päivässä oireet helpottivat (osittain oli myös aikaerorasitusta, ei hyvä yhdistelmä ollenkaan), mutta vaellusmatkajärjestäjien suositusten mukainen "vietäthän ainakin kaksi päivää Cuscossa ennen trekkiä" ei todellakaan olisi toiminut omalla kohdallani. Toki oireet olisivat olleet huomattavasti lievempiä tai jääneet jopa kokonaan, jos olisimme matkustaneet ylös hitaammin.

Perussa voit vaeltaa myös yksin

Meillä oli varattuna neljä päivää kestävä Cachicata trek Inti Sun trekin kautta. Tämä vähemmän tunnettu reitti on kuulemma vain kolmen retkenjärjestäjän ohjelmistossa johtuen mm. huonoista kulkuyhteyksistä kylälle josta retki starttaa. Me emme valitettavasti päässeet vaeltamaan oikeaa reittiä kuin ensimmäisen päivän, sillä matka tyssäsi minun nyrjähtäneeseen nilkkaan. Tilanne näytti jo pahalta, mutta murtumia ei onneksi ollut, jalalle pystyi varaamaan painoa ja toden totta koko tulevat viisi viikkoa lomastani eivät menneet pilalle sen takia etten pysty kävelemään! Huh! Joka tapauksessa Cachicatan varrella on useita Inka raunioita ja jos oppaasi sattuu olemaan historian asiantuntija ja kaiken lisäksi hyvä tarinan kertoja (kuten meidän Jesús oli), saat tästä retkestä todella paljon irti. Ensimmäisen päivän ja kolmannen päivän retket voi tehdä myös itsenäisesti Ollantaytambosta, jos näkee hieman vaivaa ja tietää oman vauhtinsa. Minä olin aivan lapsen kengissä näissä korkeuksissa neljänkin päivän jälkeen ja vaeltaminen oli hidasta korkeiden sykkeiden vuoksi.

Perolniyoc - Inka rauniot

Näkymä ensimmäisen yön leiripaikalta, teltasta

Ollantaytambo on muutoinkin hyvä tukikohta päiväretkille - sen lisäksi että sieltä pääsee nopeasti junalla Aquas Calientesiin ja Machu Picchulle. Kaupunki on reilun puoli kilometriä Cuscon korkeutta alempana (noin 2800m) joten täällä korkeuden kanssa ei minullakaan ollut mitään ongelmia. Teimme Ollantasta käsin yhden 7h päivävaelluksen noin neljän kilometrin korkeuteen keskenämme ja selvisimme siitä ihan kiitettävästi. Tarkoituksenamme oli myös lähtöpäivänä käydä puolen päivän mittainen vaellus mutta väsymyksen ja rasituksen sekä tiukan aikataulun takia jätimme sen suosiolla tekemättä. Ollantaytambosta on tulossa aivan oma postauksensa, jossa kerron omat vinkkini omatoimiseen vaeltamiseen lähialueilla.

Toinen hyvä omatoimisen trekkaajan kohde on Colca-kanjoni. Koska olimme taas kerran liikkeellä hieman kiristävällä aikataululla js lisäksi edellisellä viikolla nyrjähtänyt nilkka ei edelleenkään ollut täydessä iskussa, päädyimme tylsääkin tylsempään edestakaiseen reittiin ylhäältä alas. Jos meillä olisi ollut yksi yö enemmän aikaa, olisimme tehneet kolmepäiväisen rengasreitin kanjonissa, se olisi onnistunut hyvinkin ilman opasta.

Hyvästä oppaasta kannattaa maksaa

Omatoimiselle vaellukselle kannattaa lähteä vasta sitten, kun tiedät vauhtisi ja olet suunnitellut reitin huolella. En kuitenkaan täysin torppaa oppaan palkkaamista, olipa kyseessä sitten päiväretki tai useamman päivän vaellus Machu Picchulle (Inca trail, joka päättyy MP:lle onnistuu ainoastaan ryhmän kanssa, ei lainkaan omatoimisesti). Jos olet kiinnostunut historiasta ja pidät tarinoiden kuulemisesta, kannattaa hyvän oppaan palkkaamista harkita. Näin säästyt pääsi suuremmalta vaivaamiselta kun sinun ei tarvitse miettiä reittiä ja saat samalla kuunnella mielenkiintoisia kertomuksia muinaisista kulttuureista ja erityisesti Inkoista. Meillä kävi tosiaan tuuri retkenjärjestäjän suhteen; oppaamme osasi kertoa Inkoista mielenkiintoisesti ja lisäksi retkellämme ruoka oli taivaallisen hyvää, parasta mitä Perussa söimme. Tästä tosiaan kannatti maksaa!

Mitä tulee meidän omatoimiretkeilyyn, aina ei mennyt aivan alkuperäisen suunnitelman mukaan vaan eräänkin kerran ajauduttiin väärälle polulle ja nieltiin myöhemmin pettymystä. 

Esimerkiksi retki Ollantasta Inti Punkulle, Inkojen aurinkoportille, ei mennyt niinkuin suunnittelimme: emme löytäneet oikeaa polkua ja varsinainen retken kohokohta jäi saavuttamatta kun ymmärsimme olevamme väärällä puolella vuoren rinnettä. Lähes neljässä kilometrissä alkoi olla päänsärkyä ja korkean sykkeen takia matkanteko oli hidasta, joten päätimme kääntyä takaisin. Sadekin toi oman lisämausteensa tuohon retkeen. Mutta kaikesta huolimatta maisemat olivat kauniita ja saimmepahan retkeillä. Reitit eivät siis aina ole selkeitä, sillä suuntanuolia ja merkintöjä ei ole, polkuja ristiin rastiin siitäkin edestä. Luulenpa että muutaman kymmenen dollarin hintaan mekin olisimme saaneet oppaan ja saavuttaneet aurinkoportin, joten ehkä tällä reissulla oppaasta olisi kannattanut maksaa.

Erilaiset maisemat

Tällaiselle luonnosta ja maisemista nauttivalle Peru tarjoili kauniita ja erilaisia elämyksiä verrattuna koti-Suomeen. Näimme upean vesiputouksen, Andien vuoristoa, lumihuippuisia vuoria, sademetsän reunamien rehevän kasvuston ja käsittämättömän järvimaiseman lähes neljässä kilometrissä. Myös kilometritolkulla ylänköä, joka oli aivan tasaista ja päättyi jylhänä yht'äkkiä nouseviin vuorijonoihin. Vaikuttava Colca-kanjoni tarjoili yli kilometrin korkeuserolla vaihtelevaa maisemaa aina pohjan rehevästä, palmuja kasvavasta vehreydestä lähes neljässä kilometrissä oleviin karuihin ja kivikkoisiin rinteisiin. Ääripäät - lumisilla vuorenrinteillä vaellus ja sademetsässä samoilu - jäivät meiltä kokematta tällä reissulla. Myös Tyynen valtameren tyrskyt missasimme tyystin, samoin autiomaan hiekkadyyneillä lautailun. Perulla olisi siis ollut tarjottavanaan niin paljon enemmän, mutta olemme kyllä tyytyväisiä siihen kaikkeen, mitä ehdimme kokea. Ehkäpä seuraavalla reissulla suuntaamme viidakkoon tai vaihtoehtoisesti trekkaamaan korkeammille reiteille. Kummin hyvänsä, luonto ja maisemat eivät takuulla petä Perussa!

#66 Matkustamiseen tottuu

Hola amigos, olemme takaisin tukevasti Suomen maaperällä ja sepäs tuntuukin mukavalta! Tuodaan nyt totuus heti ilmi:

reissuun on mukava lähteä, vaan kyllä se kotiinpaluu on vähintäänkin yhtä mukavaa. 

Saavuimme tiistaina myöhään illalla Suomeen ja mitä meillä oli vastassa: lunta ja pakkasta, tätähän minä toivoin! Helsingissä tilanne näytti vielä hieman epäselvältä, mutta mitä idemmäs juna meitä kuljetti, sen lumisemmaksi maisema muuttui - mahtavaa. Mikään ei olisi ollut sen inhottavampaa kuin palata kotiin loskan, vesisateen ja pimeyden keskelle. Tosin pimeäähän täällä on siitä huolimatta vaikka lunta maassa onkin, mutta ainakaan musta maa ei ime kaikkea valoa, joten siinäkin mielessä lumi tuo lohtua.

Otsikkoon viitaten, jos parin viikon reissaamisen jälkeen oli pieni koti-ikävän tynkä, jonka sain työnnettyä taustalle, oli kuukauden päästä tilanne jo se, että reissun pelkäsi loppuvan. Ennen kotiin paluuta totesin, että olisin voinut vielä jatkaa reissuamme. Toki oli ikäväkin ja erityisesti koiria, mutta matkustamiseen tottui siinä määrin, että olisi mennyt vaikka toiset kuusi viikkoa!

Minulla on jo neljä postausta odottamassa viimeistelyä, kuvia ja julkaisua, joten luvassa on toivon mukaan melko tiuhaan tahtiin matkakirjoituksia. Tästä reissustahan riittää tarinoitavaa pitkälle talveen, joten pyrin vapaa-ajan sallimissa rajoissa pitämään tarinoiden julkaisutahdin tavallista tiheämpänä. Perusta varsinkin tiedossa monenmoista tarinaa, samoin Meksikosta - Chile ja Boliviakin tarjosivat meille elämyksiä, vaikka visiitit olivatkin suorastaan hävyttömän lyhyet.

Mitä tekisin toisin?

Kotiin palattua voi alkaa jälkiviisaaksi ja miettiä, mitä sitä olisi kannattanut tehdä tällä matkalla toisin. En todellakaan väitä, että meidän matka olisi ollut epäonnistunut tai huonosti toteutettu, päin vastoin! Mutta kun sitä luppoaikaa on tämän mittaisella matkalla ollut, on joutanut miettimään myös niitä asioita, jotka olisin voinut muutoinkin toteuttaa. Eli tässä on lähinnä niille, jotka suunnittelevat saman tyyppistä, tavallista 2-3 vk lomaa pidempää matkaa tai reissua samalle suunnalle, missä reissasimme:

Peru

Jos olisin tiennyt, miten voimakkaasti kroppani reagoi korkeaan ilmanalaan (yhdistettynä yli vuorokauden mittaiseen matkustusrupeamaan ja näin ollen jo valmiiksi sekavaan oloon), olisin viettänyt ensimmäiset päivät alemmassa, korkeintaan 2500m korkeudessa merenpinnasta. Tästä kerron tarkemmin seuraavassa postauksessa.

Vieraassa maassa on luonnossa leiriytyessä käytettävä aina pimeän tullen otsalamppua. Maasto voi teltan ympärillä olla yllättävää, eikä teltasta kannata poistua näinollen ilman valoa - voi vaikka nyrjäyttää nilkkansa.

Bolivia

Monet reissaajat kertoivat olevansa liikenteessä kolmisen viikkoa ja käyvänsä kiertämässä tuossa ajassa niin Perussa Sacred Valleyssa ja Colca kanjonilla kuin Boliviassa Salar de Uyuni suola-aavikolla. Meillä oli varattu aikaa kolme viikkoa Perulle ja viisi päivää Bolivialle. Tuo viisi päivää on onnettoman vähän ja näin jälkeen päin ajateltuna olisi kuitenkin ollut järkevämpää viettää Chilen Santiagolle varaamamme viisi päivää Boliviassa (eli noin puolitoistaviikkoa) ja jättää Chileen tutustuminen tyystin toiselle reissulle. Näin olisimme ehtineen Boliviassa Titicaca järven ja Uyunin suola-aavikon lisäksi esimerkiksi Cordillera Realille trekkaamaan, Coroicolle vähän matalempiin ja helpompiin korkeuksiin patikoimaan ja alamäkipyöräilemään (Death Road) tai vaikka kolme yötä kestävälle viidakkoretkelle.

Meksiko

En lähtisi Maya Rivieralle pienellä budjetilla. Meidän oli tarkoitus reissata Meksikossa noin 60-80€ per päivä (sisältää majoituksen, ruokailut ja paikallisliikenteen sekä Maya raunioiden sisäänpääsyt) ja kitkuttelemalla yhdessä paikassa siihen olisi päästykin. Karibian meren rannat on rakennettu täyteen kalliita resorteja ja pienemmän budjetin majoitukset olivat kiven alla. En epäile yhtään etteikö muualta Meksikosta, esimerkiksi Meksikon lahden puolelta tai Tyynen valtameren rannikolta, olisi löytynyt edullisemman hintatason majoitusta ja ravintolaa.

Kaiken kaikkiaan voin kuitenkin kertoa, että meidän reissu oli ikimuistoinen ja lähestulkoon pelkästään hyvällä tavalla! Lentoyhtiön kadottamaa rinkkaa (joka tuli kyllä neljäntenä päivänä perille) ja muutamaa sairastelupäivää lukuunottamatta meidän reissaaminen Etelä-Amerikassa ja Meksikossa sujui erittäin sulavasti ja mukavasti. Olimme haltioissamme Perusta ja kaiken kaikkiaan voimme sanoa, että jokaisessa vierailemassamme maassa ihmiset olivat äärimmäisen ystävällisiä. Palaammeko näille seuduille? Todellakin! Pysykää kuulolla, lähiaikoina luvassa Peruun liittyen juttua vaelluksesta, Ollantaytambosta, Machu Picchusta ja Colca -kanjonista!

#65 Kuusi viikkoa maailmalla on pitkä aika

Hola, terveisiä Etelä Amerikasta! Takana on puolet reilun kuuden viikon matkustusrupeamastamme ja tähän kolmeen viikkoon on mahtunut yhtä sun toista. Käydäänpä siis pidemmittä puheitta läpi tapahtumia yhteenvedon muodossa - tarkempia, yksityiskohtaisempia tarinoita saatte Suomeen palattuamme!

Tähän kolmeen viikkoon on sisältynyt mm.

• korkeasta ilmanalasta johtuvaa sairastelua
• lentoyhtiön kadottama rinkka (löytyi se sitten myöhemmin!)
• ärsytystä Cuscon kaduilla päällekäyvistä turistikrääsän myyjistä johtuen
• naurettavan helposti hengästyttäviä porrasnousuja
• Cachicata trek - tai ainakin osa siitä
• (edelliseen viitaten,) nyrjähtänyt nilkka
• upeita maisemia Andeilla vaeltaessa
• vaeltamista korkeimmillaan 4000m meren pinnan yläpuolella
• unelmien toteutumista; Machu Picchu!
• lukemattomia Inka raunioita ja historiallisia kertomuksia
• yöbussimatkoja
• vaellusta maailman toiseksi syvimmässä kanjonissa
• pulikoimista kuumissa lähteissä
• museovierailuja
• Arequipan ruokafestareilla ateriointia
• lumisadetta 4900m meren pinnan yläpuolella, matkalla Chivaysta Punoon
• itkua ja kiukkua väsymyksestä ja nälästä johtuen
• naurua ja onnen kyyneleitä sekä reissun onnistumisista että kotiSuomen ilouutisista johtuen
• sujuva rajanylitys Perusta Boliviaan
• auringonlaskun ihailua Titicaca järven ylle
• elämämme järkyttävin bussimatka Cobacabanasta La Paziin
• mahataudissa yöbussilla matkustusta
• epäuskoisia huokauksia Bolivian suola-aavikolla
• auringonlaskun ihailua Salar de Uyunin ylle
• La Pazin ihailua yläilmoista vaijeri hisseistä
• yöpyminen 9 paikkakunnalla kahdessa eri maassa
• äärimmäisen ystävällisiä ja avuliaita paikallisia ihmisiä
• satoja koiria kadulla (Kätkä ja Saaga -ikävä ei helpota!)
• auringon polttamia olkapäitä ja korvanlehtiä (vaikka meillä on 50 suojakerroin!)
• tulevien reissupäivien suunnittelua.

Siinäpä siis meidän kolme viikkoa pähkinän kuoressa. Matka jatkuu vielä kolmen maan verran, edessä on Chile (Santiago sekä Valparaiso), Meksikon Jukatanin niemimaa ja kotiinpaluumatkalla päivä Lontoossa - joten vielä ehditään vaikka mitä kokea! Toivotaan kuitenkin että säästytään noilta ikävämmiltä kommelluksilta..

Otsikkoon viitaten, kyllä, kuusi viikkoa on tällaiselle koti-ikäväiselle pitkä aika poissa koirien luota ja omasta sängystä. Ja minä vielä haaveilen maailman ympäri matkustuksesta! Reissussa on ihanaa, matkojen suunnitelu ja haaveilu on ihanaa, uusien kulttuurien kokeminen, ihmisten tapaaminen ja ruokien nautiskelu on ihanaa - mutta varsinkin niinä vaikeina hetkinä reissun päällä mieli halajaa kotiin. Niitä hetkiä on tälläkin reissulla ollut, mutta ei huolta, kyllä tästä matkasta siitä huolimatta osataan myös nauttia, täysillä ja luovuttamatta! Eikun siis uusia seikkailuja kohti, ¡Vamos!

Ps. Valitettavasti tästä tuli kuvaton postaus, sillä en saanut uusia kuvia puhelimestani liitettyä. Käy kurkkaamassa instagram @tiinaev jos kuvat matkan varrelta kiinnostaa. 

#64 Kuuden viikon reppureissu Etelä Amerikkaan - aikataulu ja järjestelyt etukäteen

En jaksa lakata ihmettelemästä sitä, miten nopeasti aika loppujen lopuksi kuluu; noin puoli vuotta sitten varasimme halpojen lentojen sattuessa kohdalle menolipun Helsingistä kahdella vaihdolla Peruun Limaan ja paluu lennon Meksikon Cancunista yhdellä vaihdolla Helsinkiin - ja tuntuu kuin tuosta olisi aikaa korkeintaan muutama kuukausi. Itsehän pidän suunnattomasti matkan suunnittelusta: lentojen vertailu, matkareittien valitseminen ja etukäteen kohteen kulttuuri-, historia- ja nähtävyystarjontaan tutustuminen ovat mm. asioita, jotka tekevät matkustuksesta kiehtovaa. En suunnittele tälle tulevalle Etelä Amerikan kiertueellemme tarkkaa aikataulua, mutta reissun päällä on huomattavasti mukavampaa, kun on etukäteen tutustunut jonkin verran kaupunkeihin ja tietää, missä haluaa ehdottomasti käydä ja kuinka paljon se vie aikaa. Toisinaan sitten käy mukavia yllätyksiä, paikalliset tai muut turistit suosittelevat jotain mestaa jonne kannattaa mennä ja näin pääset vielä enemmän seikkailun makuun. Jos lähtee matkaa vailla minkäänlaista suunnitelmaa, täytyy aikaa olla käytettävissä enemmän. Me olemme perillä Perussa yhteensä 21 päivää, Boliviassa 3 päivää, Chilessä 4 päivää ja Meksikossa 14 päivää. Selvää ja aikataulutettua on siirtyminen Boliviasta Chileen ja sieltä Meksikoon, siirtymä Perusta Bolivian puolelle on häilyvä ja voi heittää vuorokaudella.

Mistä tällainen aikataulu sitten tuli? Halusimme hankkiutua mahdollisimman vähillä vaihtolennoilla Etelä Amerikasta Meksikoon ja lentojen vertailumestari pääsikin kunnolla töihin: halvat lennot mieluiten Boliviasta ja mahdollisimman suoralla yhteydellä. Lento reitti alkoi hahmottumaan: La Pazista järkevimmät ja samalla kohtuullisen hintaiset yhteydet Cancuniin kulkivat lähinnä Santiagon, Liman ja Bogotan kautta. Siitä lähtikin ajatus Chilestä ja Santiagosta: mitäpä jos pysähdytään sinne useammaksi päiväksi, tutustutaan kaupunkiin, vieraillaan vaikka viinitilalla ja mahdollisesti hypätään bussin kyytiin joka kuljettaa meidät Valparaisoon. Kyllä, lennot natsasivat niin vaihtojen kuin hinnankin puolesta kohdilleen ja näin ollen vietämme lähes 5 kokonaita päivää Chilessä. Boliviaan poikkeamme, koska haluamme käydä Salar de Uyuni suola-aavikolla ja näin ollen on järkevämpää lentää Bolivian kuin Perun kautta pois EA:sta - tosin nythän me lennämme vasta Chilestä pois. Toisen korvaan tämä voi kuulostaa yhtä hauskalta seikkailulta kuin omaani se kuulostaa, toisen korvaan hätäiseltä pyristelyltä. Meille on kuitenkin ollut koko ajan selvää, että Peru on pääkohde ja sinne varasimme sen 3 viikkoa, lisäksi halusimme varata myös Meksikoon enemmän aikaa, joten tämä aikataulu tuli luontevasti. Uskon, että kolmessa päivässä ehdimme korkata suola-aavikon Boliviassa kun käytämme yöbusseja hyväksemme ja viisi päivää Santiagossa on kuin kaupunkiloma reilun kolmen viikon trekkaus ja parin viikon biitsilomien välissä!

Mitä tällainen yhdistetty patikointi-kaupunki-rantaloma sitten oikein vaatii etukäteisjärjestelyiltä ja pakkaukselta? Uskoisin että tämä meidän reissu on hieman kuin lähtisi maailman ympäri matkalle - erona vain kesto ja se, ettei meidän tarvitse järjestellä asunto kuvioita ja työasioita kotipuolessa. Muuten joudutaan kyllä pakkaamaan säähän kuin säähän ja ottamaan mukaan tavallista enemmän (mutta tavallista harkitummin) tavaraa. Sen lisäksi jouduimme päivittämään rokotuksiamme ja hankkimaan elämämme ensimmäisen malarian esto-läätikyksen. On tehtävä taas uusia vaate ja varuste hankintoja matkaa varten. Noh, toki maailman ympärimatkan järjestelyihin kuuluu paljon muutakin, mutta tämä on varmasti itselleni hieman suuntaa antavaa siitä, mitä sellaiselle pidemmälle reissulle lähtö käytännössä tarkoittaa jo ennen reissua. Budjetinkin mietintä on tehtävä tarkemmin kuuden kuin kahden viikon reissulle - ikävää jos rahat loppuvat kesken koska et ole viitsinyt tutustua paikalliseen hintatasoon ja retkien hintoihin. Jos sinulla on pidempi, 1-3 kk mittainen reissu haaveissa tai suunnitteilla, kannattaa noudattaa kutakuinkin seuraavaa ohjenuoraa:

6kk ennen lähtöä

Aloita nyt viimeistään säästäminen. Lentojen hintoihin on hyvä alkaa perehtyä ja seurata tarjouksia. Mieti missä haluat ehdottomasti käydä. Suunnittele tämän pohjalta alustava reitti ja tsekkaa muu alueen tarjonta; näin sinulle muodostuu käsitys siitä, missä haluat viettää eniten aikaasi reissun aikana.

3kk ennen lähtöä

Tiedetään, reittisi on ehtinyt muokkautua sen sata kertaa tässä kolmen kuukauden aikana - mutta eikö ole hyvä, nyt siitä ainakin tulee se paras mahdollinen reitti juuri sinulle! Olet varmasti ehtinyt lukea mm. blogeja kohteeseesi liittyen ja sinulle on muodostunut käsitys paikallisesta hintatasosta. Tässä vaiheessa viimeistään on hyvä laatia esimerkiksi excel taulukko, johon kirjaat arviolta tulevia reissukuluja: paljonko varaat päivällä Ruokaan, Yöpymiseen ja Liikkumiseen. Nyt on hyvä hetki tehdä säästämisessä loppukiri ja miettiä, paljonko sinulle jää ylimääräistä lentojen ja RYLin jälkeen. Myös rokotusten, viisumien yms. kulujen huomioo ottaminen tässä vaiheessa suotavaa.

2kk ennen lähtöä

Hanki viimeistään nyt viisumit ja rokotukset kuntoon - tai ainakin varaa rokotus aika. Nyt on myös hyvä aika viimeistään kosiskella kukkien kastelija ja postien noutaja - toki kätevää on myös siirtää posti johonkin muuhun osoitteeseen. Tässä vaiheessa kannattaa viimeistään hankkia lentoliput; oman kokemukseni mukaan liput ovat edullisimmillaan joko kuukausia ennen ostettuna tai paria kuukautta ennen. Myös passi on hyvä tarkistaa varmuuden vuoksi; ikävää jos olet unohtanut uusia passin ja huomaat tämän vasta lähtöä edeltävänä päivänä. Useimpiin kaukomaihin matkustettaessa passin tulee olla voimassa 6 kk reissun jälkeen.

1kk ennen lähtöä
Aiotko harrastaa jotain erityisaktiviteettia tai extreme lajia reissun päällä? Nyt kannattaa tsekata matkavakuutuksen laita ja lähinnä se, mitä vakuutus korvaa. Lisäksi on hyvä tarkistaa, tarvitseeko aktiviteettisi varausta viikkoja ennen vai riittääkö varaus paikan päällä.

2vk ennen lähtöä
Tee pakkauslista. Tähän kannattaa pidemmälle reissulle pakatessa paneutua kunnolla ja käyttää aikaa useampi päivä. Tarkoittaa siis käytännössä sitä, että pidät listaa koko ajan mukanasi ja lisäilet tavaroita sitä mukaa kun niitä tulee mieleesi. Tuskin muistat kaikkea yhdellä kertaa kun alat listaa laatia? Mikään ei myöskään estä sinua kaivelemasta rinkkaa ja aloittamaan pakkausta - kunhan muistat viivailla tavarat listasta, tuskin kuitenkaan haluat raahata viittätoista paria sukkia viiden sijaan! Myös paikallisen valuutan tilaaminen pankista kannattaa hoitaa nyt. Usko pois, kurssi on takuulla hyvä varsinkin jos verrataan lentokentän kursseihin. Lisäksi Yhdysvaltain dollareita kannattaa varata mukaan jonkin verran, lukemamme mukaan se on maailman halutuin valuutta mitä tulee rahan vaihtamiseen. Tulosta kaikki lentolippusi ja passista pari kopiota mukaan. Lisäksi tee sähköpostiin oma kansio kaikille matkaan liittyville dokumenteille ja tallenna liput sinne - jos tapahtuu jotain ja joudut kiireessä etsimääl lippuja sähköpostista, ainakin löydät ne pikavauhdilla.

pari päivää ennen lähtöä
Tässä vaiheessa suurin osa kamoista tulisi olla jo repussa, koska mikään ei ole niin stressaavaa kuin lähtöaamuna panikointi siitä, onko kaikki varmasti mukana. Tarkista myös, milloin voit tehdä lennollesi check in:in ja muistuttele muutenkin mieleesi lentojen aikataulut sekä lähtöpäivän aikataulu ennen kentälle menoa. Kyllä se vain on kertakaikkisesti mukavampi startti lomalle kun voit rauhassa saapua kentälle ja nautiskella Helsinki-Vantaalla lasillisen kuohuvaa ennen lentoon lähtöä - arvoisensa aloitus matkalle kuin matkalle!

PS. Täällä ollaan valmiina lähtöön, vain muutama päivä H-hetkeen! Meidän loma tosin starttaa jo muutamalla yöllä Helsingissä, josta pääsemme maanantaina aamulla varhain kentälle toivon mukaan hyvin nukutun yön jälkeen - aika paljon näppärämmin siis kun Pohjois-Karjalasta, sanoisin. Toivotaan että päästään jonkinlaista päivitystä tekemään reissun päältä jos kohdalle sattuu toimiva kone ja erityisesti pelittävä nettiyhteys - muussa tapauksessa seurailkaa Instagramia @tiinaev, sinne kyllä päivitellään kuvia mahdollisimman tiuhaan tahtiin! :) Hasta luego!

#63 Kolilla telttailemassa

Joskus extempore reissut ovat niitä kaikista onnistuneimpia ja sattuvat hyvään saumaan arjen keskelle pysäyttämään kiireen ja stressin. Olin haaveillut tälle syksylle Lapin ruskassa samoilusta, mutta niin lomien kuin muunkin arjen aikataulun keskellä meillä ei ollut mahdollisuutta irrottautua pidemmälle vaellusreissulle. Pyörittelin mielessä myös Jonkerin saloa ja siellä kulkevaa Petran polkua - jonka takuulla patikoimme ensi kesänä, lupaan sen itselleni! - mutta kaikki nämä jäivät vain ajatuksen tasolle. Sitten se välähti mieleeni yllättäen; Koli! Se on lähellä, siellä on juuri nyt ruska ja siellä on saletisti Suomen upeimmat maisemat. Koska reissu olisi helppo, vain yhden yön telttailu (ja samalla uusien makuupussien testaus Etelä Amerikan reppumatkaamme varten), piti lisähaastetta tähän saada sunnuntain aikaisella aamuherätyksellä. Suuntasimme siis syyskuun puolessa välissä sen kummemmin reissua etukäteen suunnittelematta lauantaina Luontokeskus Ukkoon, ostimme kartan (5€, tällä pärjää hyvin Kolin kansallispuistossa ja vaikka Herajärven kierroksella) ja päätimme siltä istumalta leiriytymis paikan.

Turula oli upea, vanha maalaismiljöö hevos- ja lehmäaitauksineen. Kävimme alkuillasta pystyttämässä teltan kartassa osoitetulle alueelle, josta löytyi seuraavat mukavuudet: kaivo, tulentekopaikka ja ulkohuussit. Tämän jälkeen suuntasimme takaisin Ukko-Kolille ja kävimme hissukseen kiertämässä  Kolin Uuron kierroksen (3,5 km, rengasreitti). Polku on helppokulkuista ja aluksi kierrellään Kolin jylhien kallioiden juuressa, josta puolessa välin matkaa noustaan Kolin huipuille (Paha-Koli, Akka-Koli, Ukko-Koli). Saimme nauttia Akka-Kolilla auringon painumisesta mailleen ja pilvisestä säästä huolimatta Koli tarjosi meille upeita maisemia ja kauniin luonnon värikirjon puissa olevan ruskan ansiosta. 

Yö teltassa sujui vaihtelevalla menestyksellä. Mikolla ainoa ongelma unen saannin suhteen oli sanojensa mukaan "sinun mynstäytyminen" - eli ilmeisesti meikäläisen asennonvaihtosessiot pitivät hereillä niin koirat kuin Mikonkin. Itsehän jossain vaiheessa huomasin, etten edes ole ohuen ilmapatjan päällä, vaan maatavasten, ilmankos oli kylmä ja alustakin tuntui erityisen kovalta. Tulihan se uni minullekin kun vaihdoin paikan kovalta maalta patjalle ja vedin vielä pipon päähäni, sen enemäpää siihen ei tarvittu.

Sunnuntaina kello soikin jo neljän aikaan aamulla ja kasasimme vähin äänin kimpsumme ja kampsumme - toivottavasti samaan aikaan Turulassa leiriytynyt naisporukka ei häiriintynyt tästä aikaisesta puuhastelustamme. Kävelymatka leiriltä parkkipaikalle oli vajaan kilometrin mittainen, joten siinähän jo mukavasti sai karisteltua viimeiset unihiekan rippeet silmistä. Jotenkin haukottelusta päätellen arvelin, etteivät koirat osanneet arvostaa tätä aikaista herätystä. Ajatuksenamme oli kävellä Mäkrävaaran huipulle näköalapaikalle katsomaan auringon nousua (Mäkrän kierros yhteensä n. 7,0 km, rengasreitti) Ajatus hyvä, samoin toteutus, mutta valitettavasti pilvinen sää pilasi auringonnousukokemuksemme. 

Ei se sitten lopulta kuitenkaan haitannut, koska noita maisemia katselee mielellään vaikka pilvisessäkin säässä ja pääasia oli, että pääsimme luonnon keskelle, rauhalliseen paikkaan ja irrottautumaan arjesta perusteellisesti. 

Koli oli mahtava, taas kerran, ja jatkossa kyllä hyödynnämme kansallispuistoa retkeilykohteena enemmän. Pidimme myös patikoinnin ja maisemien lisäksi Turulan telttailualueesta. Kaiken kaikkiaan siis onnistunut reissu minun yöllisestä mynstäytymisestäni huolimatta ja makuupussitkin todettiin lopulta varsin lämpimiksi tuollaisessa +5 asteessa. Uskomme siis, että niillä pärjätään niin Etelä Amerikan reissulla kuin muillakin tulevilla kotimaan ja ulkomaan yön yli kestävillä patikointi matkoilla lämpötilan pysyessä plussan puolella.