#75 Salar de Uyuni, Bolivia - päiväretkellä riittää ihmettelemistä

Ajankohta: 2016, marraskuu

Hiljaisuuden jälkeen on tullut aika palata matkatarinoiden ääreen. Kevät on ollut kaikin puolin raskas, mutta nyt mennään onneksi kesää kohti jo säidenkin puolesta, joten vielä tämä tästä iloksi muuttuu! Tämä Bolivian upeaa suola-aavikkoa käsittelevä teksti on kirjoitettu jo kuukausia sitten, mutta nyt vihdoin sain sen julkaistua kun kuvatkin on vihdoin muokattu.

Me saavuimme Perusta Boliviaan niin sanotusti "takki auki". Vietimme yhden yön Cobacabanalla ja suuntasimme sen jälkeen pääkaupunkiin La Paziin. Ensimmäinen aamu La Pazissa meni miettiessä, mitä tässä nyt tekisi; vaihtoehtoja oli mutta käytettävissä oleva rajallinen aika oli suurin ongelma. Olisimme voineet buukata yön yli kestävän vaelluksen Cordillera Realille, mutta reitti ja yöpyminen olisivat olleet yli 5000m merenpinnan yläpuolella, joten päätimme unohtaa sen vaihtoehdon - niin huipulta kuin se olisi kuulostanutkin. Sitten olisi ollut päiväretki Death Road, alamäkipyöräilyä kuoleman tiellä. Vaikka tätä monesta tuutista hehkutettiinkin meille, päädyimme kuitenkin ihan kaikista alkuperäisimpään suunitelmaan ja otimme yöbussin Uyunin kaupunkiin jossa meille oli varattuna päivä retki suola-aavikolla ja seuraavana yönä bussi takaisin La Paziin. Ja kyllähän se kannatti, tämä valinta.

Junien hautausmaa ja suolaa silmänkantamattomiin 

Yövyimme hostellissa La Pazissa ja varasimme Uyunin retken hostellin kautta. Retkelle tuli hintaa 1680 bolivianoa, joka silloisella kurssilla oli noin 220€. Tämä siis sisälsi kahdelta hengeltä yöbussimatkat molempiin suuntiin, aamiaisen, retken aavikolla nelivetomaasturin kyydissä, lounaan, sekä myös bussimatkoilla eväitä. En osaa sanoa, oliko matka hintalaatusuhteeltaan hyvä, mutta ainakaan meillä ei ollut englantia puhuvaa kuskia, joka toimi oppaana retkipäivän ajan. Ilmeisesti englantia puhuvia retkenjärjestäjiä on vähän ja ne ovat huomattavasti kalliimpia. 

Saavuimme aamulla Uyunin kylään ja meitä oli retken järjestäjän puolesta vastassa henkilö nimikyltteineen. Me olimme kolmen korealaisen ja kahden bolivialaisen kanssa samassa Land Cruiserissa. Etelä-korealaiset olivat oikeita hassuttelijoita ja näin ollen me jäyhät suomalaisetkin päästiin vapautuneeseen tunnelmaan, ja kaiken kaikkiaan retki oli oikein onnistunut vaikkei opas puhunutkaan englantia - me kun varmistelimme sitä retkeä varatessamme ja meille luvattiin että englantia puhuva kuski järjestyy. 

Päivämme starttasi pikavisiitillä junien hautausmaalle. Paikka oli toki mielenkiintoinen, mutta mieli teki päästä pian aavikolle, emmekä me jaksaneet vanhoja ruosteisia vetureita kauan katsella - eikä meillä siihen ollut aikaa varattuna kuin 20 min. 

Suola-aavikkoa sen sijaan jaksoimme ihastella koko päivän ilman väsymystä! Ryhmän kanssa pysähdyimme useamman kerran ottamaan myös kuvia ja sehän se vasta hauskaa olikin. Salar de Uyunista ei oikeastaan voi sanoa muuta kuin upea ja vaikuttava kokemus. Hämmentävää, miten ihmeellisiä paikkoja maailmassa onkaan. Eikä tämä ole liioittelua. Meitä ei yhtään harmittanut, että käytimme Boliviassa aikamme tähän retkeen - melko pomppuisesta yöbussimatkasta huolimatta. Voin siis lämpimästi suositella (niin kuin meillekin lämpimästi suositeltiin) vierailua tuolla hämmentävässä paikassa. Antaa kuvien puhua puolesta - vaikka ne eivät voi mitenkään tehdä täysin oikeutta.

#73 Cobacabana, Bolivia - rajakaupunki Titicaca järven rannalla

Ajankohta: marraskuu 2016

Loka-marraskuussa tekemämme Etelä-Amerikan matkan kakkos etappina oli Bolivia. Päivät Perun puolella kävivät vähiin, olimme viettäneet kolmisen viikkoa tutustuen Cuscon, Arequipan ja Colca -kanjonin alueeseen. Oli siirryttävä eteenpäin ja vietimmekin viimeisen yön Perun puolella kaupungissa, joka päätyi myös olemaan korkein majoituspaikka reissullamme; tuo kaupunki oli Puno, joka sijaitsee noin 3800m meren pinnan yläpuolella. Punossakin olisi ollut nähtävää niin patikoinnin kuin Titicaca järvellä kelluvien saarien muodossa, mutta emme malttaneet enää jäädä tutustumaan tarkemmin. Se olikin melkoinen matkustusrupeama: lähdimme aamupäivällä Chivaysta, saavuimme iltamyöhällä Punoon, lähdimme yön yli nukuttuamme aamupäivällä Punosta, saavuimme iltapäivällä Cobacabanaan ja lähdimme seuraavana päivänä iltabussilla kohti La Pazia. Näistä viimeisin bussimatka onkin ihan oma tarinansa.. Mutta keskitytään nyt Cobacabanaan - mitä ihmettä siellä muka ehtii yhdessä illassa ja vajaassa päivässä, ja miten se rajan ylitys sujuu?

Rajanylitys sujuu vaivattomasti

Punosta pääsee collectivolla (minivani, kymmenkunta ihmistä vetävä pikku bussi) kätevästi Bolivian rajalle, bussiterminaalin nimi on Terminal Terreste. Matka rajalle on suht nopea, auto starttaa heti kun se on täynnä ja meillä kävi ajoituksen kanssa (taas kerran) tuuri - bussiterminaaliin saapumisestamme ehti kulua noin vartti ja kuljettajamme jo starttaili autoa ja niin sitä taas mentiin! Hintaa tuli vaivaiset 10 solea eli silloisella kurssilla noin kolmisen euroa. Bussikuski ei puhunut englantia, eikä kukaan matkustajistakaan, mutta riittävästi hoettuamme "Cobacabanaa" pääsimme aivan rajatarkastukselle saakka. Rajalle päästyämme kävimme leimat passiimme Perun puolella ja lampsimme Bolivian puolelle jonottamaan passin tarkastukseen. Siinä nähtiin, miten jossain päin maailmaa rajan ylityksen ongelmatilanteet voi hoitaa rahalla: joku naisihminen ei ollut saanut leimaa passiinsa tultuaan Bolivian puolelle, vaikka oli omien sanojensa mukaan hoitanut rajan ylityksen kuten kuuluukin. Siitä hän selvisi rahalla, pikku summa seteleitä pöytään ja leimat passiin! Mitenköhän tuollainen tilanne olisi Venäjällä hoidettu, epäilenpä ettei siitä olisi noin vain rahalla selvitty, vähintäänkin Niiralan rajanylityspaikalta olisi tullut Sortavalan keikka.

Auringonlasku Cerro Calvario -kukkulalta

 

Raja muodollisuudet hoidettuamme (ja leimat passiin saatuamme!) hyppäsimme Cobacabanan kylälle menevään bussiin ja taas kerran odottelimme sen täyttymistä. Matka keskustaan taittuikin sitten livakasti ja etukäteen varaamamme hotellikin löyty helposti. Heitimme tavaramme huoneeseen ja suuntasimme syömään. Olin lukenut, että Boliviassa ruoka ei ole kummoista verrattuna Peruun, mutta ainakin täällä rajakaupungissa se maistui ihan kelvolliselle. Tämän jälkeen suunnistimme sataman kupeessa olevalle kukkulalle, Cerro Calvariolle. Kukkulalle kiipeävät niin pyhiinvaeltajat, kuin turistitkin ja jälkimmäisillä lienee mielessä auringon laskun ihastelu - ihan niin kuin meilläkin oli! Ylös pääsee portaita pitkin ja matkan varrella on kojuja, joista voi ostaa esimerkiksi matkamuistoja tai juomista (onneksi, eräät kun lähtivät liikenteeseen vaivaisella puolen litran vesipullolla). Kun me saavuimme perille kukkulan laelle, oli paikalla jo jonkin verran porukkaa. Hyvin kuitenkin mahduttiin sekaan ja oma kivi saatiin missä puuduttaa takapuoli auringon laskua odotellessa! Siihen oli vielä aikaa ja pieni vilukin kerkesi tulla. Olimme kyllä varustautuneet kevytuntuvatakein, mutta niinkin korkealla kuin vajaassa neljässä kilometrissä illat voivat olla hieman vilakoita, vaikkei kaikkein kylmin aika vuodesta ollutkaan. Auringonlasku oli kuitenkin kaunis ja muutenkin kelpasi ihailla kaunista järvimaisemaa ja kukkulan juuressa olevaa satamaa kymmenine veneineen. Näkyipä siellä melojiakin, vinkkinä jos vietät tässä mukavan oloisessa pikkukaupungissa useamman päivän.

Isla del Sol, Inkojen synnyin saari

Kävimme matkalla hotellille kysymässä aikatauluja Isla del Solin saarelle lähtevistä veneistä. Päädyimme kuitenkin ostamaan liput vasta seuraavana päivänä heti aamusta. Näin ollen olimme jo reilusti ennen kahdeksaa liikenteessä heti aamutuimaan ja suuntasimme venelippuinemme satamaan. Matka saarelle kestää noin 1,5h, joten kannattaa varata mukaan vaikka kirja. Kyllä se matka taittui maisemia ihaillenkin. Jäimme pois "kakkos" satamassa ja lähdimme välittömästi metsästämään vessaa ja siitä sitten patikka polulle. Aioimme siis kävellä satamasta toiseen ja paluumatka Cobacabanaan taittuisi näin ollen siitä "ykkös" satamasta, jonne olimme jättäneet tulomatkalla osan porukasta. En tajua, miten meillä oli mennyt ohi, että saarelle tulee ostaa pääsylippu, vaikka olimme lukeneet useammasta lähteestä vinkkejä saarella retkeilyyn. Eipä tuota lippua kukaan tullut kyselemään, mitä nyt matkalla jutustelimme kahden miehen kanssa jotka olivat kävelemässä reittiä juuri vastakkaiseen suuntaan ja he kummastelivat ettei meillä ollut lippuja 😃. Kannattaa se kuitenkin käydä ostamassa, ilmeisesti lippu koju on heti satamassa?

Perussa ollessamme teimme kolme yötä kestäneen retken, joka huipentui Machu Picchulle. Retkioppaamme Jesus oli mahtava tarinan kertoja ja hän selosti meille mm. Inkojen historiasta. Tarinan mukaan ensimmäinen Inka syntyikin Isla del Solille. Saari on saanut nimensä siitä, että siellä paistaa lähestulkoon aina.

Polut ovat helppokulkuisia, me aloimme seuraamaan rantaviivan tuntumassa kulkevaa ja pian jo kallioiden päälle nousevaa. Maisemat ovat hienot, vasemmalla puolella siintävät Cordillera Realin lumihuippuisten vuorten ääriviivat - vinkkinä teille, joilla tämä lähes neljän kilometrin korkeus merenpinnasta ei tunnu kropassa; Cordillera Realille pääsee huokeaan hintaan trekkaamaan aina kahdenpäivän retkistä useita päiviä kestäviin! La Pazissa ainakin meidän hostellista pystyi varaamaan retkiä tänne (me sen sijaan valitsimme Salar de Uyunin retken), muista kuitenkin että yöpyminen Realilla tapahtuu yli 5000m meren pinnasta ja samoin patikointikin pääosin.

Palataan takaisin Isla del Solille. Saavuimme polkua pitkin rantaan joka oli autio ihmisistä muttei possuista! Rannan toisesta päästä lähti (viitoitettu!!) tie viistosti oikealle paikallisen asutuksen keskelle. Ylämäkeen tarpominen otti minulla jo tässä korkeudessa hieman voimille, joten välillä oli pakko pysähtyä tasaamaan sykettä. Paikallisethan viuhtoivat ohi mahdotonta vauhtia, yksikin muori oli kantanut ilmeisesti koko ikänsä selkä vääränä jotain hyvin raskasta, koska hänkin noin 90 asteen kumarassa pisteli menemään meidän ohi aikamoista haipakkaa! Aurinkokin porotti jo puolen päivän aikaan todella kuumasti, joten hiki virtasi senkin puolesta.

Eipähän satanut, vaikka ei kai auringon saarella pitäisikään sataa.

Saavuttuamme pienen kylän keskusaukiolle meitä oli vastassa nuori poika ja vanhempi mies. He pysäyttivät ja alkoivat vaatia maksua paikallisilla teillä kulkemisesta. Jutun teko loppui lyhyeen koska me emme puhuneet espanjaa ja he eivät puhuneet englantia. Eipä aikaakaan kun perästämme paikalle ilmestyivät kolmikko, joista yksi osasi espanjaa. Juttu alkoi selvitä. Pääsymaksulipuke on ostettava tätä tietä kulkevien turistien ja maksu menee mm. lasten koulutukseen ja tien ylläpitoon. Näinköhän? Turha tietysti alkaa länsimaalaisena turistina nipottaa muutamasta eurosta, mutta jokin tässä haiskahti enkä oikein jaksa uskoa että rahat tosiaan menisivät kyseisiin tarkoituksiin. Kertokoon joku jos tietää, onko tosiaan näin? Me kumminkin maksoimme tuon 15 bolivianoa (2,1€) per henkilö ja jatkoimme matkaamme. Itseasiassa pääsymaksu saarelle oli samat 15 bolivianoa henkilöltä (se selvisi meille poika kaksikolta, jotka olivat kertoneet meille tästä lipusta). Muita maksuja meidän matkan varrellemme ei sattunut, mutta ilmeisesti tuolla saattaa olla toisellakin puolella saarta kulkeville poluilla maksun perijöitä, joten kannattaa siis pitää rahaa jonkin verran ylimääräistä mukana. Mainittakoon, että tässä vaiheessa olimme noin puolessa välissä matkaa ja jos alku sujui kuin siivillä, ei loppu ollut aivan yhtä jouhevaa matkantekoa. Keskusaukion jälkeen matkaa alamäkeen jatkettuamme tie kääntyi kohti rantaa. Ennen rantaa tie muuttuu poluksi ja kääntyy oikealle jatkuen pienen sillan yli. Tässä me ajauduimme harhaan - ja niin varmaan moni muukin.. Kannattaa siis jatkaa suoraan jyrkkään ylämäkeen, jossa oli muistikuvieni mukaan myös portaikkoa - vaikka vasemmalle sillan jälkeen jatkuva polku näyttäisi kuinka houkuttelevalta! Jatka talsimista läpi luonnon ja ympäröivien viljelyspeltojen kunnes saavut T-risteykseen. Tässä vaiheessa me valitsimme vasemman käden suunnan ja pian olimmekin seuraavassa kyläpahasessa josta alkoi löytyä myös ravintoloita ja majoituspaikkoja. Siinä polkukin muuttui jossain vaiheessa portaikoksi ja pääsimme kipsuttelemaan loppumatkan alamäkeen. Saavuttuamme sataman tuntumaan otimme lounasta ja ehdimme juuri ja juuri veneelle - tai siltä se tuntui mutta eihän paatti toki ajallaan lähtenyt vaan kyllä koko maksanut porukka odotettiin kyytiin. Osa oli jäänyt saarelle yöksi, joten meillä oli reilusti tilaa ja saimme oikaistua penkeille. Sen verran voimille tuo päivän patikointi otti että unessa kävin keinuvasta kyydistä huolimatta. Cobacabanaan saavuttuamme pidimme kiirettä takaisin hotellille, matkan varrella ostimme La Pazin bussiin liput ja kirjaimellisesti pistimme juoksuksi. Onneksi ehdimme hankea rinkat hotellilta ja palata Cobacabanan keskustan aukion laidalle, josta bussi starttasi. Tiukille veti, mutta näin vain ehdimme kyytiin ja siitäpä alkoikin yksi elämäni ikimuistoisimmista matkoista - eikä välttämättä siinä positiivisimmassa merkityksessä..

Meidän kosketuksemme Cobacabanaan ja Isla del Soliin jäi varsin lyhyeksi. Päiviä Bolivialle oli varattu viisi, joten emme halunneet jäädä paikoillemme, vaan jatkaa eteenpäin La Paziin - Bolivian pääkaupunkiin - ja nähdä jotain muutakin. Jos meillä olisi ollut edes yksi yö enemmän, olisi ehdottomasti kannattanut jäädä saarelle yöksi ja kierrellä siellä kahtena päivänä. Sekä pohjois- että eteläosissa saarta on Inka raunioita ja vaikka saarella oli hieman rahastuksen makua tuossa teiden käytöstä perittävässä maksussa, ei se loppujen lopuksi keventänyt kukkaroamme montaa euroa. Polkuja riittää tallattavaksi ristiin rastiin ja kyllä me tykkäsimme järven yli avautuvasta maisemasta, sitä oli ihasteltava aina vähän väliä. 

#69 Ollantaytambo - hyvä tukikohta päiväretkeilijälle

Ajankohta: Lokakuu 2016

Moni kulkee kaupungin läpi ainoastaan mielessään pääsy Machu Picchulle, jotkut jäävät yhdeksi yöksi. Me vietimme Ollantaytambossa, tuttavallisemmin "Ollantassa", kolme yötä. Olisi mennyt enemmänkin! Saavuimme Ollantaan vietettyämme päivän Machu Picchulla ja ensimmäinen kokonainen päivä pienessä kylässä meni toipuessa neljän päivän retkeilystä. Ikäväkseni minulla oli myös todella tukkoinen olo, mikä ei tietenkään edesauta hengityksen kulkemista valmiiksi korkeassa ilmanalassa. Ollantaytambo on noin 2800m korkeudessa, joten jos suuntaat Machu Picchulle junalla, kannattaa mielestäni tulla ensin Ollantaan ja MP vierailun jälkeen suunnata Cuscoon - näin saat hyvin totutettua kehoasi korkeaan ilmanalaan, Cuscohan on jo lähemmäs 3400m meren pinnan yläpuolella. Voit lukea vuoristotaudin itselleni aiheuttamista, ikävistä oireista täältä.

Ollantaytambon Inka-rauniot hotellimme kattoterassilta.

Junamatkalla Aquas Calientesista Ollantaytamboon, hieman ennen kylään saapumista maisemat näyttivät tältä

Kylältä suoraan patikoimaan

Kuten aiemmassa, Perun vaellusmahdollisuuksia käsittelevässä postauksessa kerroin, retkeily Perussa onnistuu hyvin ilman opasta, kun pysyttelet yleisesti käytetyillä reiteillä. Vaikka reitit eivät ole selkeästi merkitty, ovat polut (sadekauden ulkopuolella) kuitenkin pääosin hyväkuntoisia ja muutoinkin retkeily on turvallista - ainakaan meille ei sattunut varkaita kohdalle, emmekä kuulleet muilta retkeilijöiltä negatiivisia kokemuksia. Yksinäisiä kulkijoita näkyi, eli huolettomasti ihmiset liikkuivat ainakin Ollantaytambon reiteillä.

Ollantaytambon ympäristössä on varmasti lukemattomia päivän tai parin kestäviä patikointi reittejä upeine maisemineen, harmiksemme me pääsimme toteuttamaan vain yhden reitin.

Päivänä numero kaksi heräsimme aamulla viiden jälkeen ja eväsreput selässä lähdimme kohti Inka siltaa joka on hieman kaupungin keskustan ulkopuolella. Sillan luota lähtee reitti Inti Punku Aurinkoportille, tavoitteenamme oli saavuttaa portti ja palata takaisin. Olimme lukeneet ulkomaalaisista blogeista reittiohjeita, mutta jokin meni pieleen ja emme koskaan saavuttaneet tuota huippua jossa portti sijaitsee - itseasiassa tajusimme jälkeenpäin, että olimme kyllä käyneet lähes 4000m korkeudessa, eli porttia korkeammalla, mutta ilmeisesti olimme valinneet rinteen väärän puolen joten ei se Inti Punku meille sieltä olisi ilmestynyt vaikka kuinka olisimme tarponeet ja tarponeet. Totta kai meitä harmitti, jo toistamiseen jouduimme nielemään pettymyksen emmekä saaneet nähdä porttia omin silmin edessämme. Ensimmäinen pieleen mennyt kerta oli siis Cachicata retken epäonnistuminen minun nyrjähtäneen nilkkani takia: olisimme viimeisenä patikointi päivänä saapuneet Inti Punkulle ja lopettaneet retken Ollantaytamboon, mutta mehän jouduimme palaamaan takaisin ja kävelemään helpompaa reittiä. Siihen päälle tämä epäonnistunut yritys. Eräät turistit ovat kuitenkin löytäneet perille ongelmitta ja turvallisesti, meillä ei vaan ollut lykkyä polun valinnan suhteen - en osaa sanoa, missä vaiheessa meni pieleen. Kuitenkin, näimme upeita maisemia ja yritimme itsemme kapuamalla niinkin korkealle omin voimin!

Tämä kaveri laumoineen laidunsi kivikkoisessa ja jyrkässä rinteessä.

Huipulla tuulee!

Toinen hyvältä kuulostanut, mutta meidän osalta toteuttamatta jäänyt retki olisi ollut puolen päivän patikointi, rengasreitti, jonka varrella olisi ollut Pumamarka -inkarauniot. Reittiohjeet kuulostivat selkeiltä ja raunioihin olisi saanut lukemani mukaan tutustua ilmaiseksi tai mahdollisesti pientä maksua vastaan. Meidän oli tarkoitus tehdä tämä retki samana päivänä kun olimme lähdössä Ollantaytambosta takaisin Cuscoon mutta.. Olimme edellisen päivän 7h kestäneestä retkeilystä väsyneitä ja minun tukkoinen olo oli palannut, joten jätimme aamupäivän retkeilyn välistä ja suunnistimme suunnitelmasta poiketen aikaisemmalla collectivolla Cuscoon josta meillä lähti yöbussi Arequipaan.

Aivan kylän laidalla ovat myös Ollantaytambon Inka-rauniot, joihin pääsee tutustumaan Boleto Turisticolla. Tällä samaisella lipulla pääsee useammalle Inka-rauniolle joita sijaitsee ympäriinsä Sacred Valleyssa - Sacred Valley pitää sisällään Cuscon lähiympäristössä useita kyliä Inka raunioineen. Kannattaa tutustua! Inka-raunioista ja ylämäkikapuamisesta pitävälle voisin myös vinkata Pinkuylluna -rauniot, jotka sijaitsevat Ollantaytambon raunioita vastapäätä olevalla rinteellä, näihin kahteen saa varmasti 1-2 päivää kulutettua vallan mainiosti.

Me pääsimme nauttimaan näin hyväkuntoisista patikointireiteistä. Välillä muuttui
jyrkemmäksi ja kivikkoisemmaksi, mutta kipeällä nilkallakin kyllä pääsi näillä
poluilla etenemään!

Cachicata trek, ensimmäinen päivä onnistuu ilman opasta

Ollantaytambosta voit hyvin tehdä Cachicata retken ensimmäisen päivän patikoinnin omatoimisesti. Se onnistuu ainakin tällä tavalla: ota Ollantaytambosta taksi ja pyydä ajamaan Socmaan (pieni kylä Ollantaytambosta Cuscon suuntaan), ajomatka on vajaan puoli tuntia. Voit aloittaa retken alhaalta isommalta tieltä tai pyytää ajamaan serpentiini tietä kylälle saakka. Kävele kylästä poispäin, kunnes tie haurautuu (pienen puron jälkeen) ja oikealla alkavat portaat. Niitä aikasi kiivettyäsi saavut vesiputoukselle. Vesiputoukselta matka jatkuu ylöspäin. Oikealla, vesiputouksen yläpuolella rinteen päällä näet Inka rauniot. Voit jatkaa raunioille saakka (jossain vaiheessa rinteessä oleva polku haarautuu alas päin, valitse tämä) tai skipata rauniot ja jatkaa aiemmalta näköalatasanteelta matkaasi alas taisin kylää kohti. Palattuasi kylästä alas isolle tielle, älä mene radan yli auto tielle vaan jatka pienempää tietä vasemmalle. Tieltä pääset polulle joka mutkittelee junaradan yläpuolella rinteessä, tämä paikallisten käyttämä polku vie inkaraunioille joita ei ole kunnostettu. Tämän jälkeen jatka tietä niin kauan, kunnes saavut kylään ja asfaltti tielle; pysäytä collectivo (sillan kohdalla) ja hurauta takaisin Ollantaytamboon. Kannattaa varata aikaa koko päivä ja lähteä jo heti aamulla kuuden maissa liikenteeseen. Tällä reitillä ei vielä paljon turisteja pyöri, joten todennäköisesti saat olla rauhassa ja ihastella raunioita itseksesi ja maisemia itseksesi.

Luonnon taidetta

Ollanta jäi positiivisena mieleen

Cuscon turisteista ja kaupustelijoista ruuhkautuneiden katujen jälkeen Ollantaytambo oli varsin mukavaa vaihtelua - pieni kylä jossa turisteja kyllä oli, mutta meno oli paljon rauhallisempaa kuin Cuscossa. Vaikka Ollantaytambo toimii porttina Machu Picchulle - viimeinen junapysäkki ennen Aquas Calientesia - ei paikka jostain syystä vaikuttanut ollenkaan rasittavan ruuhkautuneelta, ainakaan noin high seasonin juuri päätyttyä. Toinen mukava yllätys Cuscoon verrattuna oli ruoan hinta, ravintolassa sai menun ainakin kolmasosan, jopa puolet halvemmalla kuin Cuscosta. Toki täälläkin on turisteille suunnattuja ravintoloita, kojuja, kauppoja, sekä hostelli ja hotelli tarjontaa, mutta kaiken kaikkiaan meno ei ole niin överiä kuin Cuscossa. Päivätolkulla täällä ei saa aikaa kulumaan, jos suunnitelmissa on tutustua pelkästään kaupunkiin; kylän kujat saa kierreltyä yhdessä päivässä ristiin rastiin ja samaan syssyyn voi poiketa vaikka (pääsymaksuttomassa) suklaamuseossa ja ostaa samalla vähän tuliaisia kotiin.

#67 Peru on vaeltajan paratiisi

Ajankohta: Lokakuu 2016

Cuscon kattoja ihastelemassa

Yhden Peruun suuntautuvan loman perusteella ei voi sanoa olevansa maan asiantuntija, mutta jotain vinkkejä sentään voin antaa, varsinkin maahan ensikertaa vaeltamaan suunnistaville. Perussa olisi riittänyt nähtävää niin paljon että olisimme saaneet koko kuuden viikon lomamme siellä kulumaan - tiedetäänpähän jatkoa ajatellen. Peruun voin aika suurella todennäköisyydellä sanoa palaavani takaisin. Myös Chile on kiinnostava, muttei Santiagon, vaan eteläisten osien luontonsa puolesta (joihin emme päässeet tällä reissulla tutustumaan). Perussa voisin saman tien reissata samoilla huudeilla, erona vain, että tällä kertaa varautuisin huomattavasti väljemmällä aikataululla.

Jos teet samoin kuin me teimme, eli matkustat suoraan Cuscoon lentämällä, varaa itsellesi aikaa toipumiseen - varsinkin jos sinulla ei ole aiempaa kokemusta korkeista (yli 2500m merenpinnasta) paikoista. Itselläni ei ollut tietoa, miten korkea ilmanala omaan kroppaani vaikuttaa. Cusco on noin 3400m meren pinnan yläpuolella ja vaikka kuinka luin etukäteen kokemuksia ja varoituksen sanasia, olin aivan äimänä miten vähästä hengästyin ylämäessä ja varsinkin rappusia noustessa. Minulla myös ilmeni kahtena ensimmäisenä vuorokautena elämäni pahinta päänsärkyä ja huonovointisuutta. Muutamassa päivässä oireet helpottivat (osittain oli myös aikaerorasitusta, ei hyvä yhdistelmä ollenkaan), mutta vaellusmatkajärjestäjien suositusten mukainen "vietäthän ainakin kaksi päivää Cuscossa ennen trekkiä" ei todellakaan olisi toiminut omalla kohdallani. Toki oireet olisivat olleet huomattavasti lievempiä tai jääneet jopa kokonaan, jos olisimme matkustaneet ylös hitaammin.

Perussa voit vaeltaa myös yksin

Meillä oli varattuna neljä päivää kestävä Cachicata trek Inti Sun trekin kautta. Tämä vähemmän tunnettu reitti on kuulemma vain kolmen retkenjärjestäjän ohjelmistossa johtuen mm. huonoista kulkuyhteyksistä kylälle josta retki starttaa. Me emme valitettavasti päässeet vaeltamaan oikeaa reittiä kuin ensimmäisen päivän, sillä matka tyssäsi minun nyrjähtäneeseen nilkkaan. Tilanne näytti jo pahalta, mutta murtumia ei onneksi ollut, jalalle pystyi varaamaan painoa ja toden totta koko tulevat viisi viikkoa lomastani eivät menneet pilalle sen takia etten pysty kävelemään! Huh! Joka tapauksessa Cachicatan varrella on useita Inka raunioita ja jos oppaasi sattuu olemaan historian asiantuntija ja kaiken lisäksi hyvä tarinan kertoja (kuten meidän Jesús oli), saat tästä retkestä todella paljon irti. Ensimmäisen päivän ja kolmannen päivän retket voi tehdä myös itsenäisesti Ollantaytambosta, jos näkee hieman vaivaa ja tietää oman vauhtinsa. Minä olin aivan lapsen kengissä näissä korkeuksissa neljänkin päivän jälkeen ja vaeltaminen oli hidasta korkeiden sykkeiden vuoksi.

Perolniyoc - Inka rauniot

Näkymä ensimmäisen yön leiripaikalta, teltasta

Ollantaytambo on muutoinkin hyvä tukikohta päiväretkille - sen lisäksi että sieltä pääsee nopeasti junalla Aquas Calientesiin ja Machu Picchulle. Kaupunki on reilun puoli kilometriä Cuscon korkeutta alempana (noin 2800m) joten täällä korkeuden kanssa ei minullakaan ollut mitään ongelmia. Teimme Ollantasta käsin yhden 7h päivävaelluksen noin neljän kilometrin korkeuteen keskenämme ja selvisimme siitä ihan kiitettävästi. Tarkoituksenamme oli myös lähtöpäivänä käydä puolen päivän mittainen vaellus mutta väsymyksen ja rasituksen sekä tiukan aikataulun takia jätimme sen suosiolla tekemättä. Ollantaytambosta on tulossa aivan oma postauksensa, jossa kerron omat vinkkini omatoimiseen vaeltamiseen lähialueilla.

Toinen hyvä omatoimisen trekkaajan kohde on Colca-kanjoni. Koska olimme taas kerran liikkeellä hieman kiristävällä aikataululla js lisäksi edellisellä viikolla nyrjähtänyt nilkka ei edelleenkään ollut täydessä iskussa, päädyimme tylsääkin tylsempään edestakaiseen reittiin ylhäältä alas. Jos meillä olisi ollut yksi yö enemmän aikaa, olisimme tehneet kolmepäiväisen rengasreitin kanjonissa, se olisi onnistunut hyvinkin ilman opasta.

Hyvästä oppaasta kannattaa maksaa

Omatoimiselle vaellukselle kannattaa lähteä vasta sitten, kun tiedät vauhtisi ja olet suunnitellut reitin huolella. En kuitenkaan täysin torppaa oppaan palkkaamista, olipa kyseessä sitten päiväretki tai useamman päivän vaellus Machu Picchulle (Inca trail, joka päättyy MP:lle onnistuu ainoastaan ryhmän kanssa, ei lainkaan omatoimisesti). Jos olet kiinnostunut historiasta ja pidät tarinoiden kuulemisesta, kannattaa hyvän oppaan palkkaamista harkita. Näin säästyt pääsi suuremmalta vaivaamiselta kun sinun ei tarvitse miettiä reittiä ja saat samalla kuunnella mielenkiintoisia kertomuksia muinaisista kulttuureista ja erityisesti Inkoista. Meillä kävi tosiaan tuuri retkenjärjestäjän suhteen; oppaamme osasi kertoa Inkoista mielenkiintoisesti ja lisäksi retkellämme ruoka oli taivaallisen hyvää, parasta mitä Perussa söimme. Tästä tosiaan kannatti maksaa!

Mitä tulee meidän omatoimiretkeilyyn, aina ei mennyt aivan alkuperäisen suunnitelman mukaan vaan eräänkin kerran ajauduttiin väärälle polulle ja nieltiin myöhemmin pettymystä. 

Esimerkiksi retki Ollantasta Inti Punkulle, Inkojen aurinkoportille, ei mennyt niinkuin suunnittelimme: emme löytäneet oikeaa polkua ja varsinainen retken kohokohta jäi saavuttamatta kun ymmärsimme olevamme väärällä puolella vuoren rinnettä. Lähes neljässä kilometrissä alkoi olla päänsärkyä ja korkean sykkeen takia matkanteko oli hidasta, joten päätimme kääntyä takaisin. Sadekin toi oman lisämausteensa tuohon retkeen. Mutta kaikesta huolimatta maisemat olivat kauniita ja saimmepahan retkeillä. Reitit eivät siis aina ole selkeitä, sillä suuntanuolia ja merkintöjä ei ole, polkuja ristiin rastiin siitäkin edestä. Luulenpa että muutaman kymmenen dollarin hintaan mekin olisimme saaneet oppaan ja saavuttaneet aurinkoportin, joten ehkä tällä reissulla oppaasta olisi kannattanut maksaa.

Erilaiset maisemat

Tällaiselle luonnosta ja maisemista nauttivalle Peru tarjoili kauniita ja erilaisia elämyksiä verrattuna koti-Suomeen. Näimme upean vesiputouksen, Andien vuoristoa, lumihuippuisia vuoria, sademetsän reunamien rehevän kasvuston ja käsittämättömän järvimaiseman lähes neljässä kilometrissä. Myös kilometritolkulla ylänköä, joka oli aivan tasaista ja päättyi jylhänä yht'äkkiä nouseviin vuorijonoihin. Vaikuttava Colca-kanjoni tarjoili yli kilometrin korkeuserolla vaihtelevaa maisemaa aina pohjan rehevästä, palmuja kasvavasta vehreydestä lähes neljässä kilometrissä oleviin karuihin ja kivikkoisiin rinteisiin. Ääripäät - lumisilla vuorenrinteillä vaellus ja sademetsässä samoilu - jäivät meiltä kokematta tällä reissulla. Myös Tyynen valtameren tyrskyt missasimme tyystin, samoin autiomaan hiekkadyyneillä lautailun. Perulla olisi siis ollut tarjottavanaan niin paljon enemmän, mutta olemme kyllä tyytyväisiä siihen kaikkeen, mitä ehdimme kokea. Ehkäpä seuraavalla reissulla suuntaamme viidakkoon tai vaihtoehtoisesti trekkaamaan korkeammille reiteille. Kummin hyvänsä, luonto ja maisemat eivät takuulla petä Perussa!

#65 Kuusi viikkoa maailmalla on pitkä aika

Hola, terveisiä Etelä Amerikasta! Takana on puolet reilun kuuden viikon matkustusrupeamastamme ja tähän kolmeen viikkoon on mahtunut yhtä sun toista. Käydäänpä siis pidemmittä puheitta läpi tapahtumia yhteenvedon muodossa - tarkempia, yksityiskohtaisempia tarinoita saatte Suomeen palattuamme!

Tähän kolmeen viikkoon on sisältynyt mm.

• korkeasta ilmanalasta johtuvaa sairastelua
• lentoyhtiön kadottama rinkka (löytyi se sitten myöhemmin!)
• ärsytystä Cuscon kaduilla päällekäyvistä turistikrääsän myyjistä johtuen
• naurettavan helposti hengästyttäviä porrasnousuja
• Cachicata trek - tai ainakin osa siitä
• (edelliseen viitaten,) nyrjähtänyt nilkka
• upeita maisemia Andeilla vaeltaessa
• vaeltamista korkeimmillaan 4000m meren pinnan yläpuolella
• unelmien toteutumista; Machu Picchu!
• lukemattomia Inka raunioita ja historiallisia kertomuksia
• yöbussimatkoja
• vaellusta maailman toiseksi syvimmässä kanjonissa
• pulikoimista kuumissa lähteissä
• museovierailuja
• Arequipan ruokafestareilla ateriointia
• lumisadetta 4900m meren pinnan yläpuolella, matkalla Chivaysta Punoon
• itkua ja kiukkua väsymyksestä ja nälästä johtuen
• naurua ja onnen kyyneleitä sekä reissun onnistumisista että kotiSuomen ilouutisista johtuen
• sujuva rajanylitys Perusta Boliviaan
• auringonlaskun ihailua Titicaca järven ylle
• elämämme järkyttävin bussimatka Cobacabanasta La Paziin
• mahataudissa yöbussilla matkustusta
• epäuskoisia huokauksia Bolivian suola-aavikolla
• auringonlaskun ihailua Salar de Uyunin ylle
• La Pazin ihailua yläilmoista vaijeri hisseistä
• yöpyminen 9 paikkakunnalla kahdessa eri maassa
• äärimmäisen ystävällisiä ja avuliaita paikallisia ihmisiä
• satoja koiria kadulla (Kätkä ja Saaga -ikävä ei helpota!)
• auringon polttamia olkapäitä ja korvanlehtiä (vaikka meillä on 50 suojakerroin!)
• tulevien reissupäivien suunnittelua.

Siinäpä siis meidän kolme viikkoa pähkinän kuoressa. Matka jatkuu vielä kolmen maan verran, edessä on Chile (Santiago sekä Valparaiso), Meksikon Jukatanin niemimaa ja kotiinpaluumatkalla päivä Lontoossa - joten vielä ehditään vaikka mitä kokea! Toivotaan kuitenkin että säästytään noilta ikävämmiltä kommelluksilta..

Otsikkoon viitaten, kyllä, kuusi viikkoa on tällaiselle koti-ikäväiselle pitkä aika poissa koirien luota ja omasta sängystä. Ja minä vielä haaveilen maailman ympäri matkustuksesta! Reissussa on ihanaa, matkojen suunnitelu ja haaveilu on ihanaa, uusien kulttuurien kokeminen, ihmisten tapaaminen ja ruokien nautiskelu on ihanaa - mutta varsinkin niinä vaikeina hetkinä reissun päällä mieli halajaa kotiin. Niitä hetkiä on tälläkin reissulla ollut, mutta ei huolta, kyllä tästä matkasta siitä huolimatta osataan myös nauttia, täysillä ja luovuttamatta! Eikun siis uusia seikkailuja kohti, ¡Vamos!

Ps. Valitettavasti tästä tuli kuvaton postaus, sillä en saanut uusia kuvia puhelimestani liitettyä. Käy kurkkaamassa instagram @tiinaev jos kuvat matkan varrelta kiinnostaa. 

#64 Kuuden viikon reppureissu Etelä Amerikkaan - aikataulu ja järjestelyt etukäteen

En jaksa lakata ihmettelemästä sitä, miten nopeasti aika loppujen lopuksi kuluu; noin puoli vuotta sitten varasimme halpojen lentojen sattuessa kohdalle menolipun Helsingistä kahdella vaihdolla Peruun Limaan ja paluu lennon Meksikon Cancunista yhdellä vaihdolla Helsinkiin - ja tuntuu kuin tuosta olisi aikaa korkeintaan muutama kuukausi. Itsehän pidän suunnattomasti matkan suunnittelusta: lentojen vertailu, matkareittien valitseminen ja etukäteen kohteen kulttuuri-, historia- ja nähtävyystarjontaan tutustuminen ovat mm. asioita, jotka tekevät matkustuksesta kiehtovaa. En suunnittele tälle tulevalle Etelä Amerikan kiertueellemme tarkkaa aikataulua, mutta reissun päällä on huomattavasti mukavampaa, kun on etukäteen tutustunut jonkin verran kaupunkeihin ja tietää, missä haluaa ehdottomasti käydä ja kuinka paljon se vie aikaa. Toisinaan sitten käy mukavia yllätyksiä, paikalliset tai muut turistit suosittelevat jotain mestaa jonne kannattaa mennä ja näin pääset vielä enemmän seikkailun makuun. Jos lähtee matkaa vailla minkäänlaista suunnitelmaa, täytyy aikaa olla käytettävissä enemmän. Me olemme perillä Perussa yhteensä 21 päivää, Boliviassa 3 päivää, Chilessä 4 päivää ja Meksikossa 14 päivää. Selvää ja aikataulutettua on siirtyminen Boliviasta Chileen ja sieltä Meksikoon, siirtymä Perusta Bolivian puolelle on häilyvä ja voi heittää vuorokaudella.

Mistä tällainen aikataulu sitten tuli? Halusimme hankkiutua mahdollisimman vähillä vaihtolennoilla Etelä Amerikasta Meksikoon ja lentojen vertailumestari pääsikin kunnolla töihin: halvat lennot mieluiten Boliviasta ja mahdollisimman suoralla yhteydellä. Lento reitti alkoi hahmottumaan: La Pazista järkevimmät ja samalla kohtuullisen hintaiset yhteydet Cancuniin kulkivat lähinnä Santiagon, Liman ja Bogotan kautta. Siitä lähtikin ajatus Chilestä ja Santiagosta: mitäpä jos pysähdytään sinne useammaksi päiväksi, tutustutaan kaupunkiin, vieraillaan vaikka viinitilalla ja mahdollisesti hypätään bussin kyytiin joka kuljettaa meidät Valparaisoon. Kyllä, lennot natsasivat niin vaihtojen kuin hinnankin puolesta kohdilleen ja näin ollen vietämme lähes 5 kokonaita päivää Chilessä. Boliviaan poikkeamme, koska haluamme käydä Salar de Uyuni suola-aavikolla ja näin ollen on järkevämpää lentää Bolivian kuin Perun kautta pois EA:sta - tosin nythän me lennämme vasta Chilestä pois. Toisen korvaan tämä voi kuulostaa yhtä hauskalta seikkailulta kuin omaani se kuulostaa, toisen korvaan hätäiseltä pyristelyltä. Meille on kuitenkin ollut koko ajan selvää, että Peru on pääkohde ja sinne varasimme sen 3 viikkoa, lisäksi halusimme varata myös Meksikoon enemmän aikaa, joten tämä aikataulu tuli luontevasti. Uskon, että kolmessa päivässä ehdimme korkata suola-aavikon Boliviassa kun käytämme yöbusseja hyväksemme ja viisi päivää Santiagossa on kuin kaupunkiloma reilun kolmen viikon trekkaus ja parin viikon biitsilomien välissä!

Mitä tällainen yhdistetty patikointi-kaupunki-rantaloma sitten oikein vaatii etukäteisjärjestelyiltä ja pakkaukselta? Uskoisin että tämä meidän reissu on hieman kuin lähtisi maailman ympäri matkalle - erona vain kesto ja se, ettei meidän tarvitse järjestellä asunto kuvioita ja työasioita kotipuolessa. Muuten joudutaan kyllä pakkaamaan säähän kuin säähän ja ottamaan mukaan tavallista enemmän (mutta tavallista harkitummin) tavaraa. Sen lisäksi jouduimme päivittämään rokotuksiamme ja hankkimaan elämämme ensimmäisen malarian esto-läätikyksen. On tehtävä taas uusia vaate ja varuste hankintoja matkaa varten. Noh, toki maailman ympärimatkan järjestelyihin kuuluu paljon muutakin, mutta tämä on varmasti itselleni hieman suuntaa antavaa siitä, mitä sellaiselle pidemmälle reissulle lähtö käytännössä tarkoittaa jo ennen reissua. Budjetinkin mietintä on tehtävä tarkemmin kuuden kuin kahden viikon reissulle - ikävää jos rahat loppuvat kesken koska et ole viitsinyt tutustua paikalliseen hintatasoon ja retkien hintoihin. Jos sinulla on pidempi, 1-3 kk mittainen reissu haaveissa tai suunnitteilla, kannattaa noudattaa kutakuinkin seuraavaa ohjenuoraa:

6kk ennen lähtöä

Aloita nyt viimeistään säästäminen. Lentojen hintoihin on hyvä alkaa perehtyä ja seurata tarjouksia. Mieti missä haluat ehdottomasti käydä. Suunnittele tämän pohjalta alustava reitti ja tsekkaa muu alueen tarjonta; näin sinulle muodostuu käsitys siitä, missä haluat viettää eniten aikaasi reissun aikana.

3kk ennen lähtöä

Tiedetään, reittisi on ehtinyt muokkautua sen sata kertaa tässä kolmen kuukauden aikana - mutta eikö ole hyvä, nyt siitä ainakin tulee se paras mahdollinen reitti juuri sinulle! Olet varmasti ehtinyt lukea mm. blogeja kohteeseesi liittyen ja sinulle on muodostunut käsitys paikallisesta hintatasosta. Tässä vaiheessa viimeistään on hyvä laatia esimerkiksi excel taulukko, johon kirjaat arviolta tulevia reissukuluja: paljonko varaat päivällä Ruokaan, Yöpymiseen ja Liikkumiseen. Nyt on hyvä hetki tehdä säästämisessä loppukiri ja miettiä, paljonko sinulle jää ylimääräistä lentojen ja RYLin jälkeen. Myös rokotusten, viisumien yms. kulujen huomioo ottaminen tässä vaiheessa suotavaa.

2kk ennen lähtöä

Hanki viimeistään nyt viisumit ja rokotukset kuntoon - tai ainakin varaa rokotus aika. Nyt on myös hyvä aika viimeistään kosiskella kukkien kastelija ja postien noutaja - toki kätevää on myös siirtää posti johonkin muuhun osoitteeseen. Tässä vaiheessa kannattaa viimeistään hankkia lentoliput; oman kokemukseni mukaan liput ovat edullisimmillaan joko kuukausia ennen ostettuna tai paria kuukautta ennen. Myös passi on hyvä tarkistaa varmuuden vuoksi; ikävää jos olet unohtanut uusia passin ja huomaat tämän vasta lähtöä edeltävänä päivänä. Useimpiin kaukomaihin matkustettaessa passin tulee olla voimassa 6 kk reissun jälkeen.

1kk ennen lähtöä
Aiotko harrastaa jotain erityisaktiviteettia tai extreme lajia reissun päällä? Nyt kannattaa tsekata matkavakuutuksen laita ja lähinnä se, mitä vakuutus korvaa. Lisäksi on hyvä tarkistaa, tarvitseeko aktiviteettisi varausta viikkoja ennen vai riittääkö varaus paikan päällä.

2vk ennen lähtöä
Tee pakkauslista. Tähän kannattaa pidemmälle reissulle pakatessa paneutua kunnolla ja käyttää aikaa useampi päivä. Tarkoittaa siis käytännössä sitä, että pidät listaa koko ajan mukanasi ja lisäilet tavaroita sitä mukaa kun niitä tulee mieleesi. Tuskin muistat kaikkea yhdellä kertaa kun alat listaa laatia? Mikään ei myöskään estä sinua kaivelemasta rinkkaa ja aloittamaan pakkausta - kunhan muistat viivailla tavarat listasta, tuskin kuitenkaan haluat raahata viittätoista paria sukkia viiden sijaan! Myös paikallisen valuutan tilaaminen pankista kannattaa hoitaa nyt. Usko pois, kurssi on takuulla hyvä varsinkin jos verrataan lentokentän kursseihin. Lisäksi Yhdysvaltain dollareita kannattaa varata mukaan jonkin verran, lukemamme mukaan se on maailman halutuin valuutta mitä tulee rahan vaihtamiseen. Tulosta kaikki lentolippusi ja passista pari kopiota mukaan. Lisäksi tee sähköpostiin oma kansio kaikille matkaan liittyville dokumenteille ja tallenna liput sinne - jos tapahtuu jotain ja joudut kiireessä etsimääl lippuja sähköpostista, ainakin löydät ne pikavauhdilla.

pari päivää ennen lähtöä
Tässä vaiheessa suurin osa kamoista tulisi olla jo repussa, koska mikään ei ole niin stressaavaa kuin lähtöaamuna panikointi siitä, onko kaikki varmasti mukana. Tarkista myös, milloin voit tehdä lennollesi check in:in ja muistuttele muutenkin mieleesi lentojen aikataulut sekä lähtöpäivän aikataulu ennen kentälle menoa. Kyllä se vain on kertakaikkisesti mukavampi startti lomalle kun voit rauhassa saapua kentälle ja nautiskella Helsinki-Vantaalla lasillisen kuohuvaa ennen lentoon lähtöä - arvoisensa aloitus matkalle kuin matkalle!

PS. Täällä ollaan valmiina lähtöön, vain muutama päivä H-hetkeen! Meidän loma tosin starttaa jo muutamalla yöllä Helsingissä, josta pääsemme maanantaina aamulla varhain kentälle toivon mukaan hyvin nukutun yön jälkeen - aika paljon näppärämmin siis kun Pohjois-Karjalasta, sanoisin. Toivotaan että päästään jonkinlaista päivitystä tekemään reissun päältä jos kohdalle sattuu toimiva kone ja erityisesti pelittävä nettiyhteys - muussa tapauksessa seurailkaa Instagramia @tiinaev, sinne kyllä päivitellään kuvia mahdollisimman tiuhaan tahtiin! :) Hasta luego!

#61 Syksyllä 2016 matkustetaan

Pitkä aika on kulunut siitä, kun viimeksi pääsin kunnolla loman makuun ja reissuperhoset kutkuttivat mahan pohjalla. Tai ainakin sen tuntuu hektisen 2015 vuoden jälkeen, kun reissasimme keskimäärin 2,5 kk välein. Olen ollut helmikuusta saakka kotona ilman sen pidempää lomaa ja se alkaa tuntua ainakin pääkopassa! Tähän välille on mahtunut töitä, koiraharrastusta ja yläkerran rakentamista. Näiden kolmen arkeani pyörittäneen asian lisäksi ollaan käyty myös kotimaassa vaellusreissulla ja hamstrattu metsän antimia; mustikoita, sieniä ja puolukoita. Tulipa siinä sivussa omassa maassakin satoa kasvatettua. Nyt näyttää siltä, että saamme yläkerran hyvälle mallille ennen pidempää "kesä"lomaamme ja koirankin kanssa käymme enää yhden toko kokeen ja sitten Saaga pääsee ansaitulle treenitauolle loppuvuodeksi. 

Tulevana viikonloppuna lähdemme ystäväni kanssa tyttöjen reissulle Puolaan, Krakovaan - tätä on odotettu keväästä saakka! Saas nähdä, tuleeko tästä meille jokavuotinen traditio, mutta ainakin tällä kertaa otetaan ilo irti niin shoppailusta, hyvästä ruoasta kuin myös nähtävyyksistä. Luvassa siis jonkunmoista reissupostausta Puolan suunnalta, vaikka kyseessä onkin vain kolmen päivän pidennetty viikonloppumatka. Lokakuussa lähdemme sitten sinne kauan odotettuun ja haaveiltuun Peruun. Minä sitä olen tainnut enemmän odottaa kuin Mikko, mutta ymmärtääkseni hänkin on tämän minun hypetykseni ansiosta innostunut entistä enemmän kohteesta. Lisäksi 99% varmuudella koukkaamme Bolivian kautta ja 70% varmuudella teemme stopover pysähdyksen Chilen Santiagossa - kunnes lopuksi suuntaamme Meksikoon pariksi viikkoa. Eikä myöskään pidä unohtaa Lontoota, jonka kautta meillä on paluu lento ja aikaa lähes koko päivä, takuulla käymme tsekkaamassa jonkin Lontoon must see -turistinähtävyyksistä! Luvassa on siis huikeat kuusi viikkoa täysin uusissa kulttuureissa ja kauempana kotoa kuin koskaan ennen. Aiomme toden totta viettää melkoisen aktiiviloman vaeltaen, pyöräillen ja snorklaten. Tarkoitus olisi myös nauttia luonnosta ja maisemista sekä oppia muutama sananen espanjaa. Mielestäni meidän matkustusajankohta osuu nappiin; missään, minne menemme, ei ole pahin turisti kausi menossa, mutta säät ovat kuitenkin hyvät eikä sadekausi ole vielä alkanut. Meksikossa hurrikaanikausi on juuri loppunut, mutta turistit eivät vielä säntää sankoin joukoin marraskuussa. 

Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, tänä vuonna uusia maita kertyy 6-8 riippuen siitä, menemmekö Etelä Amerikan reissullamme Chileen ja toteutuuko vielä loppuvuodelle kaavailemani yllätysloma uuden vuoden tienoilla. Viime vuonna vietimme joulun Mikon järjestämässä yllätysreissussa - Saksassa Stuttgartissa - ja nyt olisi minun vuoroni järjestää vastaavasti tällainen salassa suunniteltu matka. Muutama kaupunki on jo mielessä, mutta sitähän ei tiedä, ovatko ne uusissa valtioissa vai kenties jossain jo käydyssä ;).

Tällaisia matkakuulumisia tälläkertaa. Koska olen niin koukussa tähän kaukomaiden haaveilluun, matkojen suunniteluun ja eritoten niiden toteuttamiseen, ensivuottakin olen jo ehtinyt miettimään. Mikko tosin hieman topuuttelee ja hyvä niin - matkustetaan nyt nämä lukkoon lyödyt matkat ja fiilistellään niitä hetki, niin ehkäpä jo vuoden vaihteessa voin sitten alkaa hössöttämään niitä vuoden 2017 kohteita - siitäkään vuodesta ei matkustuksen saralla tule varmasti tylsä alkuukaan!

#60 Sri Lanka, etelän rannoilla jokaiselle jotain

Ajankohta: 2016, tammikuu

Jos meillä olisi ollut kahden viikon sijaan kuukausi aikaa kierrellä Sri Lankaan rauhassa tutustuen, olisin mielelläni viettänyt siitä 1,5-2 vk sisämaassa, patikoiden ja luontoa ihastellen. Loput olisin pyhittänyt rauhalliselle etenemiselle pitkin etelärannikkoa. Nyt meillä oli noin viikko aikaa biitsillä hengailuun - mikä on tietysti liian vähän, mutta kun ei mahda mitään. Onneksi siinäkin ajassa ehti jotain; Mirissassa auringon ottoa ja rentoutumista, Weligamassa surffausta ja Hikkaduwassa auringonottoa ja meren fiilistelyä. Tässä muutama vinkki, jos arvot, minne sinun kannattaisi suunnata matkallasi Sri Lankan eteläisillä rannoilla:

Mirissa

Saavuimme Mirissaan bussilla, eikä meillä ollut hotellia varattuna. Paljon oli hotellitarjontaa aivan rannan tuntumassa ja perushuoneiden (sänky, oma kylpyhuone kuumalla vedellä, WiFi ja hyttysverkko) hinnat vaihtelivat 2000 - 4200 rupiaa (12,7 - 26,8 €, tammikuun 2016 valuuttakurssi). Päädyimme buukkaamaan kolme yötä rannalla sijaitsevasta hotellista: Surf View Hotel.  Suosittelen auringon palvojille ja bilehenkisille. Myös edistyneemmille surffareille hotellin edessä kiva surffi spotti - aloittelijoille tämä tarjoilee silmänruokaa kun saa ihastella osaavien lautailijoiden taidonnäytteitä jopa parimetrisiksi äityvillä aalloilla. Jos kaipaat rauhallista paikkaa, jossa saat takuuvarmat, sikeät yö unet, unohda tämä. Jos hotellilla ei ole bileitä, naapurissa voi hyvinkin olla - ja se tottavie kuuluu!

Mirissan ranta oli siisti ja aallot keskemmällä rantaa kohtuullisen kokoisia. Uimaan emme päässeet, mutta lapsenmielisenä aallokossa oli muuten varsin mukavaa! Rannan hiekka ei upota juuri lainkaan, joten juoksu ja jooga onnistuvat miellyttävästi. Aurinkotuoleja on joka hotellilla ja meidän hotellissa ne kuuluivat hintaan - kuten aamupalakin.

Valasretkelle kannattaa osallistua, ainakin jos sinulla ei ole taipumusta merisairauteen ja puolipäivää aikaa vievä aktiviteetti sopii aikatauluusi. Valitse kuitenkin tarkoin: monet valaretkiä tarjoavat eivät välitä muusta, kuin rahasta. Me valitsimme Raja and the Whales:in, sitä suosittelee LonelyPlanet. Hinnat retkille muilla järjestäjillä alkoivat 2500 rupiasta (16€), meidän retki maksoi 6000 rupiaa (38 €). Raja and the Whales tarjoutui maksamaan puolet retken hinnasta takaisin, ellemme näe valaita. Vaihtoehtona oli myös ilmainen osallistuminen seuraavan päivän retkelle - mikä ei meillä tullut kuuloonkaan, sillä reissuaikaa oli niin vähän ja retki haukkasi puolet päivästä. Emme siis toisin sanoen nähneet valaita - edellisenä päivänä olivat nähneet kaksin kappalein. Sen sijaan ihastelimme delffiinejä ja merikilpikonnia. Sri Lankassa - ja eritoten Mirissassa - on maailman luokan mahdollisuudet bongata sinivalaita. Kaikki retkien järjestäjät eivät kuitenkaan noudata kansainvälisiä säännöksiä liittyen valasturismiin. Raja and the Whales ei käytä valaiden bongauksessa lainkaan kaikuluotaimia tai muita laitteita - kaikki havainnointi tapahtuu omin silmin. He pitävät tietyn etäisyyden valaisiin ja jos valaat itse lähestyvät venettä, turisteilla on mahdollisuus nähdä tämä jättimäinen järkäle hyvinkin läheltä. Retken vetäjä kertoi surullisia tarinoita Intian valtamerellä seilaavista risteilijöistä, joiden reitti kulkee juuri valaiden asuttamien vesien läpi. Valaita kuolee vuodessa kymmeniä yhteentörmäyksissä ristelyalusten kanssa ja eräässä esimerkissä valas oli raahautunut laivan pohjaan kiinnittyneenä avomereltä Colombon satamaan asti.

Mirissaan kannattaa suunnata, jos kaipaat loikoilua auringossa, pienemmän kylän tuntua ison turistikohteen sijaan, sekä pikkutunneille asti tanssimista. Alkoholia ei kaupoissa myydä (ellet kysy tiskin alta?), joten oluset on haettava viereisestä kaupungista tai nautiskeltava ne ravintolassa. Hintaa puolen litran tölkille kertyi 400 rupiaa (2,5 €), ei sekään paha siis kovin paha! ;)

Weligama

Vietimme kolme yötä Weligamassa, joka oli aivan liian lyhyt aika ottaen huomioon eritoten Mikon innostuksen surffaukseen. Weligamassa oli meidän kokemuksen (ja monen muunkin mielestä, lukemamme perusteella) parhaat aallot aloittelevalle surffaajalle. Surffausta kannattaa ehdottomasti kokeilla, ihan jokaisen jaloillaan pysyvän. Tässä omat vinkkini ensikertalaiselle: ota ihmeessä lauta vuokralle ja mene veteen. Voit toki katsoa opetusvideoita ja koittaa muistella niitä yrittäessäsi laudalle seisomaan. Älä turhaannu vaikka kuinka siltä tuntuisi. Älä pelkää vettä. Opettele heittäytymään. Ota ensimmäisen kerran jälkeen surffitunti. Usko pois, kunnon opettajan opissa pääset laudalle seisomaan jo ensimmäisellä kerralla! Vaikka allot ovat pikkuruisia, tunne on päätähuimaava. Tunnin jälkeen jatka yrittämistä - olethan saanut punaisesta langasta kiinni!

Weligaman ranta oli hieman suttuinen, ei ollenkaan paratiisirannan tuntua tai auringonotto fiilistä. Mutta me vietimmekin kolme päivää aamuin illoin surffaten ja päivällä lepuutimme kroppaa rannan tuntumassa olevassa kotimajoitus -tyyppisessä majapaikassamme. Tätä Shakthi Ravi Bay House -mestaa voin lämpimästi suositella lähes kaikille! Siisti huone, rauhallinen paikka, ystävällinen majoittajaperhe ja edullinen hinta. Kannattaa myös kysyä heiltä lounasta tai päivällistä. He laittoivat meille edulliseen hintaan samoja ruokia, mitä itsekin tuona päivänä sattuivat syömään ja herkkuahan se oli!

Weligamassa turismi ei vielä ollut "pilannut" tunnelmaa. Täältä löytyi jo enemmän kauppoja ja ravintoloita, kuin Mirissasta - aurinkorasvan metsästys tosin osoittautui toivottomaksi (jos haluat nimenomaan kunnollista voidetta kuten Niveaa). Paikallinen Alkokin tuli bongattua, joten auringonlaskun fiilistely bisse kourassa onnistuu huomattavasti kivuttomammin verrattuna Mirissaan.

Weligamaan kannattaa suunnata, jos haluat kokeilla / opetella surffaamaan. Suosittelen Surf'n Lanka -koulua, me otimme yhden oppitunnin ja vuokrasimme joka kerta laudat täältä. Laudat olivat turvalliset ja asiallisesti huolletut (ja ehjät!), ja opetus asiantuntevaa. Hinnat kannattaa tsekata heidän nettisivuiltaan ja harkitse ihmeessä ihan surffi campille osallistumista jos aikataulu ja budjetti sen sallivat.

Hikkaduwa

Meidän ei tosiaan ollut alun perin tarkoitus mennä lainkaan Hikkaduwaan, josta olimme lukeneet vain "turistirysä" ja "täynnä pakettimatkailijoita" tyyppisiä kommentteja. Menimme sitten kuitenkin kahdeksi viimeiseksi yöksi, eikä se nyt niin kamalaa ollutkaan. Toki hinnat olivat muualle Sri Lankaan verrattuna korkeat - ainakin ruoan ja juomien hinta. Mutta oli täällä hyvääkin. Onneksemme hotelli, jossa yövyimme, sattui olemaan mainio mesta kaikin puolin: henkilökunta oli todella mukavaa porukkaa, hotelli oli aivan rannalla ja paikka oli rauhallinen. Parasta täällä olikin hengata hotellin terassilla kylmän juoman kanssa, kuunnella meren pauhua vailla kiirettä ja seurata valtavassa aallokossa laudoillaan taiteilevia surffareita. Aurinkoakin otimme ja bongasimmepa rannalta - tosin tovin kävelymatkan päässä hotelliltamme - merikilpikonnia. Ihmiset olivat ostaneet merilevää ja syöttivät konnia. Mikko selvitti asiaa ja merikilpikonnat tulevat ruokailemaan rannan tuntumassa sijaitsevalle riutalle ja toki ne hakeutuvat rantaan ruokailemaan turistien kädestä. Itse törmäsimme tähän "ilmiöön" sattumalta kulkiessamme ruokailupaikan ohi. Toki meidänkin piti käydä koskettamassa kilpikonnan kuorta, kovahan se oli kuin mikä!

Suuntasimme paikallisbussilla ilmaiseen Tsunami -museoon. Paikka oli pieni, neljä huonetta, mutta sitäkin tunteita herättävämpi. Paljon kuvia lähialueen tuhoutuneista mestoista. Museo on perustettu lähelle paikkaa, jossa 2004 Tapaninpäivän aalto vei mukanaan kokonaisen junallisen ihmisiä - yli 1200 junamatkustajaa kuoli. Kuvat olivat todella pysäyttäviä, enkä suosittele museota herkemmille. Kun hotellin henkilökunta sai selville, että olemme kiinnostuneet tästä aiheesta, he etsivät omista kätköistään kuvia hotellista ja ympäristöstä tuhoisan aallon jälkeen. Lisäksi he kertoivat mm. miten olivat paenneet pois rannalta kohti sisämaata ja näyttivät jälleen rakennetun hotellin paikkoja verrattuna valokuviin tuhoutuneesta hotellista.

Hikkaduwasta en osaa sanoa muuta, kuin turistien täyttämä pitkä rantakatu. Lähellä Colomboa, mutta toisaalta etelämmästä löytyy varmasti vähemmän hälyisiä ja vähintään yhtä miellyttävällä rannalla varustettuja mestoja. Hikkaduwassa edistyneemmät surffarit viihtyvät varmasti, me emme uskaltautuneet valtavaan aallokkoon.

Sri Lanka on lämminhenkinen maa ja sieltä löytyy paljon nähtävää, koettavaa ja puuhattavaa. Kannattaa matkustaa tässä kauniissa maassa nyt, vielä, kun valtavat turistimassat eivät ole vyöryneet paikalle.

#59 Sri Lanka, matkabudjetti

Ajankohta: 2016, tammikuu

Nyt on yhteenvedon aika, kuinka kävi Sri Lankan matkabudjettimme? Tehdäänpä muutama fakta näin alkuun selväksi, miten seuraavia summia teidän tulee tulkita:

• Rahaa vaihdoimme Colombossa, emme lentokentällä vaan kaupungilla. Kurssi oli näin parempi meidän eduksemme (en muista kentän kussia), 1 € = 157 LKR. Kaikki muunnokset on tehty tällä vaihtokurssilla.
• Meillä oli kotoa euroja nostettuna lähes koko loman tarpeiksi, joten meillä ei kulunut luottokorttikuluihin / käteisnostopalkkioihin juurikaan rahaa - ainoastaan loppulomasta jouduimme tekemään kaksi nostoa Sri Lankalla. Maksoimme kaiken käteisellä.
• Päiväbudjettimme sisältää kaikki lomalla syntyneet kulut - ainoastaan lennot eivät sisälly hintaan. Näitä kuluja ovat mm. majoittuminen, ruokailut ja kauppaostokset, kyyditykset tuk tukilla ja muut liikkumiset, kuten junaliput. Siihen sisältyvät myös kaikki aktiviteetit, kuten surffilautojen vuokrat, surffitunnit sekä kansallispuistojen sisäänpääsymaksut.
• Lomallamme emme nautiskelleet alkoholia juurikaan, vain muutama olut tuli juotua. Baarissa oluen hinta oli noin 2,5 € (400 LKR) tai hieman alle. Edes mietoja alkoholijuomia ei kaupasta saa, vaan se on viinakauppa, minne on suunnattava. Otathan toki huomioon, ettei näitä ole joka nurkalla varsinkaan pienemmillä paikkakunnilla, missä turismiakaan ei ole. 
• Liikuimme kaupungista toiseen 2-3 yön välein, liikkuminen oli edullista, mutta toki se vaikuttaa päiväbudjettiin tuollaisella tahdilla; jos pysyt viikonkin paikallasi, voi pari kolme euroa ottaa hyvinkin budjetista pois!
• Surffilaudan vuokra oli Weligamassa 1,9 - 2,2 € (300 - 350 LKR) tunnilta

Surf'n Lanka surffikoulu, jo ensimmäisen tunnin jälkeen
opimme molemmat seisomaan laudalla ja aallosta riippuen
jopa ihan rantaan saakka! Suosittelen.

Kaksi viikkoa saimme siis kierrellä mielin määrin paikasta toiseen, majoittua erittäin siisteissä, tuulettimella varustetuissa huoneissa meren rannalla tai muutoin upeissa maisemissa ja syödä pihistelemättä sekä tehdä vielä kauppaostoksia, harrastaa luonnonpuistoja ja valaiden bongausretkeilyä, surffata jopa oppaan kanssa ja toisinaan hypätä tuk tukin kyytiin - ja kaikki tämä maksoi vain 53,5 € /päivä kahdelta hengeltä yhteensä! Olin ennen reissua ajatellut, että tämän verran menee, mutta kaikki aktiviteetit tulevat vielä siihen päälle. Jos tästä vähennetään maksulliset aktiviteetit, jolloin jäljelle jää syöminen, juominen, yöpyminen ja liikkuminen, hintaa keskimäärin 44 € /päivä kahdelta hengeltä yhteensä. Aika paljon edullisemmaksi tuli siis verrattuna vaikkapa Thaimaahan. Toki hinnat tulevat todennäköisesti lähivuosina nousemaan, sillä kaikkialla turismista ei ole otettu täysin rinnoin iloa irti. Selvän eron huomasi muu maa vrt. Hikkaduwa; Hikkaduwa on suosittu pakettimatka kohde ja hinnat olivat paikoin tuplana verrattuna etelässä sijaitseviin Mirissaan ja Weligamaan. 

Tässä vielä muutamia esimerkkejä, mitä keskimäärin maksaa..

• 5 litraa vettä noin 1 € (150 LKR)
• surffitunti yhdeltä hengeltä, kouluttautuneen, pätevän opettajan kanssa 16 € (2500 LKR)
• lounas annos esim. riisiä ja mereneläviä 1,5 - 3 € (220 - 500 LKR)
• kaupungeissa paikallisbussit, matkan pituudeta riippuen (tarkoitan noin 1-6 km matkoja) 0,05 - 0,25 € (10 - 40 LKR)
• kaupungeissa tuk tuk kyyditykset, matkan pituudesta riippuen (tarkoitan noin 1-6 km matkoja) 0,5 - 2,5 € (100 - 400 LKR)

Mehän emme edes valinneet kaikista huonoimpia mestoja yöpymiseen. Huoneiden hinnat vaihtelivat 15,5 - 31,8 € (2430 - 5000 LKR) ja useimmiten niihin kuului aamiainen. Keskimäärin maksoimme yöltä 23 € ja tämä sisälsi siis tavallisesti aamiaisen (13 yötä, joista 9 sisältyi aamiainen). Edullisemminkin olisi voinut majoittua ja esimerkiksi lomamme edullisin yöpaikka 15,5€/yö, sis. aamiaisen, oli yksi mieluisimmista Weligamassa aivan surffikoulun ja rannan lähellä - jos olisimme tienneet tästä, olisimme varmaan jättäneet Mirissan väliin ja olleet senkin ajan täällä. Summa summarum, Sri Lankassa reissaaminen on erittäin edullista ja pikkurahalla pääsee myös kiertelemään enemmänkin budjetin kuitenkaan nousematta taivaisiin. Toki bailaaminen uupuu meidän budjetista kokonaan, mikä taas toisilla on aivan must juttu, joten siinä mielessä tämä ei täysin vertailukelpoinen ole kaikille budjettireissaajille. Edullista majoitusta oli paljon tarjolla ja liekö ollut sitten yleisestä tasosta vai meidän hyvästä tuurista kiinni, mutta kaikki majoituspaikat olivat todella siistissä kunnossa! Ei kun pika pikaa Sri Lankaan reppureissaamaan, ennen kuin hinnat nousevat ja pakettimatkajärjestäjät valtaavat pienemmätkin kaupungit.