#81 Ensitunnelmia Lapista ja Pohjois-Norjasta

Aika pian se oli selvää kun hääpäivä oli lyöty lukkoon; häämatkasta tehdään ikimuistoinen ja siihen vaaditaan uusia kokemuksia, jotain mitä emme ole ennen tehneet. Lapin ruska ja vaellus. Norjan vuonot ja revontulet. Ajankohta lyötiin lukkoon toukokuussa ja auto startattiin syyskuun 8. päivä. Yksi elämämme upeimmista reissuista alkoi. Tässä hieman ensimmäisiä tunnelmia matkan lähestyessä loppuaan.

Ensimmäinen vaellus otti ja antoi

Meistä kumpikaan ei muista, mistä se Kevon reitti oikein keksittiin matkaohjelmaamme. Oliko se jonkun muun heitto vai oliko ajatus Kevosta kytenyt takaraivossa pidempään. Oli miten oli, Kevosta puhuttiin, siitä luettiin ja se toteutettiin. 63 km matkalla saimme takuulla litroittain vettä niskaamme ja tunsimme avotunturissa vaakatasosta puhaltavan tuulen voiman. Pilvet olivat verhonneet taivaan niin raskaasti, että yhtään auringon sädettä ei päässyt läpi. Yöpakkasilta sentään vältyimme. Mutta eipä se meidän menoa haitannut, vapaehtoisestihan siellä oltiin ja oikealla varustuksella matkanteko vaihteli aina mukavasta siedettävään. Päivämatkamme olivat 2km - 22km - 15km - 16km - 8km, tarkemman reittiselostuksen aion tehdä myöhemmin. Maisemat olivat varsinkin ensimmäisellä ~40km upeita ja niitä muistettiin jäädä välillä myös ihastelemaan. Tosi silloin kun tuuli puhaltaa hurjana tunturissa ja tuntuu ettet pysy rinkkoinesi pystyssä, ei tule ensimmäisenä mieleen pysähtyä mättäälle istumaan ja nauttimaan maisemasta. Toki sää teki reissuun oman twistinsä ja jos mitään muuta emme häämatkastamme muista 50 vuoden kuluttua niin sen, että Lapissa satoi ja  Norjassa paistoi. Kevolta suuntasimme Leville muutamaksi yöksi lepäämään ennen Norjan puolelle siirtymistä. Ja todettakoon vielä, että eihän siellä oikeasti koko ajan satanut ja maisematkin olivat varsin palkitsevat, ruska tuntui olevan parhaimmillaan.

Norja tarjoili kauniita maisemia auringonpaisteessa

Norjassa vietimme kaiken kaikkiaan viisi päivää ja ehdimme kyllä nähdä siina ajassa melko paljon. EDIT: Reittimme kulki Kilpisjärven raja-asemalta Lyngsalpanin alueelle, sieltä Senjan saarelle ja takaisin - tarkempaa reittiselostusta on pian luvassa. Säätiedotuksia seurattiin kuumeisesti ja ensimmäisenä päivänä oli vielä pilvistä ja sateista, sen jälkeen alkoikin ihana ja lämmittävä auringon paiste! Tämähän takasi meille myös kirkkaat - ja kylmät - yöt, mikä taas tarkoitti sitä että revontulien bongaus helpottui huomattavasti kun pilvet eivät olleet taivaalla peittämässä värinäytelmää. Norjassa koettiin myös upea lasi-iglu majoitus ja sieltäpä olikin sängyn pohjasta upea katsella taivaan loimuja. Tosin vielä sitäkin upeampi majoitus koettiin ihan koto Suomessa, Rovaniemellä ja vieläpä kahteen kertaan, mennen tullen! Sielläkin saatiin revontulinäytös, mitä taas kerran seurasimme mukavasti sängystä käsin, lämpimässä. Näistä lupaan kertoa myöhemmin lisää, molemmat ansaitsevat esittelynsä!

Lähtisitkö sinä häämatkallasi Lappiin vaeltamaan vai valitsisitko pelkkää auringon alla rentoutumista? Vai kenties jotain muuta?

#80 Autolla Pohjois-Italian upeissa maisemissa

Ajankohta: kesäkuu 2016

Nyt on kesän kiireet takana ja niin näyttäisi olevan itse kesäkin - ainakin meillä Pohjois-Karjalan suunnalla. Syksy otetaan ilolla vastaan, viikon päästä lähdemme kohti pohjoista aikeissamme tehdä unohtumaton häämatka aloittaen Lapin ruskavaelluksella ja jatkaen tämän jälkeen Norjaan Senjalle ja miksi ei vaikka Lofooteille saakka! Tämä on sellainen reissu, jota toden totta odotan innoissani, mutta ennen sitä on ainakin kertaalleen palattava Italian maisemiin.

Lago di Braies, maisemaonnellisuus huipussaan

Pidimme kesäkuisella Italian reissullamme majaa Cortina d'Ampezzossa, ja koska meillä oli auto käytössämme, mikään ei estänyt meitä lähtemästä pienelle ajelulle. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän oli tarkoitus käydä Itävallan puolella, mutta olimme niin Dolomiittien lumoissa ettemme yksinkertaisesti malttaneet lähteä niin "kauas", vaan pysyttelimme Italiassa - niin Itävallalle kuin Sveitsille on paras pyhittää omat reissunsa; alppimaisemista tuskin saamme koskaan tarpeeksemme! Yhtenä aamuna sitten laitoimme kellon soimaan kukon laulun aikaan ja olimme kuudelta tien päällä ajelemassa kohti kuuluisaa alppijärveä, Lago di Braiesia. Matka kesti noin tunnin. Siihen aikaan aamulla muita turisteja ei ollut liikkeellä nimeksikään, vain muutama kuvaaja oli paikalla ennen meitä.

Kauniin järven ympäri kiertää hyvässä kunnossa oleva leveä polku jonka pituus on reilu 3km. Meillä meni kaksi tuntia kävellessä, eikä se tuntunut edes niin pitkältä ajalta. Joka mutkassa kun pysähtyy ihailemaan, huokailemaan järven ja maiseman kauneutta ja tietysti räpsimään kuvia, ei vähemmälläkään olisi selvitty! Kuvissa näkyvät vuorenrinteet polkuineen näyttivät vetävän patikoijia puoleensa, sillä meidän hipsiessä järvireitin loppupuolella, alkoi turisteja virrata vastaan päiväreppuineen. Kannattaa siis harkita myös tätä vaiheoehtoa, reittejä alueella on vaikka useammalle päivälle.

Tre Cime di Lavaredo, erikoinen vuoriryhmä vetää turisteja puoleensa

Aamun hitaan reippailun jälkeen suuntasimme Jeepin keulan kohti uusia seikkailuja. Palasimme samaa reittiä takaisin ja noin puolen välin paikkeilla käännyimme Tre Cime di Lavaredo vuoriryhmän suunnalle. Maksoimme 25€ pysäköintimaksun ja kurvasimme mutkaista vuoristotietä reilun kahden kilometrin korkeuteen. Maasto muuttui silmissä, enää ei näkynyt kaunista havumetsää mutta sen sijaan matalaa varvikkoa ja kiviryökkiöitä. Joku muukin oli päättänyt lähteä katsomaan kolmea kuuluisaa huippua jotka rinta rinnan kohoavat yli 2200m korkeuteen. Paikalla oli muunmuassa 130 ja rapiat päälle moottoripyörän ryhmä jotka olivat kaikki koristaneet pyöränsä vaaleansinisellä lahjapaperinauhasta väsätyllä koristeella. Se olikin näky, tämä porukka alkoi purkautua parkkialueilta alas.

Me emme lähteneet kiertämään koko huippujen ympäri kulkevaa polkua (mikä ehkä ihan hinppasen harmittaa näin jälkeenpäin mutta minkäs teet), käpsyttelimme vain pari kilometriä rinteeseen tehtyä leveää kävelytietä pitkin. Maisemat olivat taas kerran upeita karuksi muuttuneesta maastosta huolimatta. Ilmeisesti rengasreitti on noin 10km luokkaa, ei siis mikään paha matka laisinkaan, mutta meillä nälkä ja väsymys veivät voiton ja päätimme pienen kävelyn jälkeen suunnata takaisin samoja jälkiä autolle ja kohti Cortinaa. Leirintäalueella myöhäinen lounas maistui aikaisen aamun ja aktiivisen päivän jälkeen kaksin verroin paremmalta. Olimme koko päivän hymy korvissa näkemästämme - Lago di Braies oli  yksi kauneimmista maisemista tähän mennessä ja varmasti pysyttelee kärjessä vielä kauan! Se edelleen nostaa hymyn naamalle kun muistelee tuota rauhallista maisemaa jota hallitsivat metsät, taustalla kohoavat vuoret ja kaiken tämän kruunasi tyyni veden pinta mihin maisema heijastui koko komeudessaan. Vesi oli niin mystisen väristä.. en voi sano muuta, kuin menkää sinne jos vain suinkin kykenette! Meidän täytynee mennä tuolle suunnalle vielä uudestaan katsastamaan patikointireittejä ja kiertämään tuo Tre Cimen reitti joka tällä reissulla jäi tyngäksi. Jos en mukamas ennen tätä ollut koukussa Dolomiitteihin, niin viimeistään tämän jälkeen, ne veivät sydämeni!