#84 Arctic TreeHouse - unohtumaton yöpyminen käpylehmässä

Ajankohta: syyskuu 2017



Onko teille koskaan käynyt niin, että tekisi mieli palata jonnekin reissukohteeseen - ei vättämättä itse kohteen, vaan majoituksen takia? Minulle ei ole käynyt niin ennen syyskuista häämatkaamme. Nyt tilanne on toinen ja haaveilen viikonloppureissusta Rovaniemelle; tismalleen samoihin maisemiin, joissa olimme kuukausi takaperin vieläpä kahteen kertaan. Ihastuimme nimittäin ikihyviksi rovaniemeläiseen Arctic TreeHouse hotelliin ja sen ravintola Rakkaaseen, joten en voi olla jakamatta tätä iloa teidän kanssanne. Varasimme Lappiin menomatkalle yhden yön Bookingin kautta ja koska paikka teki meihin lähtemättömän vaikutuksen, palasimme kotimatkalla tänne vielä kahdeksi yöksi. Kyseessä on siis luksustason majoitusta tarjoava, Rovaniemellä sijaitseva 2016 loppuvuodesta avattu hotelli - ja millainen hotelli! Sviitit sijaitsevat jokainen omassa käpylehmästä inspiraationsa saaneessa laatikkotalossa. Koko seinän kokoisesta lasi-ikkunasta voi ihailla tähtitaivasta ja revontulia. Mekin näimme paluumatkalla viimeisenä iltana revontulitaivaan ja tuntuihan se upealta kun häämatkamme tuli päätökseen noin uskomattomissa puitteissa.

Hotellin vastaanotto ja ravintola sijaitsivat erillisessä rakennuksessa. Pakko sanoa, etten ole vielä missään tavannut näin ystävällistä henkilökuntaa kuin täällä. Olimme enemmän kuin tyytyväisiä niin hotellin aulapalveluun, henkilökunta oli avuliasta ja hymyilevää, kuin ravintolan tarjoilijoihin. Kävimme nimittäin aamiasen lisäksi lähtöä edeltävänä iltana Rakas -ravintolassa nauttimassa drinkit ja syömässä - ruoka oli herkullista joten myös kokki ansaitsee kiitoksensa. Mielestäni myös aamiainen oli hyvä - ei valtavan runsas, mutta tarjolla oli joka aamu jotain erikoisempaa, hedelmiä löytyi monta sorttia ja leipävalikoima vaihteli. Mieleeni jäi erityisesti luomupuolukkamehu ja erilaiset tuorepuristetut mehut ja smoothiet!

Minulle jäi sellainen tunne, että hotelli on erityisesti suunnattu ulkomaalaisille turisteille. Itse mainostin paikkaa heti töihin palattuamme kollegoille - meillä on töissä lisäkseni vain miehiä joten saatoinpa mainita jotain sen suuntaista kuin "Jos todella haluatte hemmotella vaimoanne, viekää heidät tänne.." - saas nähdä, uskovatko! Henkilökunnan ystävällisyyden lisäksi pidimme tietenkin miljööstä; käpylehmän sisältä on ihana tuijotella taivasta sängyn pohjalta, joka tarjoili todella makeat yöunet. Itse viehätyin majoituksen sisustuksesta, vaalea petsattu puupinta ja seinän korkuinen ikkuna toimivat todella hyvin yhdessä! Tämä oli toden totta vastapainoa telttailulle, joka myöskin oli yksi majoitusmuoto häämatkallamme. Hotellin päärakennus, jossa ravintola ja aulapalvelu sijaitsivat, oli myös sisustukseltaan ihana ja erikoinen. Täälläkin pidin puupaneloinnista sisustuksessa, seinä ja katto jatkuivat yhtenäisenä, sekä upeasta avotakasta (josta ei valitettavasti tullut otettua kuvaa). 

Näiden kuvien katselu ei ainakaan lievittänyt "puutalokuumetta", piti ihan kipaista katsomaan missä hinnoissa majoitus on talvi aikaan. Näyttää bookingin varaus sivuston kautta siltä, että viikonloput ovat kysyttyjä ja hinta on meidän mittapuun mukaan korkea. Hinta näyttää vähintäänkin tuplaantuneen talvikaudelle siitä mitä me maksoimme - toki luminen ympäristö ja pimeät pakkasillat tuovat tähän oman mausteensa ja onhan talvi Lapin suunnalla sesonkiaikaa kun turistit saapuvat ihastelemaan Suomen upeaa lumen valtaamaa luontoa. Jos haluatte kuitenkin hemmotella itseänne ja rentoutua viimeisenpäälle kauniiksi sisustetussa majoituksessa, voin lämpimästi suositella. Ihanaa että Suomesta löytyy jotain tällaista!

#83 Kevon reitti parhaimpaan ruska-aikaan

Ajankohta: syyskuu 2017

Luonnossa liikkuminen on minulle ja Mikolle molemmille tärkeää. Ei siis liene ihme, että matkoillamme olemme myös alkaneet hakeutua yhä useammin luontokohteisiin, erityisesti vuorille ja metsään. Häämatkamme teemaksi muotoutuikin luontoa ja luksusta, Suomen ja Norjan Lapissa upeissa maisemissa. Tältä eeppiseltä reissulta on luvassa vielä monta hienoa tarinaa ja nyt on Kevon reitin vuoro; näin häämatkamme alkoi.

Kevon luonnonpuisto tarjoilee mahtavia maisemia vaeltajille

Kevon kanjoni sijaitsee Utsjoen kupeessa – eli aivan Pohjois-Lapissa – ja on kansallispuiston sijaan luonnonpuisto. Suomessa luonnonpuistot sijaitsevat valtion mailla ja ne on perustettu ensisijaisesti luonnonsuojelua ja luonnon tutkimusta varten; Kevon luonnonpuiston on perustettu vuonna -56 ja Lapin tutkimuslaitos Kevolle se tarjoaa mahdollisuudet alkuperäisen luonnon tutkimukselle. Luonnonpuistossa liikkuminen on rajoitettua ja esimerkiksi Kevon reitillä saa rotkoalueilla liikkua 15.6.-15.10. välisenä aikana ja liikkuminen on sallittua ajasta riippumatta ainoastaan merkityllä reitillä. Kevon luonnonpuistossa on vaeltajille tarjolla kattava autiotupa ja kota verkosto, mutta pelkästään näiden varaan ei ainakaan Kevon reitillä voi yöpymisiä jättää, sillä noin puolet matkasta (Kenesjärven päässä) tarjolla on ainoastaan telttailu alueita. Kevon reitin (63km) lisäksi tarjolla on myös Kuivin rengasreitti joka on noin 20km pidempi ja kulkee osittain Kevon reitin kanssa samaa polkua sisältäen Kevon reitin upeimmat luontonähtävyydet. Näihin lukeutuvat ainakin Kevon seinä ja Fiellun vesiputous

Yhtä ylä- ja alamäkeä – sitähän se elämäkin tuppaa olemaan

Kyllähän se tiedossa oli että korkeuseroja tuolla reitillä riittää ja pääsemme nousemaan ja laskemaan niin portaissa kuin polullakin. Reitin edetessä voi todeta että reitin kuvaus pitää hyvin paikkaansa. Meidän matka eteni seuraavilla päivittäisillä kilometrimäärillä: 2 – 22 – 15 – 16 – 8 ja enpä tällä kunnolla lähtisi muuttamaan tuosta muuta kuin alkupätkän; ensimmäiset kaksi kilometriä olisi voinut sisällyttää tuohon reilun parin kympin päivään. Lähtöpäivänä sunnuntaina olimme vasta alku illasta reitin aloituspisteellä joten jäimme ensimmäiselle telttailualueelle yöksi ja aloitimme varsinaisen urakoinnin seuraavana päivänä.

Se maanantai valkeni sateisena. 

Kun olimme aamun puuhien jälkeen pakkautuneet ja valmiina lähtöön, alkoi suunnilleen samaan aikaan sade. Ensimmäiset kymmenen kilometriä sitä riitti ja oli meidän onnemme että lounaspaikaksi valikoidulla Ruktajärven telttailualueella oli myös autiotupa – ja vielä enemmän onnen tunnetta toi sen valmiiksi lämmitetty kamina! Silloin pidettiinkin pisin lounastauko koko reissulla, sillä lähes kolme tuntia siinä kuivateltiin ja levättiin. Matka jatkui vielä noin 12km verran ja saimme taas nauttia happiraikkaasta ilmasta kelin vaihdellessa sateesta poutaan ja tunturissa sankkaan usvaan joka tuulessa paiskautui naamalle lähes vesisateen veroisesti.

Seuraavana päivänä oli jo poutaisempaa ja saimme vaeltaa kuivin vaattein aina leiriytymispaikalle (Roajàsjàvri) saakka. Viimeisten parin sadan metrin aikana sade taas alkoi, mutta ei se enää siinä vaiheessa haitannut. Tämä päivä oli unohtumaton sillä näimme Kevon seinän, joka aukeaa taivaltajalle (Sulaojalta päin tulevat) lähes yllättäen – olimme taivaltaneet tunturikoivikossa kilometrin pari ja yhtäkkiä kanjoni alkoi hahmottua edessä: siinä kyllä syke nousi jännityksestä ja innostuksesta allekirjoittaneelle, ihan totta! Ja olihan se toden totta upea näky, tuo Kevon seinä. Sitä ei hahmota kuvissa, ja voi pojat tuli taas ylpeä olo tästä meidän kotimaan monipuolisesta luonnosta; miten hieno se voikaan olla! Saatiin olla ihan kaksin: ei ollut kiljuvia turisteja selfiekeppeineen, eikä tarvinnut etsiä paikkaa, mistä kuvan taltioiminen onnistuu ilman suurta porukkaa pyörimässä edessä. Varmasti niitä turisteja olisi riittänyt, mikäli tämä paikka olisi helpommin, esimerkiksi turistibussilla, saavutettavissa. Samana päivänä nähtiin myös Fiellun putous ja pystyimme ihastelemaan rauhassa myös tunturimaisemaa sillä vesisade ei puskenut meitä samanlaiseen raviin kuin edellisenä päivänä.

Kolmas ja neljäs päivä olivat haastavimmat, vaikka ne eivät olleetkaan pituudeltaan pisimmät. Erityisesti toiseksi viimeinen 16 km päivä oli maastoltaan niin vaikeakulkuista että siitä oli välillä vaeltamisen nautinto kaukana. Rinkan kanssa niljakkaisilla kivillä ylös ja alas kiipeily ei ollut herkuimmasta päästä mutta siitäkin selvittiin. Tälle päivälle mahtui 3 joen ylitystä ja ne olivatkin sitten niitä positiivisia yllätyksiä En oikeastaan halunnut edes etukäteen ajatella koko tapahtumaa tarkemmin, koska se pelotti hieman jo ajatuksen tasolla: virtaavan, hyytävän kylmän joen ylitys kahlaamalla ties millaisessa kivilouhikossa kompuroiden. Kylmyys ei yllättäen muodostunutkaan ongelmaksi, eikä siellä niin paljon niitä kiviäkään ollut – tai ainakin rauhallisesti etenemällä vaijerissa olevaa apunarua hyväksi käyttäen kaikki sujui hyvin. Asia olisi kyllä toisin, mikäli vettä olisi ollut enemmän; nyt selvisimme aika kivasti, sillä syvimmillä kohdilla vesi ylsi noin puoleen reiteen. Viimeinen päivä olikin sitten suurimmaksi osaksi tasaista ja helppoa kulkea, mutta edellisten päivien rasitus painoi siihen malliin, ettei askel enää liitänyt.

Olimme käyneet lähtöpäivänä viemässä automme toisen avaimen Sulaojan päässä olevalle Giellajohka majoitus- ja ravintolapalveluja tuottavalle yritykselle. He olivat siirtäneet automme (noin 100km matka) Kenestuvan päähän parkkialueelle. Ajelimme siis vielä avaimen hakuun Giellajohkaan ja söimme siinä samalla ravintolassa – oli muuten hyvä poroburgeri ja eipä ollut kuulemma poronkäristyksessäkään mitään vikaa. Suositukset jos sillä suunnalla liikutte! 

Kaiken kaikkiaan Kevon reitti oli upea. Tottakai keli olisi tehnyt kokemuksesta erilaisen; jos vesisade ja navakka tuuli eivät olisi pakottaneet vetämään ensimmäisenä päivänä huppua tiukasti pään ympärille, olisimme ehkä saaneet vielä lisää erilaisia maisemia taltioitua verkkokalvoillemme ja myös kameraan. Säälle ei kuitenkaan mahda mitään ja olihan meillä niitä vähemmän sateisia päiviäkin. Kyllä tunturi ruskan väreissä on sitten kaunis, sitä on päästävä uudestaan ihastelemaan! Näimme varmasti kaikkia mahdollisia ruskan värejä.

#82 Lyngenfjord puolin ja toisin - patikointia ja luksusmajoitusta

Huomio lukijoille: blogissani on ollut ongelmia kommentoinnin kanssa. Olen selvittänyt ja testannut asiaa ja toistaiseksi tilanne on seuraava asetusmuutosten jälkeen: iPadilla kommentointi onnistuu ja puhelimella kommentointi onnistuu kun kommentoidessa vaihtaa mobiiliversiosta internet versioon. Tietokoneella kommentoinnista en tiedä onko selain kohtaisia eroja mutta jos yrität jättää kommenttia ja se ei onnistu (ihan millä tahansa laitteella/selaimella) niin laitatko ystävällisesti sähköpostia minulle tiinaev89@gmail.com niin koitan selvittää asiaa. 

Kiitos ja mukavia lukuhetkiä <3

Ajankohta: syyskuu 2017

Häämatkamme alkoi Kevon reitin vaelluksella (siitä luvassa seuraavassa postauksessa), jonka jälkeen suuntasimme Levin kautta koukaten Norjan puolelle. Etukäteen emme kovin paljon reittiä suunnitelleet, mutta siinä ajomatkan aikana oli aikaa maisemien ihailun lisäksi googlettaa jotta minnekä sitä mentäisiin. Lyngenfjord eli suomalaisittain Yykeänvuono aukeaa road trip kansan eteen ensimmäisenä kun ajellaan Kilpisjärven suunnalta Norjan puolelle. Vuonon länsipuolella on Lyngenin niemimaa, jossa sijaitsevat Lyngenin alpit, Lyngsalpene, Lyngen Alps; Tromssan läänin korkein vuoristo. Kilpisjärven rajanylityspaikalta nämä maisemat ovat vain kivenheiton päässä: esimerkiksi Furuflatenin pieneen kylään matkaa rajan tuntumasta on reilu 100 km ja siitäpä pääseekin päiväpatikoimaan sujuvasti suuntaan ja toiseen. Reittejä voit katsoa esim tästä esitteestä. Matkamme aikana tuo samainen esite oli ladattuna puhelimeeni englannin kielisenä ja löysin sen vasta jälkeenpäin googlettaessani suomenkielisenä. Me valitsimme Blåvatnet järvelle patikoinnin ensimmäisen päivän ohjelmaksi ja mietimme myös toiseksi päiväksi vaihtoehtoa, mutta päädyimme lopulta starttaamaan auton ja ajelemaan Senjan saarelle joka oli meillä must see -listan kärki päässä tällä reissulla.

Blåvatnet - ihmeellinen sininen järvi

Ajelimme siis utuisena lauantaina Suomesta Leviltä Blåvatnetin patikointireitin parkkialueelle saakka; olimme varautuneet yöpymään teltassa ja määränpäästä löytyikin oikein asiallinen WC-tila sekä kirkasvetinen puro jossa kävi virtaus. Pystytimme teltan ja kokkailimme retkikeittimellä iltapalaksi pitsaa - luksusta! Alueella oli myös tulentekopaikka (tulenteko oli sallittua syyskuun puolesta välistä lähtien) ja muutama ruokailupöytä penkkeineen. Seuraavana päivänä aamiaisen syötyämme pakkasimme tavarat takaisin autoon ja suuntasimme parkkipaikalta lähtevälle patikkapolulle. Tämä ei ollut minulle kaikkein mieleisimpää maastoa kulkea, sillä kävelimme käytännössä kivi pellossa noin puolet matkasta ja juuri kun kuvittelimme päässeemme järvelle saakka, muuttuivat kivet valtaviksi järkäleiksi - eipä siinä auttanut kun taiteilla itsensä kiveltä toiselle ja toivoa ettei liukastu märillä ja paikoin niljakkailla kivillä. Päivä oli muutenkin pilvinen ja kostea. Perille kuitenkin päästiin ja voi sitä onnen tunnetta, järvi oli niin kaunis! Reitti oli sinänsä helppo sillä matkaa ei ollut kuin 4 km suuntaansa ja se oli merkitty punaiseksi maalatuin kivin. Mennessä alkumatka taittui rivakasti polkuja pitkin. Blåvatnetilta suuntasimme suoraan Senjan saarelle ja siitä kerron myöhemmin omassa postauksessa. Tässä hieman kuvia järveltä.

Lyngen North - lasi-iglu majoitusta kirkkaan tähtitaivaan alla

Lyngenin niemimaalle emme palanneet enää takaisin, mutta Senjalta pois lähdettyämme päätimme mennä telttailurupeaman jälkeen yhdeksi yöksi Yykeänvuonon itärannalle lasi-iglu majoitukseen Lyngen Northiin. Hinta oli kohtuullinen ottaen huomioon Norjan majoitusten hintatason yleensä ja kyseisen majoituksen "eksotiikan": pyöreästi 180€ yöltä Bookingin kautta (1700 NOK, hinta on sama heidän nettisivuillaan). Ja hei, olihan tämä meidän häämatka, meillä oli tarkoituksena yöpyä telttailun vastapainoksi hotelliyöt erikoisemmissa majoituksissa. Iglussa oli pieni ruokapöytä, lepotuolit, sähkösäätöinen sänky, keittonurkkaus ja  suihku + WC tila. Ja mikä parasta, tähtitaivas kattona!

Ihastelimme tuolla jo kolmatta iltaa putkeen revontulia, tällä kertaa erona niihin kahteen edelliseen oli lämmin sänky ja aikainen ajankohta. Seurasimme revontulinäytöstä enimmäkseen sisältä (alkuun piti käydä ottamassa "muutamat" kuvat ulkona!) ja olimme ihmeissämme aikaisesta ajasta sillä tulet loimusivat jo yhdeksän maissa illalla täyttä vauhtia ja hiipuivat kymmenen jälkeen. Varmaan ne jatkuivat vielä myöhemmin yöllä, puolen yön aikaan heräsin katsomaan taivaalle mutta silloin näkyi vain tähtiä. Aamulla oli ihana herätä kirkkauteen, avata silmät ja katsoa sängyn pohjasta kirkasta taivasta.

Jos olet matkaamassa Tromssan suunnasta Altaan päin tai päin vastoin, suosittelen ehdottomasti harkitsemaan tätä majoitusta ainakin yhdeksi yöksi - varsinkin revontuliaikaan. Iglu oli siisti ja tilava, sen ympäristö oli hieman huolittelematon mutta toisaalta emme me tuolla ulkona navakassa tuulessa viihtyneet, vaan halusimme nauttia iglussa sisällä ympärille aukeavista maisemista. Igluja oli vain kaksi, joten mahdotonta turistivirtaa ei tarvitse pelätä, paikka on sijaintinsa puolesta oikein rauhallinen. Iglujen yläpuolella rinteessä oli kaksi mökkiä majoittumista varten, niistä toisessa oli turisteja ja voi niitä riemun kiljahduksia mitä hekin päästivät kun ensimmäiset revontulet ilmestyivät taivaalle - alkoi ihan itseänikin naurattaa kun menin pihalle kuvaamaan!