Viikonloppu alkaa olla takanapäin ja arki tulee rytinällä vastaan maanantaina. Tämä viikko olikin oikein mieluisa kolmepäiväinen työviikko - hieman lomatunnelmien muistelua viiden päivän vapaiden muodossa. Pari viikkoa vielä ja sitten meidän viikon mittainen New Yorkin loma voi alkaa!
Ajattelin kirjoittaa tällä kertaa arkeeni tiukasti liittyvästä asiasta - liikunnasta. Omaan viikko-ohjelmaani kuuluu liikuntaa 5-6 päivänä ja pääasiassa liikunta tapahtuu lenkkeillen (juoksu tai kävely), kuntosalilla tai kotona jumpaten. Viime talvena aloitin hiihdon ja ehdimme hiihtää vain noin 60 km. Ensi talvena sitten ainakin viisinkertaistetaan määrä :). Lisäksi käymme silloin tällöin uimassa ja toisinaan kausittain sulkapalloa pelaamassa. Meillä on kyllä Mikon kanssa käynyt tuuri kun voimme yhdessä harrastaa ja molemmille käy melkeinpä laji kuin laji!
 |
| Thaimaa, Koh Lanta, aamuisen biitsijumpan jälkeen! |
Olen aiemmin urheillut joko pakon edessä tai vapaehtoisesti tietty tavoite (yleensä karistettava kilomäärä) silmissä kiiluen. Pakon edessä urheilulla tarkoitan niitä aikoja, kun minulla oli vielä hevonen ja kausittain ratsastus tuntui pakolliselta suorittamiselta - silti tuntui että se pitää tehdä, muuten jää hevonenkin vaille liikuntaa. Tottakai harrastus oli enimmäkseen vapaehtoista ja mukavaa, mutta kausiluontoisesti päinvastaisia tuntemuksia herättävää. Jos urheilin tallin ulkopuolella, ainoa motiivi tuntui olevan laihtuminen.
Laihtuminen on kyllä hyvä syy liikkua ja harrastaa - samoin kuin laihtumisen jälkeen kunnon ylläpitäminen. Mutta mielestäni se ei ole paras syy. Liikunnan pitäisi olla tänä päivänä perusjampan elämäntapa. Nykyään suurin osa työstä, mitä teemme, on niin sanottua istumatyötä. En tosin ole perehtynyt mihinkään tilastoihin, tämä oli vaan tällainen Tiinan oma arvio. Joka tapauksessa, liikunta mielletään jonkinlaiseksi pakolliseksi suoritukseksi - jos et harrasta, olet laiska, aikaansaamaton. Joka tuutista toitotetaan esilaisia laihduttajien nettivalmennuksia ja fitness urheilu on muodissa. Unohdetaan se olennainen, liikunnan ilo. Se, että liikunnasta tulisi ennemminkin elämäntapa ja asia, jolla ei edes tarvitse leveillä, koska se on niin automaattista omassa arjessa. Eihän juuri kukaan luettele päivittäin tekemiään kotiaskareitaan.
 |
| Kotona jumppaa koiruuksien kannustamana! |
Minä olen aiemmin ollut melkoinen jojoilija, välillä kilot ovat karisseet ja sitten liikkuminen on jäänyt vähemmälle ja elämäntavat repsahtaneet epäterveellisen puolelle - ja kilot ovat palanneet takaisin. Viimeisen vuoden aikana olen pyrkinyt jatkuvasti kohti terveellisempää elämää ja kokonaisvaltaista elämäntapamuutosta - ettei liikunta ja syöminen terveellisesti olisikaan enää saavutus tai että tekisin niin ainoastaan laihtuakseni. Taustalla on laihtuminen mutta tilalle on tullutkin vähitellen jotain muuta. Liikunnan ilo on löytynyt ja itselle mieluisat ja sopivat lajit ovat löytyneet. Kuntosali harjoittelusta on tullut alkukankeuden jälkeen herkkua ja teen sitä enemmän ajatellen oman kehon huoltamista ja ryhtiä sekä keskivartalon vahvistamista - en niinkään suuria lihaksia tavoitellen. Juoksu ja lenkkeily muutenkin tuntuu minun lajilta - varsinkin kun ei tarvitse harrastaa sitä kaupungissa autoliikenteen seassa pöly- ja saasteilman keskellä.
Suurimman hyödyn ja ilon olen saanut harjoitteluuni fustrasta. Vuoden 2014 marraskuussa kyselin kuntosalilta personal training palveluista ja minulle ehdotettiin fustran tutustumistuntia. Nyt olen koukussa ja kohta on takana 20 tuntia henkilökohtaista fustra ohjausta ja vielä enemmän omia harjoituksia kotona. Tulokset lihaskunnon puolella ovat mielestäni huomattavat ja jatkoa on luvassa. Eniten fustra on kuitenkin vaikuttanut ajatuksiini harjoittelusta - miten suoritan liikkeet ja miksi teen ne. Eli esimerkiksi onko asentoni oikea, tekeväthän oikeat lihasryhmät töitä - kuuntelen kehoani enemmän. Aiemmin valitettavasti olen vain tehnyt ja tehnyt sen kummemmin ajattelematta. Pääasiana on ollut määrä, ei laatu. Onneksi, onneksi olen saanut tämän ajatusmallin muutettua päälaelleen ja nykyään ajattelen ensin laatua ja toissijaisena tulee toistojen määrä ja painot.
Koittakaa siis ihmiset koukuttaa itsenne liikuntaan, löytäkää oma, itselle parhaiten sopiva laji (tai useampia) ja harjoitelkaa sopivasti omien tuntemusten mukaan. Älkää tehkö liikunnasta pakollista suorittamista, vaan ujuttakaa se arkeenne niin, että siitä tulee pikku hiljaa tapa, joka on yhtälailla päivän selvää kuin nukkuminen tai syöminen. Unohtakaa turhat tavoitteet, joita ette välttämättä saavuta itsellenne asettamassa ajassa ja petyttyänne unohda koko urheiluharrastusta. Ottakaa tavoitteeksi löytää liikunnasta ilo. Kaikki muu tulee ajallaan perässä - ylipainoisilla laihtuminen ja alipainoisilla lihasmassa. Pääasia on, että liikunta on osa arkea - ei luksusta tai pakollista suorittamista!
Hyvää sunnuntai-iltaa ja tulevaa viikkoa. Kohta on kevät pitkällä ja kesä aluillaan, lämpöä ja valoa riittää kauemmin ja sekin kannustaa ulos liikkumaan. Asennemuutoksen aika!
-Tiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti