Ajankohta: syyskuu 2017
Luonnossa liikkuminen on minulle ja Mikolle molemmille tärkeää. Ei siis liene ihme, että matkoillamme olemme myös alkaneet hakeutua yhä useammin luontokohteisiin, erityisesti vuorille ja metsään. Häämatkamme teemaksi muotoutuikin luontoa ja luksusta, Suomen ja Norjan Lapissa upeissa maisemissa. Tältä eeppiseltä reissulta on luvassa vielä monta hienoa tarinaa ja nyt on Kevon reitin vuoro; näin häämatkamme alkoi.
Luonnossa liikkuminen on minulle ja Mikolle molemmille tärkeää. Ei siis liene ihme, että matkoillamme olemme myös alkaneet hakeutua yhä useammin luontokohteisiin, erityisesti vuorille ja metsään. Häämatkamme teemaksi muotoutuikin luontoa ja luksusta, Suomen ja Norjan Lapissa upeissa maisemissa. Tältä eeppiseltä reissulta on luvassa vielä monta hienoa tarinaa ja nyt on Kevon reitin vuoro; näin häämatkamme alkoi.
Kevon luonnonpuisto tarjoilee mahtavia maisemia vaeltajille
Kevon
kanjoni sijaitsee Utsjoen kupeessa – eli aivan Pohjois-Lapissa – ja on kansallispuiston
sijaan luonnonpuisto. Suomessa luonnonpuistot sijaitsevat valtion mailla ja ne
on perustettu ensisijaisesti luonnonsuojelua ja luonnon tutkimusta varten;
Kevon luonnonpuiston on perustettu vuonna -56 ja Lapin tutkimuslaitos Kevolle
se tarjoaa mahdollisuudet alkuperäisen luonnon tutkimukselle. Luonnonpuistossa
liikkuminen on rajoitettua ja esimerkiksi Kevon reitillä saa rotkoalueilla
liikkua 15.6.-15.10. välisenä aikana ja liikkuminen on sallittua ajasta riippumatta ainoastaan merkityllä reitillä. Kevon luonnonpuistossa on vaeltajille tarjolla
kattava autiotupa ja kota verkosto, mutta pelkästään näiden varaan ei ainakaan
Kevon reitillä voi yöpymisiä jättää, sillä noin puolet matkasta (Kenesjärven päässä)
tarjolla on ainoastaan telttailu alueita. Kevon reitin (63km) lisäksi tarjolla
on myös Kuivin rengasreitti joka on noin 20km pidempi ja kulkee osittain Kevon reitin
kanssa samaa polkua sisältäen Kevon reitin upeimmat luontonähtävyydet. Näihin
lukeutuvat ainakin Kevon seinä ja Fiellun vesiputous
Yhtä ylä- ja alamäkeä – sitähän se elämäkin tuppaa olemaan
Kyllähän
se tiedossa oli että korkeuseroja tuolla reitillä riittää ja pääsemme nousemaan
ja laskemaan niin portaissa kuin polullakin. Reitin edetessä voi todeta että
reitin kuvaus pitää hyvin paikkaansa. Meidän matka eteni seuraavilla päivittäisillä kilometrimäärillä: 2 – 22 – 15 – 16 – 8 ja enpä tällä kunnolla lähtisi
muuttamaan tuosta muuta kuin alkupätkän; ensimmäiset kaksi kilometriä olisi
voinut sisällyttää tuohon reilun parin kympin päivään. Lähtöpäivänä sunnuntaina
olimme vasta alku illasta reitin aloituspisteellä joten jäimme ensimmäiselle
telttailualueelle yöksi ja aloitimme varsinaisen urakoinnin seuraavana päivänä.
Se
maanantai valkeni sateisena.
Kun olimme aamun puuhien jälkeen pakkautuneet ja
valmiina lähtöön, alkoi suunnilleen samaan aikaan sade. Ensimmäiset kymmenen
kilometriä sitä riitti ja oli meidän onnemme että lounaspaikaksi
valikoidulla Ruktajärven telttailualueella oli myös autiotupa – ja vielä
enemmän onnen tunnetta toi sen valmiiksi lämmitetty kamina! Silloin pidettiinkin
pisin lounastauko koko reissulla, sillä lähes kolme tuntia siinä kuivateltiin ja
levättiin. Matka jatkui vielä noin 12km verran ja saimme taas nauttia
happiraikkaasta ilmasta kelin vaihdellessa sateesta poutaan ja tunturissa
sankkaan usvaan joka tuulessa paiskautui naamalle lähes vesisateen veroisesti.
Seuraavana
päivänä oli jo poutaisempaa ja saimme vaeltaa kuivin vaattein aina
leiriytymispaikalle (Roajàsjàvri) saakka. Viimeisten parin sadan metrin aikana sade taas
alkoi, mutta ei se enää siinä vaiheessa haitannut. Tämä päivä oli unohtumaton
sillä näimme Kevon seinän, joka aukeaa taivaltajalle (Sulaojalta päin tulevat)
lähes yllättäen – olimme taivaltaneet tunturikoivikossa kilometrin pari ja
yhtäkkiä kanjoni alkoi hahmottua edessä: siinä kyllä syke nousi jännityksestä
ja innostuksesta allekirjoittaneelle, ihan totta! Ja olihan se toden totta upea näky, tuo Kevon seinä. Sitä ei hahmota kuvissa, ja voi pojat tuli taas
ylpeä olo tästä meidän kotimaan monipuolisesta luonnosta; miten hieno se voikaan olla! Saatiin olla ihan
kaksin: ei ollut kiljuvia turisteja selfiekeppeineen, eikä tarvinnut etsiä
paikkaa, mistä kuvan taltioiminen onnistuu ilman suurta porukkaa pyörimässä
edessä. Varmasti niitä turisteja olisi riittänyt, mikäli tämä paikka olisi
helpommin, esimerkiksi turistibussilla, saavutettavissa. Samana päivänä nähtiin myös Fiellun
putous ja pystyimme ihastelemaan rauhassa myös tunturimaisemaa sillä vesisade
ei puskenut meitä samanlaiseen raviin kuin edellisenä päivänä.
Kolmas
ja neljäs päivä olivat haastavimmat, vaikka ne eivät olleetkaan pituudeltaan
pisimmät. Erityisesti toiseksi viimeinen 16 km päivä oli maastoltaan niin
vaikeakulkuista että siitä oli välillä vaeltamisen nautinto kaukana. Rinkan
kanssa niljakkaisilla kivillä ylös ja alas kiipeily ei ollut herkuimmasta
päästä mutta siitäkin selvittiin. Tälle päivälle mahtui 3 joen ylitystä ja ne
olivatkin sitten niitä positiivisia yllätyksiä En oikeastaan halunnut edes
etukäteen ajatella koko tapahtumaa tarkemmin, koska se pelotti hieman jo
ajatuksen tasolla: virtaavan, hyytävän kylmän joen ylitys kahlaamalla ties
millaisessa kivilouhikossa kompuroiden. Kylmyys ei yllättäen muodostunutkaan
ongelmaksi, eikä siellä niin paljon niitä kiviäkään ollut – tai ainakin
rauhallisesti etenemällä vaijerissa olevaa apunarua hyväksi käyttäen kaikki
sujui hyvin. Asia olisi kyllä toisin, mikäli vettä olisi ollut enemmän; nyt
selvisimme aika kivasti, sillä syvimmillä kohdilla vesi ylsi noin puoleen
reiteen. Viimeinen päivä olikin sitten suurimmaksi osaksi tasaista ja helppoa
kulkea, mutta edellisten päivien rasitus painoi siihen malliin, ettei askel
enää liitänyt.
Olimme
käyneet lähtöpäivänä viemässä automme toisen avaimen Sulaojan päässä olevalle
Giellajohka majoitus- ja ravintolapalveluja tuottavalle yritykselle. He olivat
siirtäneet automme (noin 100km matka) Kenestuvan päähän parkkialueelle.
Ajelimme siis vielä avaimen hakuun Giellajohkaan ja söimme siinä samalla
ravintolassa – oli muuten hyvä poroburgeri ja eipä ollut kuulemma
poronkäristyksessäkään mitään vikaa. Suositukset jos sillä suunnalla liikutte!
Kaiken kaikkiaan Kevon reitti oli upea. Tottakai keli olisi tehnyt kokemuksesta erilaisen; jos vesisade ja navakka tuuli eivät olisi pakottaneet vetämään ensimmäisenä päivänä huppua tiukasti pään ympärille, olisimme ehkä saaneet vielä lisää erilaisia maisemia taltioitua verkkokalvoillemme ja myös kameraan. Säälle ei kuitenkaan mahda mitään ja olihan meillä niitä vähemmän sateisia päiviäkin. Kyllä tunturi ruskan väreissä on sitten kaunis, sitä on päästävä uudestaan ihastelemaan! Näimme varmasti kaikkia mahdollisia ruskan värejä.
Kanjoni näyttää upealta! Varmasti paikan päällä vielä vaikuttavampi. Maisemaa osaa varmaan arvostaa enemmän kun sen eteen pitää vähän ponnistella eikä autolla pääse viereen.
VastaaPoistaHieno ruskavaellus! Itsellä vielä kokematta tuo reitti.
Kyllä, kuvista ei saa todellista vaikutelmaa vaan paikka oli todella mykistävä "livenä". Ihanat maisemat ja kokemus, erityisesti tuo Kevon seinä ja se ympäröivä hiljaisuus. Ihmeellistä!
Poista