#39 Vinkit Suomi matkusteluun Pohjois-Karjalassa

Ai että - kyllä kesäloma on ihmisen parasta aikaa. Olen tässä nauttinut lomastani lähinnä kotoisissa maisemissa. Heti loman alettua kävimme Päivä Tukholmassa -risteilyllä, muuten olemme olleet joko kotosalla tai vanhempieni luona. Vaikka säät ovat olleet normaaleja heinäkuun helteitä huomattavasti kylmemmät ja lomapäivien suunnitelmat näin ollen menivät uusiksi (tarkoituksenahan oli lähinnä ottaa aurinkoa ja nautiskella auringon lämmöstä), on loma maistunut silti mainiolta! Meidän Nizzan matkasuunnitelma etenevät - nyt on lentojen lisäksi buukattu hotelleja kaksin kappalein - toinen kolmeksi yöksi paikasta nimeltä Frejus ja toinen sitten neljäksi viimeiseksi yöksi Nizzasta. Alkulomasta tutustumme siis Provencen alueeseen autolla ja patikoiden, ja loppu lomasta nautitaan Nizzan antimista. Viikko on lyhyt mutta kyllä me jotain saadaan varmasti Ranskan Rivierasta irti!

Tässä loman kuluessa olen pyöritellyt mielessäni postausaihetta, jonka voi jokainen autoileva tai moottoripyöräilevä lomailija toteuttaa. Minulle Pohjois-Karjalan seutu on enemmän ja vähemmän tuttua. Olen koko ikäni asunut tällä Itä-Suomessa ja nyt jaan teille omat Pohjois-Karjala suosikkini. Jos innostut, voit toteuttaa ne vaikka autoillen road trip muodossa!

Lähdetään liikkeelle Keski-Karjalasta: kaikille Marimekon ystäville suosittelen poikkeamaan kutostieltä Kiteelle ja varaamaan runsaasti aikaa Marimekon Outletmyymälän tutkiskeluun! Myymälä sijaitsee Kiteen keskustassa K-Supermarketin yhteydessä ja itse tänä kesänä siellä ensimmäisen kerran vierailleena yllätyin myymälän tarjonnasta (runsaasti kaikkea vaatteista astioihin ja laukuista pyyhkeisiin). Edulliset hinnat (verrattuna perus Marimekon liikkeiden hintoihin) houkuttavat tekemään ylimääräisiä heräteostoksia! 

Jos sinulla sattuu olemaan Venäjän viisumi, kannattaa ajella Kiteeltä suoraan Tohmajärvelle ja siitä Niiralan rajanylitys asemalle. Voit viettää päivän sivistämällä itseäsi Sortavalassa. Itse olen käynyt siellä yhden kerran (ajanut ohi edestakaisin ja toiseen suuntaan mennessä pysähdyimme ruokailemaan), ja muistan vain, miten hämmästynyt olin kaikesta rähjäisyydestä. Se on niin kummallista, miten kehnon näköisissä asumuksissa ihmiset asuvat ja niin lähellä Suomea. Jos et omista viisumia, jatka matkaasi kohti Joensuuta.
Jos tykkäät ulkona treenaamisesta ja erityisesti porrastreenit ovat lähellä mieltymystäsi, poikkea matkanvarrella Hammaslahteen Rauanvaaran hyppyrimäkeen. Reilu 200 porras-askelmaa silkkaa tuskaa - tänä kesänä ollaan käyty vasta yhden kerran, mutta ei ollut takuulla viimeinen! Minä vedin pari kertaa ylös asti, mutta flunssaan jälkimainingeissa enempään en olisi kyennytkään. Siinä sitä sai jo mukavat tutinat jalkoihin. Ensi kerralla sitten tuplaten kun viimeisetkin niiskutuksen rippeet ovat poissa! Joka tapauksessa, Rauanvaaralta on mm. Nykäsen Mattikin hypännyt ja voin luvata, että ihan huvin vuoksikin ylös kannattaa kiivetä: kaunista metsä maisemaa riittää silminkantamattomiin ja kun mukaan ympätään järvimaisema, et voi kuin henkäillä ihastuksesta - tai rappusten aiheuttamasta sykkeen noususta.
Kävitpähän porrastreeneillä tai et, matkasi jatkuu edelleen kohti Joensuuta. Tässä vaiheessa sinulla on takuulla jo nälkä, kyllähän shoppailu Marimekolla ja portaiden rahtautuminen edes takaisin on rankkaa puuhaa. Jos aiot varata majoituksen Joensuun ydin keskustasta, voit kipaista rappusten nostattaman hien pesuun hotellihuoneeseesi - muussa tapauksessa sinun kannattaa ehdottomasti pulahtaa uimaan Pielisjokeen. Virta vie mukanaan hien ja koska se on virta, se viilentää mukavasti. Kukapa nyt hikisenä haluaisi mennä syömään! Oli miten oli, ruokapaikaksi suosittelen lämpimästi kahta Joensuulaista pizza paikkaa: Kesälato (Rantakatu 13) ja Pizzaria Roihu (Yläsatamankatu 9). Valitse jompi kumpi ja nautiskele elämäsi herkullisimmasta pitsasta (ainakin Suomen mittapuun mukaan - ja minähän tunnetusti pitsan ystävänä olen testannut pitsaa vähän jokapaikassa, varhaisaikuisuuteeni saakka). Kesäladossa emme ole vielä tänä kesänä käyneet (VIRHE, se on korjattava vielä tämän loman aikana), mutta viimekesänä kävimme muutamasti ja herkkuhetki on taattu. Plussaa viihdyttävästä terassista ja tunnelmasta. Pizzeria Roihussa päässet syömään sisätiloihin ja voit valita pitsaasi joko miedon, tulisen tai extra tulisen tomaattikastikkeen. Itse otan aina tulisen - kerran testasimme extra tulista ja se olikin tujua tavaraa!

Roihun pitsaa!

Joensuussa viihtyy pidemmänkin aikaa ja katseltavaa riittää. Itsehän en ole tutustunut tarjonnasta kuin murto-osaan, vaikka reilun kuusi vuotta paikkakunnalla asuin. Kannattaa ainakin käydä Taitokorttelissa (melkein Kesäladon yhteydessä) jos kiinnostaa ihailla ja ostaa käsitöitä. Martta-kahvio torilla on myös mukava, osta kahvin kylkeen karjalapiirakka ja jää seuraamaan Pohjois-Karjalaista torivilinää. Jos tykkäät frisbee golfaamisesta, suosittelen suuntaamaan Kirkkopuistoon (luterilaisen kirkon "takapiha"), sieltä löytyy keskustaa lähinnä oleva rata. Keskustan kyljessä Pielisjoella on muutama jokilaiva, jossa on mukava käydä iltaa istumassa - tai jos tanssijalka vipattaa, tsekkaa Kerubin artistitarjonta. Ensiviikolla järjestettävä Ilosaarirock on ehdoton kesän must see -tapahtuma ja mekin tällä hetkellä olemme kääntämässä kelkkamme sen suhteen: alun perin ei pitänyt mennä ollenkaan, sitten oli tarkoitus osallistua perjantain riennoille ja nyt suunnitellaan jo telttamajoitusta ja kahden päivän lippujen ostoa.

Kesä 2014, Ilosaarirock ja Studio Killers - oli muuten mahtava keikka!

99% todennäköisyydellä meidänkin siis löytää rokkihumusta! Tunnelma on omaa luokkaansa Joensuussa - jo sen takia kannattaa tulla urkkimaan paikan päälle Ilosaarirockiin. Rokissahan yövytään luonnollisesti telttamajoituksessa, muussa tapauksessa oma suosikkini Joensuun hotelleista (toki en ole yöpynyt niissä kaikissa) on keskustassa sijaitseva Sokos Hotel Vaakuna: muutama vuosi takaperin laajennettu hotelli tarjoaa (laajennuksen puolella) moderneja, miellyttäviä huoneita!
Joensuusta kannattaa ehdottomasti suunnata pohjoista kohti ja stopata kulkupeli Kolille. Kolilta löytyy ainakin runsaasti mökkimajoitusta ja käsittääkseni muutama hotelli. Itse en ole koskaan Kolilla yöpynyt, mutta suunnitelmissa on ollut jo pidemmän aikaa varata Koli Spasta hemmotteluviikon loppu. Joka tapauksessa, täällä voit tutustua Suomen kansallismaisemaan ihan ilmaiseksi. Mahtavat näkymät avautuvat, kun kiipeät Ukko-Kolin rinteiden yläpäästä muutamat portaat ylöspäin. Noh, ehkä niitä portaita on enemmän kuin muutamat, mutta matka ei ole loppujen lopuksi lainkaan pitkä ja eteesi avautuu henkeäsalpaavat maisemat. Kolilla on myös runsaasti tarjolla patikointireittejä ja luonnon ystävän kannattaakin etukäteen suunnitella, kiertääkö vain lyhyen reitin vai useamman yön mittaisen.

Ei löytynyt yhtään kesäisempää kuvaa Kolilta! :D Tuo
päivä oli muutenkin sumuinen, ettei oikein päästy
nauttimaan maisemista.

Kolilta kannattaa seuraavaksi suunnistaa Lieksaan (itseasiassa, Kolihan kuuluu Lieksaan,välissä on vain Pielinen, se järvi). Harmillisesti Koli-Lieksa välillä aiempina vuosina seilannut autolautta ei ole tänä kesänä 2015 liikennöimässä muutoin kuin erillisestä tilauksesta, joten Lieksaan joutuu ajamaan hieman kierrellen. Täältä pienestä kaupungista tämä tyttö on lähtöisin. Lieksa on kuitenkin mielestäni mukava pieni paikka kesälomanviettoon: voit vaikkapa tutustua Pielisen Museon tarjontaan (huippu mielenkiintoinen ulkoilmamuseo), kipaista Timitran linnaan lounaalle (kerran olen sunnuntaibrunssin täällä syönyt, herkkua oli ja palvelu pelasi), käydä jäätelöllä ja uimassa Lieksan satamassa, kierrellä pienissä putiikeissa (niitä ei todellakaan ole vaikea löytää, sillä kaikki kaupat sijaitsevat saman kadun varrella!) ja suunnata vaikkapa Ruunaalle koskenlaskuun!

Neiti-kosken kuohuja kevät-talvella.

Tämän parempaa yhteiskoskikuvaa ei löytynyt. Kevät-talvella 2014 Ruunaalla.

Erityisesti helteisellä säällä suosittelen kumivenettä puuveneen sijaan - näin pääset laskemaan kosken myös uimalla ja SE jos mikä on siistiä! Kalamiehet ja -naiset voivat sitten jäädä samalla reissulla kalalle ja tarjoaahan toki Ruunaallakin mukavat puitteet patikointiin. Lieksassa voit yöpyä joko Ruunaalla tai keskustan tuntumassa esimerkiksi Timitrassa mökkimajoituksessa. Lieksassa en ole koskaan yöpynyt muualla, kuin "kotona" joten minun on hankala suositella mitään majapaikkaa.

Tässä vielä kesäfiilistelyä, kuva kesältä 2014 Lieksan parhaalta rannalta, joka
löytyy Vuonislahdesta! Täydellinen, matala hiekkaranta.

Tähän päättyy minun Pohjois-Karjala rundini. Hauskaa road trippiä!

Ps, Muista ostaa matkamuistoksi Mökö -kivi Kolilta Kolin portilta tai Joensuusta Taitokorttelista!

#38 Fustrasta apua migreenin hoitoon

Huom! Niille, joita kiinnostaa ainoastaan kokemukseni Fustrasta ja sen tarjoamat hyödyt, tiedoksi: voitte siirtyä suoraan alemmaksi aiheeseen. Alkuun olen nimittäin kirjoittanut hieman omakohtaista kokemusta/tuntemusta migreenistä:

Minä olen yksi niistä "onnekkaista", jotka voivat kehua sairastavansa tätä niin kutsuttua viisasten tautia - migreeniä. Kaikki alkoi oikeastaan ammattikorkeakoulussa, olin päälle parikymppinen ja ihmettelin ääneen ajoittaista päänsärkyä. Voin rehellisesti sanoa, ettei minulla ollut esimerkiksi lukiovuosinani tai ennen sitä, koskaan koskenut päähän kunnolla. Rakkaan äitini ohjeistamana käännyin optikon puoleen ja niinhän sieltä paljastui hajataittoa ja minusta tuli rillipää. Siihen taisivat säryt loppua. 

Onnellisesti sitten valmistuin tähän antoisaan insinöörin ammattiin ja päädyin töihin suunnittelutoimistoon. Vuosi taisi olla 2013 kun ensimmäinen migreenikohtaus iski. Aloitin aamulla työt normaalisti ja ihmettelin orastavaa päänsärkyä. Pidin normaalisti kahvitauon yhdeksän aikaan ja jatkoin töitäni. Kahvin jälkeen työt aloitettuani meni noin 15 minuuttia, kunnes keskeytin työnteon ja siitä noin kymmenen kun makasin lattialla - minulla oli tietämättäni ensimmäinen paha migreenikohtaus. Muistan vaan, miten en uskaltanut avata silmiäni ja koska olin mennyt paniikin valtaan yllättäen yltyneestä päänsärystä, aloin tietämättäni hyperventiloimaan ja lopun voi arvata. Olo senkun huononi ja selostin jos työtovereilleni, miten minulla on vähintäänkin aivoverenvuoto tai muuta vastaavaa. Pian tulivat mukavat ambulanssisedät ja hetken minua ja puhelimen päässä olevaa lääkäriä (?) jututettuaan päättivät viedä jatkotutkimuksiin keskussairaalaan varmuuden vuoksi. Siellähän alkoi selvitä, ettei kyse ollut muusta, kuin pahasta päänsärystä ja hyperventilaation aiheuttamasta huonosta olosta. Voin kyllä todeta näin jälkeenpäin, että siinä tilanteessa yllättävä kipu ja oudot tuntemukset olisivat aiheuttaneet paniikkia takuulla kenelle tahansa. 

Myöhemmin - toisen saman tyyppisen ambulanssireissun, sekä näitä tapahtumia seuranneen aivojen magneettikuvauksen jälkeen neurologi totesi, ettei minua mikään muu vaivaa kuin migreeni. Ilmiselvää, kulkeehan tämä tauti isäni puolella suvussa, luonnollisesti minä saan kunnian nauttia kohtauksista näin aikuisiällä. Omat oireeni ovat hyvin samanlaisia: vasemman käden ja jalan puutuminen, kasvojen vasemman puolen ja suunalueen puutuminen sekä oikeanpuoleinen ohimokipu. Viiltävät kivuntunteet lähinnä oikealla puolella päässä, oikean silmäpohjan kipu, oikealla ohimolla tuntuva viileyden tunne ja lievät näköhäiriöt. Kuulostaa lungilta ehkä, mutta kuunneltuasi päivätolkulla päänsärkyä, napsittuasi lääkkeitä (joista ei tunnu olevan mitään apua - tai ainoastaan hetkellistä ja huomenna kaikki alkaa alusta) tuntuu ylivoimaiselta ajatella mitään järkevää. Välillä kivut olivat niin pahoja, etten voinut enää katsoa töissä näyttöä, vaan sammutin valot ja makasin lattialla. Hyperventilointiin apuna toimi työpöydän kaapissa oleva paperipussi. Monesti jouduin lähtemään kesken päivän kotiin, koska näyttöön en voinut vilkaistakaan - tuntui että pää räjähtää. Tee siinä sitten töitä.

Tässä pitkältä tuntuva selostus siitä, millaista minun migreenini on. Ja kuitenkin, tämä on vain pintaraapaisu siihen, mitä joudun / jouduin kestämään. Se pitääkin paikkaansa, että ainoastaan migreenipotilas voi samaistua toiseen migreenistä kärsivään - ja silti jokainen kokee kivun niin eritavoin ja oireetkin voivat olla niin erilaisia.

Marraskuussa 2014 laitoin paikalliselle kuntosalille sähköpostia. Minulla oli ylijääneitä liikuntaseteleitä valtava nippu ja päätin panostaa itseeni hankkimalla personal trainerin. Minulle tarjottiin Fustran tutustumis tuntia. Jokainen voi käydä lukemassa fustrassa täältä: fustrafinland.fi eli en ala tässä kovin tarkasti kertomaan, mistä on kyse. Keskityn nyt vain itseeni ja käyn läpi niitä asioita, mistä on omalla kohdallani ollut suurta vaikutusta ja hyötyä. Alustuspuhe migreenistäni sen takia, että saisitte käsityksen, miten hankalaksi elämäni ja työntekoni meni vajaassa puolessa vuodessa. Migreeni oli yhtäkkiä minulle arkea ja välillä tuntui, etten voi yhtään kontrolloida elämääni ja kipuja, vaan olen täysin niiden armoilla.

Nyt päästään itse asiaan:

Kävin Fustran näytetunnilla, enkä voi sanoa, että olisin heti ollut koukussa. Meinasin jopa tippua tuolilta, kun valmentaja esittelin minulle hintoja. Minulla sattui kuitenkin olemaan liikuntaseteleitä sen verran jemmassa, että sain niillä maksettua ensimmäisen kymmenen kerran paketin melkein kokonaan. Loppujen lopuksi muutaman kerran valmennuksessa käytyäni, päädyin ostamaan 20 kerran paketin, enkä voi muuta kuin suositella kaikille tätä. Jos ostat alkuun pelkän kymmenen kerran paketin, jäät nuolemaan näppejäsi ja tuntuu, kuin olisit päässyt vasta alkuun kun kaikki jo loppuu. 

Omat tulokseni
Minulle on tullut puolen vuoden aikana keskivartaloon lihasmassaa noin 1,5kg. Yhteensä lihasmassani on kasvanut puolessa vuodessa 2,7 kg. Tämä muutos on siis tapahtunut Fustran ja kuntosaliharjoittelun ansiosta. En usko, että olisin mitenkään saanut samoja tuloksia, jos en olisi aloittanut Fustraa, vaan ruvennut ainoastaan treenaamaan salilla yksikseni. Korkeintaan olisin rikkonut itseni.

Seuraavanlaisia positiivisia vaikutuksia olen pannut merkille: syvät keskivartalon lihakset ovat vahvistuneet ja ryhtini on suoristunut. Jaksan kannatella oikeanlaista asentoa juoksumatolla tai crosstrainerissa (voi voi kun katsoo kuntosalilla niitä juustonaksu-asennossa juoksevia, niitä on paljon ja itsekin varmasti lukeuduin aiemmin joukkoon!). Ratsastusonnettomuuteni takia minulla lähti oikea solisluu sijoiltaan. Kun aloitin Fustran, solisluu törrötti selvästi olkapääni yläpuolella, se pystyi näkemään selväsi - ja hyi olkoon, miltä se tosiaan näyttikään! Alkuun minulla oli todella totutteleminen peiliin katsoessa. Kylmät väreet kulkivat selkärankaa pitkin tuon tuosta kun tuijotin ihon alta törröttävää luuta. Vaan eipä mennyt aikaakaan kun Fustrassa käytyäni huomasin, ettei törröttävää luuta enää näkynyt. Aamulla se nukutun yön jälkee palasi näkyville, mutta iltapäivää kohti mentäessa hartiani näyttivät toistensa peilikuvilta. Jotenkin tämä ilmiö - oman teoriani mukaan - liittyy parantuneeseen ryhtiin ja lapojen sekä hartioiden asentoon. Nykyäänhän minulla on myös irtonaiset lavat (aiemmin ne eivät tulleet ollenkaan ulos kun vein kättä taakse) sekä lavoissa tuki. Ryhtini on tosiaan parantunut ja olkapäiden asento on aika-ajoin oikeaan suuntaan (ei eteenpäin kääntyneenä). Olen myös saanut liikkuvuutta varsinkin yläkroppaan. 

Mikä tärkeintä, en kärsinyt koko keväänä 2015 migreeni kohtauksista. Minun ei juuri koskaan tarvinnut valittaa päänsärkyä, ja välillä mietin itsekseni, kuvittelinko kaiken ja mitä muut ajattelevat kun en enää valitakaan päänsärystä. Sitten totuin tunteeseen - kivuttomaan päähän! Tuli huhtikuun loppu, lähdimme New Yorkiin ja minulle tuli reilun kolmen viikon tauko Fustrasta. Olin ostanut vielä kesäksi kymmenen kerran paketin.

Päänsäryt hiipivät kuin varkain tasaisin elämääni. Pari viikkoa sitten kärsin kivusta 6 päivää. Nyt minulla on töissä keppi ja pyrin tekemään keppiliikkeitä useamman kerran päivässä. Riittää kun hallitsen oikean tekniikan ja teen vaikkapa viisi toistoa muutaman kerran työpäivän aikana. Pitkiä jumppia en töissä tarvitse - aikaa kuluu koko päivänä ehkä viisi minuuttia. Olen aivan sataprosenttisen varma, että pääni palautuu säryttömäksi tulevien viikkojen saatossa. Nyt olen viisaampi. En enää ikinä pidä taukoa minulle tärkeistä Fustran keppiliikkeistä. Kolme viikkoa oli aivan liikaa. Kyllähän minä urheilin tuona aikana ja fustrasinkin, mutta reilun viikon täysi stoppi oli minulle liikaa ja menetin niinsanotusti otteen. On äärimmäisen tärkeää suorittaa liikeet teknisesti oikein. Näin Fustrasta saa parhaan hyödyn irti. Minulle on myös ollut erittäin luontevaa olla ohjattavana, sillä totuinhan yli viidentoista ratsastusvuoden aikana olemaan jatkuvasti opetettavana ja valmentajan silmän alla. Tottakai pitää pystyä tekemään itsenäisesti ja nyt minulla on kesän jälkeen pitkä jakso itsenäistä työskentelyä edessä kun rahani eivät enää riitä Fustraan tänä vuonna.

Mielipide henkilökohtaisesta ohjauksesta (Fustra personal training):
On helpottavaa ja toisaalta taas rankaa käydä valmentautumassa henkilökohtaisesti. Valmentaja on kokoajan läsnä ja ohjaa sinua suorittamaan liikeen oikein. Et voi vilpata. Et kehtaa jättää viittä viimeistä toistoa tekemättä, koska et mukamas jaksa. Sinun tekisi mieli huutaa kuullessasi "Viisi vielä", että "No, no no!". Vaan etpä huuda. Sinä vaan puret hammasta ja teet ne viisi ja läähätät sen jälkeen hiki valuen. Mutta kun olet useammalla valmennuskerralla tehnyt ne "vielä viisi" toistoa, huomaat, että tekisi mieli tehdä vielä muutama niiden päälle kun alkaa jo tuntua kevyeltä. Kun tekee tarpeeksi kauan yksin - ja tämä päteen ihan kaikkeen urheiluun, takuulla - toistaa virheitään vaikka luulee tekevänsä oikein, pysyy mukavuusalueellaan ja kehittyy paljon hitaammin. Valmentajan avulla voit saada esimerkiksi suorittamaasi liikeeseen korjattua oikean liikeradan ja sitä kautta - kun tekniikka pelaa - huomaat suorittavasi enemmän toistoja tai kovemmilla painoilla.  Ohjaaja kysyy liikkeen aikana tai viimeistään sen jälkeen, missä tuntuu. Näin kartoitetaan, onko jokin paikka kireänä ja mitä sille voidaan tehdä. Näin saadaan myös selville, teinkö liikeen oikein. Jos liikeen tulisi tuntua pakaroissa, mutta kerron sen tuntuneen etureisissä, asentoa korjataan ja kokeillaan, meneekö tunne oikeaan paikkaan. Otetaan vielä yksi esimerkki: selkävaivainen henkilö. Varmaan moni treenaa ja kyykkää väärällä tekniikalla, tekee maastavetoja väärällä tekniikalla jne. Ainakin näissä liikkeissä selkä joutuu kovalle rasitukselle, jos liikerata on väärä ja painoa paljon. Tulee niitä selkävaivoja ihmisille vähemmälläkin. Keskitytään painojen lisäämiseen eikä tekniikkaan/liikkeen oikeinsuoritukseen. Tulee vaan mieleen, kannattaisiko laittaa ensin ne syvät lihakset, jotka mm. tukevat selkärankaa, kuntoon. Frustrasta on takuulla apua selkävaivoihin.
Toinen tärkeä asia on suorittaa liike oikein. Minulla on käynyt tuuri siinä mielessä, että aloitin viikottaisen kuntosalitreenauksen yhtä aikaa Fustran kanssa ja olen näin ollen saanut alusta asti vinkkiä liikkeiden oikeanlaiseen suorittamiseen ja siihen, missä lihasryhmissä pitäisi tuntua. Teen liikkeitä vielä niin kovin pienillä painoilla, että voin keskittyä hyvin tekniikkaan ja siihen, että liike tuntuu varmasti oikeissa lihasryhmissä. Jää turhat vääntelehdinnät ja avustavat kehonliikkeet pois.

Yhteenveto:
Fustrassa minun kohdallani tehdään niin sanottuja keppiliikkeitä - jotka ovat ryhtini ja migreenini apu, core liikkeitä - jotka vahvistavat alkujaan heikkoja keskivartalon lihaksiani, sekä perus liikkeitä kuntosalin laitteilla sekä omaa painoa hyödyntäen kiinnittäen huomiota erityisesti liikkeen suorituksen puhtauteen ja tekniikkaani sekä juuri, tismalleen oikeiden lihasryhmien kuormitukseen. Alkuun kävimme läpi ohjaajan kanssa, mitä tavoitteita juuri minulla on ja tämän jälkeen hän teki minulle ruokavalion, jota olen nyt pyrkinyt parhaani mukaan noudattamaan. Voin myös tunnin aikana kysellä ohjaajaltani esimerkiksi kuntosaliharjoitteluun, juoksuun tai ruokavaliooni liittyen vinkkejä. Olen oppinut puolen vuoden aikana kehonhuollosta, ruokavaliosta ja syömisestä, kuntosalitreenauksesta ja kotitreenauksesta enemmän, kuin osasin edes kuvitella. Olen löytänyt keinon selättää migreeni ilman lääkkeitä ja keinon parantaa ryhtiäni. En todellakaan koe, että rahani olisivat menneet hukkaan. Tästä on hyvä jatkaa.

Hyviä treenejä kesätreenejä ja tsemppiä päätöksentekoon vielä Fustran kanssa empiville - do it!
-Tiina

#37 Matkasuunnitelmia ja reppureissailu haaveita

Täällä alkaa olla seuraavan puolen vuoden reissusuunnitelmat lukkoon lyötyjä. Pari viikkoa ja meillä alkaa kahden viikon mittainen kesäloma. Suunnitelmia edes takaisin vatkatessamme (korjataan, minä taisin olla se, joka niitä sumpli edestakaisin), päädyimme varaamaan 40h risteilyn Tukholmaan. Itse en ole koskaan käynyt Ruotsissa - eikä ole kuulemma Mikkokaan. Ollaan siis Tukholman ekakertalaisia. Aikaa on jotain 7h tai sinnepäin, joten ajattelimme käydä kävelyllä jossain (Vanhassa kaupungissa?) ja kahvittelemassa / ruokailemassa kevyesti. Minulla on yksi ainoa ostossuunnitelma ja se on "Ruotsi-muumimuki", tämä vaaleanpunainen supersöpö ruotsinsiistinäpitomuki. Muuten aion hankkia aineetonta iloa itselleni nauttimalla kesäisestä Tukholmasta. Kamerakourassa ja hymy huulilla! En tiedä, miten Tukholmassa ovat kaupat auki kesäsunnuntaisin, mutta eipä meillä ollut tällä reissulla tarkoituskaan shoppailla - nautiskella vain vieraasta kaupungista! Tuo tosin on selvitettävä etukäteen, mistä niitä mukeja saa muualta, kuin laivalta.

Muumifani ilmoittautuu!

Toinen matka, jonka olemme varanneet - tarkemmin lennot - sijoittuu elokuun loppuun ja Ranskan Rivieralle. Lennämme Nizzaan ja aiomme ottaa aurinkoa, käydä Monacossa, patikoida ja syödä hirmuisen hyvin. Muu onkin sitten avoinna. Todennäköisesti hankimme yöpaikan Nizzasta (jossain vaiheessa harkitsin myös Cannesia), mutta varmaa ei vielä ole, varaammeko hotellin vai huoneiston Airbnb:n kautta.

Tämä Ranskan reissu tuli kuin varkain kuvioihin. Alun perin suunnittelimme matkaa kesälle lomamme ajalle. Sitten muutimme suunnitelmaa viikon reissusta viikonloppumatkaan ja nyt lopulta päädyimme varaamaan kaksi yötä kestävän risteilyn. Sitten aloin haaveilla myöhemmin syksyllä tapahtuvasta rantalomasta ja lehtohintoja tiirailtuani (vertailussa noin 10 Euroopan kohdetta), bongasin edulliset Norwegianin lennot Nizzaan ja se oli siinä. Juuri sopivaan aikaan ja lentoajatkin todella järkevät. Lisäksi Nizzassa viehättää pelkän rantalomailun sijaan (lukemani mukaan) hyvä ruoka, kaunis ja viehättävä kaupunki ja lyhyen matkan päässä sijaitsevat lukemattomat päiväretkimahdollisuudet. Ajattelin käydä hakemassa (taas kerran) kirjastosta kasan Nizza tietoa, sillä mielestäni netistä löytyy laihanlaisesti vinkkejä kaupunkiin matkustaville. Muutamia blogikirjoituksia olen lukenut, mutta niissä on kerrottu päiväretkistä Monacoon ja Cannesiin. Ja me kun haluaisimme muuallekin. Toivottavasti vanha kunnon kirjasto auttaa tässä asiassa. En osaa ranskaa, joten ranskan kielisiltä nettisivuilta minun on turha etsiä mitään tietoa ja vaikka englanninkielen ymmärrys on huimasti parantunut viime vuosien aikana, olen siitä huolimatta kovin laiska googlettamaan englanniksi.

Thaimaa, Koh Lanta, fiilistelyä!

Näiden kahden ulkomaanmatkan lisäksi meillä on ollut jo pidempään mielessä joulun vietto ulkomailla - jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, matka toteutuu tänävuonna. Kohteen päättää Mikko ja minulle se selvinnee viimeistään lentokentällä? Jännää! Olen myös laskeskellut, että lomamme riittäisivät parin viikon mittaiseen kaukolomaan, jonne suuntaisimme mahdollisuuksien mukaan pääsiäisenaikoihin tai aiemmin. Olemme pyöritelleet huulilla mm. Sri Lankaa, Filippiinejä, Kap Verdeä ja Madagasgaria/Mauritiusta. Ehkä tutustun kohteisiin pikkuhiljaa ja teen Mikolle Powerpoint esityksen! Määränpäähän vaikuttaa eniten lentojen hinta ja kohteen majoittumismahdollisuudet/majoittumisen hintataso. Innostuin jo esimerkiksi Malediiveistä, mutta googletettuani sen, totesin, että meillä ei ole vara matkustaa paikkaan jossa on "korkea hintataso". Minua kiehtoisi reppureissu Sri Lankassa, Mikko heitti ilmoille Kap Verden. Katsellaan, sinne on vielä niin pitkä aika!

Koh Lanta, vanhaa kaupunkia

Tässä viime tammikuun Thaimaan lomaa muistellessani minulle on iskenyt taas voimakas kaukokaipuu. Se on ollut tuon loman jälkeen erilaista. Ennen se oli  vain matkakuumetta, jännitystä ja innostusta. Toki se on sitä edelleenkin, mutta mukaan on tullut jotain muuta. En oikein osaa selittää, mutta kaipaan jonnekin kauas niin voimakkaasti, että ihan käy ahdistamaan kun en voi tuosta vain lähteä. Olen myös hieman turhautunut tajuttuani, että maailmassa on OIKEASTI niin paljon nähtävää ja mitä ihmeellisempiä paikkoja - eikä minulla mitenkään riitä aikaa, voimaa eikä rahaa käydä niissä kaikissa. Enhän ole edes ennen ajatellut tällaista. Aiemmin minun elämäni pyöri hevosharrastuksen ja ystävien kanssa hengailun ympärillä. Ystävistä yksi jos toinenkin on jäänyt kuvioista parin vuoden aikana pois. Siitä huolimatta viime aikoina asioita pohdiskeltuani, en koe menettäneeni mitään. Se on normaalia elämän kulkua. Tiet erkanevat toisten kanssa ja toisten kanssa ne jatkuvat, tulee uusia teitä jotka yhdistyvät. Minulla on kyllä käynyt niin hyvä lykky ja onni, kun olemme Mikon kanssa yhdessä ja meillä löytyy yhteisiä intohimonkohteita - kuten matkustelu. Kaiken lisäksi se homma on ainakin tähän asti sujunut meiltä paremmin kuin hyvin!

Oikeasti, nämä kuvat eivät kerro edes puolta totuutta. Mitä muuta ihminen
voi toivoakuin rauhallista rantaa, riippukeinua ja merenkohinaa? Pistä silmät
kiinni ja kuvittele se! 

Vielä runoiluni lopuksi, jos teillä on heittää tähän väliin rentoa ravintolavinkkiä Tukholmasta, joka ei ole hintatasoltaan kovin kallis (sanotaanko vaikkapa Suomen Amarillon hintojen kanssa samaa luokkaa), vinkatkaa! Minne kannattaisi Tukholmassa suunnata, jos haluaa ihastella kauniita kaupunkimaisemia? Ja Nizzan vinkitkin otetaan ilomielin vastaan! Mitä vaan vinkkiä tulee mieleen - ruokailu, majoitus, rannat, liikkuminen jne. Olisin super iloinen tästä!

-Tiina

#36 New York City, (part 3) maininnan arvoiset ruokapaikat

Ajankohta: 2015, toukokuu

Kevät hujahti vauhdilla ja nyt ollaan kesän kynnyksellä, ulkona on jo niin kesäinen sää kun sisätiloista katsoo, mutta lämpötila on kuitenkin välillä hyytävän puolella. Helteitä odotellessa! New Yorkin matkasta on vierähtänyt jo tovi (miten aika kuluu näin nopeasti?), mutta ei liene myöhäistä jakaa kanssanne näitä lupaamiani ravintola vinkkejä. 

Meillä ei ollut varaa käydä ruokailemassa kalliissa ravintoloissa, joten tyydyimme välillä edullisiin hampurilaispaikkoihin - varsinkin silloin, kun piti saada ruokaa nopeasti nälän yllätettyä meidät, emmekä jaksaneet nähdä vaivaa ravintolan etsimisessä. Alapuolinen kuva on sunnuntaibrunssilta ravintolasta nimeltä Swine (531 Hudson Street). Meillähän oli tänne pöytävaraus etukäteen tehtynä. Samaisen kadun varressa ennen ravintolan avautumista käveleksiessämme pistimme merkille, että brunssipaikkoja olisi riittänyt (oltiin siis Greenwich Villagessa), yksikään paikka ei näyttänyt olevan niin täynnä, etteikö sinne olisi mahtunut pari ihmistä syömään ja mitä suloisempia ja herkullisempia aamiaispaikkoja oli vierivieressä. Palatakseni valitsemaamme Swine ravintolaan, palvelusta voin antaa täydet kymmenen pistettä. Ravintola oli kallein, missä kävimme viikon loman aikana - euroja meni lähes 80 ja söimme alla näkyvät annokset, joimme kahvia ja nautimme molemmat New Yorkilaisittain tyypilliset Bloody Mary drinkit (oli muuten ainoa alkoholijuoma tuon viikon aikana, maksoi nimittäin 12 $!!). Ruoka oli kuitenkin hyvää ja tunnelma ravintolassa rento. Voin siis suositella.

Brunssilla

Swine

Seuraavaksi maininnan saa TakeAway-paikka nimeltä Pret A Manger. Melko tyyriitä (esim. kaksi kananmunaa + muutama pinaatinlehti maksoi muistaakseni yli 2$), mutta terveellisiä aamiaisvaihtoehtoja melkoinen määrä. Kävimme täällä Top of the Rock -näköalavierailun jälkeen ja paikka sijaitsi siis samassa rakennuksessa katutasossa. Meillehän selvisi myöhemmin reissun aikana, että kyseessä oli ketjuravintola. Suomen hintoihin nähden samaa hintaluokkaa tai hieman kalliimpaa - se ei kuintekaan niin paljoa haitannut, sillä tarjolla oli mm. mysliä, kananmunia, salaatteja, hedelmiä yms. Näitä löytyy Manhattanilta ainakin kolme tämän hetkisen googlailun perusteella. Jos siis haluat nauttia perinteisten amerikkalaisten pannukakkujen sijaan hieman terveellisempää aamiaista, tässä varteenotettava vaihtoehto!

Ruokaa sateenkaarenväreissä!

Seuraavaksi suosittelen teille Brooklyni puolelta italialaista ravintolaa nimeltään Bevacco (60 Henry Street, Brooklyn NY). Päätettiin lähteä Brooklynin silta kävelylle illalla (tämä oli se ensimmäinen, epäonnistunut reissu) ja käydä ennen sitä syömässä Brooklynin puolella. Päädyttiin sattumanvaraisesti tähän ravintolaan silmäiltyämme ensin ruokalistaa ulkopuolella. Tilasimme alkuruoaksi juusto- ja makkaralautasen, pääruoaksi pitsat, hintaa kertyi reilut 60$ juomineen. Pitsa oli varsin herkullinen, kuin myös alkuruoka. Pidin erityisesti paikan tunnelmasta - ravintola oli tyylikäs, muttei kuitenkaan liian hieno minun makuuni. Samassa tilassa oli baaritiski, johon olisimme voineet näin jälkeenpäin ajateltuna mennä nauttimaan yhdet drinkit ennen ruokailua.

Bevaccon menun löydät myös heidän nettisivuiltaan
bevacco.com/menus/

Se ilta, kun onnistuimme kävelemään Brooklyn Bridgen ylitse, jäi muustakin syystä mieleen. Toki silta oli vaikuttava ja erityisesti sietä avautuva näkymä auringonlaskun jälkeiselle Manhattanille. Mutta. Minä olin tsekannut meille jo aiemmin ruokapaikan valmiiksi ja sinne piti enää löytää perille. Olihan paikka aivan erisuunnalla, kuin oma yöpaikkamme ja vieläpä melko kaukana käyttämästämme metrolinjasta. EON'S GREEK (633 2ND Avenue), koska minun piti ehdottomasti saada kreikkalaista ruokaa. Ruoka-annoksen sai koota itse (tai ravintolan työntekijä kokosi sen), me söimme kaksi kanasalaattia juoden vettä hintaan 21$. Mieleeni jäi ainakin se, että ruoka oli erinomaisen hyvää ja sitä oli enemmän kuin riittävästi! Poiketkaa siis, varsinkin jos liikutte lähettyvillä.

Kreikkalaista <3

Viimeiseksi jätin aamiaispaikan, jossa kävimme reissullamme viimeisenä ennen Suomeen paluuta. Paikka oli ehdottomasti paras aamiaisravintola reissullamme - hankkiutukaa tänne jos vain mitenkään mahdollista!

Mene tänne.

Outpost Cafe (1014 Fulton St), tunnelmallinen, kiireetön ja rento. Nautimme super herkullisen aamiaisen täällä lähtöaamunamme. Paikka on metrolinjan (A ja C metrot) varrella, jolla menimme lentokentälle. Hintaa mysli- ja puuroannokselle, kahdelle kahville, tuorepuristetulle appelsiinimehulle ja croisantille 21$. Lämpimästi suosittelen, tee vaikka samoin kuin me teimme ja kipaise tänne brunssille matkallasi lentokentälle!

Mikko ja Mikon puuronsyöntisessio

Vinkatkaahan, jos teillä on jäänyt mieleen New Yorkin reissulta jokin erityisen hyvä ravintola. Minulla on haaveissa päästä New Yorkiin uudestaan - mieluiten lähitulevaisuudessa (ei sentään vuoden sisällä!). Toivottavasti tästä on jolle kulle lukijalle hyötyä!

#35 New York, (part 2) matkabudjetti

Ajankohta: 2015, toukokuu

Kuten Thaimaan matkallammekin, kirjasin myös tällä reissulla kaikki ostoksemme päivittäin muistiin. Meillä oli varattu noin 50€ päivässä ruokaan per nenä, mikä jo etukäteen kuulosti kamalan isolta summalta. Onneksi meillä ei tosiaankaan mennyt noin paljoa rahaa ruokailuun! 

Pääasiassa teimme asunnollamme aamupalaa ja joinakin päivinä kävimme tämän lisäksi syömässä aamiaisen ulkona, jos aikaa oli kulunut useampi tunti (saatoimme syödä kotosalla kuuden aikaan ja sitten vielä 9-10 maissa aamiainen ulkona), muttei ihan vielä kehdannut lounaallekaan mennä. Meidän aamiainen kotona koostui alkuviikosta paahtoleivästä (sitä sentään sai kokojyvänä, ettei tarvinnut syödä sitä valkeaa höttöä) ja hedelmistä, loppuviikosta söimme paistettua kananmunaa ja hedelmiä. Tässäpä vähän faktoja pöytään hinnoista:

• 4 kpl omenoita 9,82 $ (9,1 €), kihonta 3,99 $/lb // 8,25€/kg
• Pussillinen viinirypäleitä 8,86 $ (8,2 €), kilohinta 3,99 $/lb // 8,25 €/kg
• Banaanit kilohinta 0,99 $/lb // 2,0 €/kg
• Kananmunakenno 8 kpl 2,99 $ (2,78 €)
• Sipsit Popchips 3 oz pussi 2,99 $ (n. 85g pussi 2,7 €)

Esimerkiksi omenat tuntuivat aivan kamalan kalliilta, ostettiin 4 keskikokoista omenaa ja maksettiin niistä lähes kymmenen euroa! Samoin kananmunat, eivät edes olleet isoja, ja hinta oli melkein kolminkertainen Suomeen verrattuna. Kauppa, josta nämä ostimme, oli Gourmet Garage (155 W.66TH ST, New York NY 10023). Tämä sijaitsi siis Manhattanilla. En osaa sanoa, ovatko hinnat ns. automarketeissa paljonkin matalammat, meillähän ei ollut tilaisuutta sellaisessa käydä. 

Picnic eväitä

Toki meille tuli edullisemmaksi ostaa (kalliita!!) kananmunia ja tekaista kotosalla aamiaista, kuin käydä joka aamu ravintolassa syömässä. Kävimme kaikenlaisissa ravintoloissa, mutta pääasiassa pyrimme syömään muuta, kuin pikaruokaa. Olimme perillä 7 kokonaista päivää ja meillä meni viikon aikana keskimäärin 35 $ (32,5 €) ruokailuun hankeä kohden päivässä. Alitettiin siis ruokailuun varattu budjetti aika hienosti - eikä edes sen kummemmin ajateltu koko asiaa. Meillä oli välipalapatukoita Suomesta mukana, joten välipaloja ei paljon tarvinnu ostella paikan päällä - vain pari kertaa käytiin kahvin yhteydessä syömässä jotain. En oikein tiennyt, saako jenkeistä esim. proteiini patukoita, joten otettiin Suomi eväät mukaan. 

Millaisissa paikoissa me sitten syötiin? Kallein ravintola (sunnuntai brunssi), missä käytiin, oli ravintola Swinessä (ravintola esittely sitten erikseen), jolle hintaa kertyi tippeineen 84,95 $ (79 €). Täällä juotiin drinkit, joille kertyi hintaa 24 $ (22,3 €) - muuten juotiin kahvia ja tilattiin molemmille aamiais annokset. Halvimmillaan syötiin kiinalaista China Townissa, paikan nimi oli Young City Fish Balls ja hintaa kahdelle annokselle jäi 12 $ (11,2 €). Ruoka oli hyvää! Toinen (ei niin terveellinen) halpa ruokailu tapahtui aivan kotimme naapuritalon hampurilais paikassa - New Yorkiin tulo iltanamme olimme aika väsyksissä ja nälissämme, joten haluttiin vaan nopsaan jotain mahantäytettä. Paikan nimeä en muista, juustohampurilaiset ostettiin ja hintaa kahdella hampparille sekä vesipullolle tuli 10,5 $ (9,8 €). Tämän tyyppisellä ruokailulla New Yorkissa syönti tulisi halvaksi - eli syö vaika hampurilaisia tai käy ainoastaan China Townissa. Noh, ehkä asia ei ole näin mustavalkoinen, mutta totta on, että pikaruoka on takuulla yksi halvimmista vaihtoehdoista. Tyypillisesti syötiin lounas tai illallinen paikoissa, joiden hintataso oli alhainen/kohtuullinen. Kaksi henkilöä sai mahansa täyteen kivasti noin 20-25 $ juomineen (vettä tahi limukkaa). New Yorkissa on kyllä ravintoloita kaiken paksuisille kukkaroille! Jos et siis ole tottunut syömään "hienommissa" ravintoloissa Suomessa, vaan voit huoletta kävellä Subwayhin sisään, pärjäät takuulla New Yorkissa 30-40 $ päiväbudjetilla ruokailujen suhteen! Kannattaa välillä ottaa take away sapuskaa tai syödä tiskillä (jos tämä vaihtoehto löytyy) niin vältyt tipiltä. 

Järkyttävän imelät juustokakut - ja melko hintavatkin, 4 $ siivu!

Take away kahvi on edullista - halvimmillaan saatiin n. 0,5l kokoinen kahvimukillinen dollarilla. Toki New Yorkissa on Starbucks joka kulmalla (!) ja siellähän kahvi on kallista. Parhaan makuista kahvia saatiin kotitalomme alakerran pikku putiikista. Siellä tuo puolen litran muki maksoi dollarin ja kahvi oli aivan taivaallisen makuista! Harmittaa ihan, miksei Suomessa ole näin halpaa take awayta?

Muita kustannuksia, mihin meillä kului viikon aikana rahaa:

• American Museum of Natural History, halvimmat pääsyliput 2 kpl 44 $ (40,9 €)
• Näköalapaikka Top of the Rock pääsyliput 2 kpl 60 $ (55,8 €)
• Metro/bussi kortti 7 pv 2 kpl 64 $ (59,5 €)

Tässä herkku nro. 2  - äärimmäisen imelät vohvelit. 

Toki shoppailuun kului rahaa eniten, sitä ei käy kieltäminen. Jokainen toki shoppailee oman budjettinsa mukaan, eikä minun mielestäni ole järkeä eritellä tähän jokaista ostosta ja vaatteisiin kulutettua rahasummaa. Sanotaan näin, että en elänyt yli varojeni - se lienee pää asia ;D. Suosittelen kyllä lämpimästi Century 21 outlet myymälöitä. Täältä voit tehdä edullisesti laatulöytöjä. Esimerkkinä tekemäni heräteostokset (toisen tarpeessa todella olin ja toista en olisi tarvinnut - mutta minkäs itselleen voi jos hieman himoitsee laukkuja): Michael Korsin kevät trenssille jäi hintaa 89 $ (alkuperäinen hinta taisi olla noin 230 $) ja Guessin laukulle 49 $ (99 $). Voit siis tehdän kohtuuhinnoilla hyviä löytöjä!

Olen tainnut jo aiemmin käydä läpi majoittumisen hintamme, mutta laitetaan se vielä tähän kertauksena: 288 € / 7 yötä, eli hintaa yölle jäi 41,1 €. Kannattaa siis suosia esimerkiksi Airbnb:tä kun matkustat New Yorkin kaltaiseen hotellihintatasoltaan kalliiseen kaupunkiin. Meidän majoittajana olivat kaksi mukavaa tyttöä, joita ei paljon kotosalla näkynyt. Viereisessä huoneessa oli kolme eri turistia sohvamajoituksessa, mutta meillä oli oma huone jonka ovi oli lukollinen. Huoneisto oli vanha mutta siisti ja vastasi hyvin kuvausta netissä. Saimme käyttää keittiötä ja suihkutiloja kuin kotonamme. Ainoa miinus puoli oli jyrkkien rappusten kapuaminen kuudenteen kerrokseen - yhteensä 85 rappua! Ei siis voi väittää, etteikö meille olisi tullut viikon aikana peppu treeniä! 

Tässä vielä yhteenveto kahdelta hengeltä:

Lennot: 800 €

Majoittuminen: 41,1 € / yö

Ruokailut: 65 € /päivä (2-3 ruokailua päivässä ravintolassa, loput syömiset kotona kokaten)

Toivotaan, että tästä on hyötyä jollekin New Yorkiin matkaavalle oman matkabudjetin suunnittelussa. Minä yritin etsiä tietoa ennen matkaan lähtöä, mutta laihanlaisesti löytyi. Onneksi sentään luin jostain blogista (sattumanvaraisesti, en muista, mistä) majoittumismahdollisuudesta paikallisten kotona. Olin nimittäin melko kauhuissani hotellihuoneiden hinnoista (alkaen 90 € yö, ja hotellit olivat joko kaukana  Manhattanilta tai saaneet erittäin huonot arvostelut asukeilta). Aion kyllä jatkossakin käyttää Airbnb:tä majoittumiseen, tämä oli sen verran positiivinen kokemus.

Oliko tämä postaus hyödyllinen? Kommentoi!